Minullakin lapset ja opiskelu.
Ja kummassakin se että tehnyt niitä kaikenikäisenä.
Toinen , mitä olen miettinyt oikeiksi valinnoiksi tarinassani ovat läheisten kuolemat; se, että olen ollut mukana loppuun asti ja oppinut siirtämään oman suruni sivuun siksi kunnes on sen aika.
Vähemmän vakavasti voisi olla tuo. Huonot kuvat, mutta paljon lämpimiä muistoja.
Se lapsi jolle tuon aikoinaan tein oli hypotoninen ja siksi mikään normaali talvihaalari ei käynyt (liian tönkköjä, ei jaksa liikkua) ja muitakin erityistoiveita oli. Lopulta päädyin samettihaalariin jossa tekoturkisvuori ja suurimman osan ompelin KÄSIN kun kone ei tekoturkiksesta siistiä jälkeä saanut.
Törmäsin taannoin kuviin kun etsin muuta ja tuli pieneksi hetkeksi kovin onnellinen olo:
Pieni prinsessa on jo jatkanut matkaansa, mutta ennen kuin teki sen, hän antoi monta mittaamttoman arvokasta mahdollisuutta antaa ja osaan tämä vähän hidas ja yksinkertainen mummeli ymmärsi tarttuakin.