Poikaa puukotettiin vaatteiden takia...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "huhhuh"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="vieras";23149171]No surkastuuko ne kivekset siitä jos tykkää vaaleanpunaisesta? Ei se tee kenestäkään fyysisesti eikä henkisesti vähemmän miestä,jos tanssii balettia tai tykkää kynsilakasta. Joonas Hytönen on entinen balettitanssija. Monet rockmuusikot käyttävät kynsilakkaa. Käypä kysymässä onko niillä pallit tallella vai ei. Ja sen takia meitä on kahta sukupuolta,jotta lajimme voisi lisääntyä. Se,pitääkö pinkistä vai ei, ei liity siihen yhtään mitenkään.[/QUOTE]

Juurikin samaa mieltä! Sukupuoliroolit ja varsinkin niistä totuutena uhoaminen ei kyllä ole kovin sivistynyttä.
 
Miettikääpäs kukkahatut sitä että homot ovat muslimeille täysin vapaata riistaa. Homon tappaminen on jopa kaikkien muslimien velvollisuus. Pinkkiin pukeutuva tanssija on helposti muslimin silmissä homppeli....
 
[QUOTE="vieras";23148380]öö..Niin että parempi jättää vaan kannustamatta ettei lapsi vanhemman mieliksi uhmaa niitä kiusaajia? Se on sit parempi vaihtoehto että lapsi taipuu kiusaajien edessä,kuin että esittää rohkeaa vanhempien mieliksi? Mulla on onneks sen verran hyvät välit lapsiin että ei ne esitä mulle mitään. Ja he kertovat kyllä jos joku asia on hullusti. Ikinä,koskaan,en tule heille sanomaan että antakaa periksi ja taipukaa,vaan neuvon kulkemaan pää pystyssä ja etsimään seuraa jossa he kelpaavat omina itseinään. Mutta ymmärrän jos joku toinen tekee toisin. Tää on vain mun filosofiani.[/QUOTE]


En laita ujoa lasta yksin hiekkalaatikolle muiden sekaan, jos häntä ujostuttaa. Vaikka kannustan häntä menemään, menen mielelläni hänen kanssa turvana, jos hän haluaa. Vähän sama tuon puserohomman kanssa. Jos lapseni ei halua laittaa puseroa, kun muut kiusaavat, niin kannustan häntä olemaan rohkea, mutta hän saa myös olla olematta se rohkea erilainen, jos hän ei sitä ole.

Tottakait toivoisin, että lapseni voisivat olla kaiken kiusaamisen yläpuolella eli he eivät kiusaisi ja että he olisivat niin rohkeita, ettei toisten naljailu nujertaisi heitä. Mutta lapseni, kuten itsekin ollaan vain ihan tavallisia haavoittuvia ihmisiä, niin kaikki ei aina mene ihan niin kuin haluaisin.
 
[QUOTE="vierastaja";23150226]Miettikääpäs kukkahatut sitä että homot ovat muslimeille täysin vapaata riistaa. Homon tappaminen on jopa kaikkien muslimien velvollisuus. Pinkkiin pukeutuva tanssija on helposti muslimin silmissä homppeli....[/QUOTE]

Muistaakseni sanoin yhdessä kommentissani tuosta kukkahattu-sanasta että voisko sen jo pikkuhiljaa vaihtaa johonkin uudempaan virteen, alkaa jo kyllästyttää. Ja tuohon loppuun kommenttiin en viitti edes vastata :)
 
no jopas on tappelut.

Ainoa fakta tässä hommassa on se, että veihellä iskeny pentu on mieleltään sairas. Ihan sama miltä joku näyttää ja mitä sillä on päällä, mut veihellä iskeminen on VÄÄRIN.

Jos sallitaan syrjiä pinkkiin pukeutuvia poikia, niin silloin on ok olla avoin rasistikin. Ja arvatkaas mitä, se neekeriksi haukkuminen on yhtä törkeää kuin pojan haukkuminen tytöksi, seksuaalisuus syrjintä.
 
En laita ujoa lasta yksin hiekkalaatikolle muiden sekaan, jos häntä ujostuttaa. Vaikka kannustan häntä menemään, menen mielelläni hänen kanssa turvana, jos hän haluaa. Vähän sama tuon puserohomman kanssa. Jos lapseni ei halua laittaa puseroa, kun muut kiusaavat, niin kannustan häntä olemaan rohkea, mutta hän saa myös olla olematta se rohkea erilainen, jos hän ei sitä ole.

Tottakait toivoisin, että lapseni voisivat olla kaiken kiusaamisen yläpuolella eli he eivät kiusaisi ja että he olisivat niin rohkeita, ettei toisten naljailu nujertaisi heitä. Mutta lapseni, kuten itsekin ollaan vain ihan tavallisia haavoittuvia ihmisiä, niin kaikki ei aina mene ihan niin kuin haluaisin.

Me puhutaan näköjään eri asioista. Sä puhut siitä ettet pakottaisi lasta laittamaan sitä puseroa enää päälleen vasten tahtoaan ja juu,en minäkään. Mutta pointti oli se,että jos lapsi tulee multa kysymään että voiko hän puseroa vielä pitää vaikka sitä on haukuttu,niin sanon että tottakai voi.

En tuossa tilanteessa sanoisi itse lapselle että ois parempi jättää paita kotiin,jos lapsi selkeästi sitä haluaa vielä pitää. Mä en oo tosiaan missään vaiheessa sanonut että mä pakottaisin lapsen pukeutumaan vasten tahtoaan omien periaatteideni vuoksi siihen paitaan.

Ensin sä puhut kompromisseista ja kaikkien mukavuudesta ja siitä miten kaikesta ei pidä nostaa niin suurta numeroa,ja että ostaisit kiusaajien kriteerit täyttäviä vaatteita jos sillä olisi suotuisa vaikutus lapsesi sosiaaliseen elämään. Ja nyt sä yhtäkkiä rohkaisisitkin lasta olemaan välittämättä? Eli miten on,kumpi vai kampi.
 
Lapsi ottaa mallia vanhemmastaan ja etsii häneltä turvaa ja tukea. Vanhemman kautta lapsi myös muodostaa käsityksensä siitä miten eri tilanteissa käyttäydytään ja toimitaan ja siitä mikä on hyväksyttyä ja mikä ei.

Jos vanhemmat ei itsekään oikein tiedä,niin miten se lapsi voisi tietää? Mä haluan opettaa omille lapsilleni että kiusaaminen on AINA väärin eikä siihen pidä koskaan alistua,edes niillä pienillä myönnytyksillä,ellei itse aidosti halua niin tehdä.

Jos äiti osoittaa käytöksellään pienelle lapselle että muilla ihmisillä on valta päättää lapsen pukeutumisesta ja arvottaa hänet ulkokuoren mukaan,niin tottakai se lapsi omaksuu saman mallin itselleen. Vanhemmat luovat perustan lapsen itsetunnolle. Ei aina tarvitsekaan olla vahva,eikä tyhmänrohkea,mutta ei lapselle pidä opettaa että ensimmäisestä vastoinkäymisestä lannistutaan.

Tottakai lapselle tulee paha mieli kiusaamisesta eikä varmasti tee mieli heti antaa "aihetta" kiusaamiseen,mutta tää on just se tilanne missä vanhemmat astuu kuvaan. Sen sijaan että lohduttaa silloin kun lapsi painaa leuan rintaan ja alistuu,pitäisi ihan ensin miettiä miten tilanteen saa ratkaistua ilman että lapsen täytyy tuntea huonommuutta ja alemmuutta niihin toisiin lapsiin nähden.
 
[QUOTE="vieras";23151397]Lapsi ottaa mallia vanhemmastaan ja etsii häneltä turvaa ja tukea. Vanhemman kautta lapsi myös muodostaa käsityksensä siitä miten eri tilanteissa käyttäydytään ja toimitaan ja siitä mikä on hyväksyttyä ja mikä ei.

Jos vanhemmat ei itsekään oikein tiedä,niin miten se lapsi voisi tietää? Mä haluan opettaa omille lapsilleni että kiusaaminen on AINA väärin eikä siihen pidä koskaan alistua,edes niillä pienillä myönnytyksillä,ellei itse aidosti halua niin tehdä.

Jos äiti osoittaa käytöksellään pienelle lapselle että muilla ihmisillä on valta päättää lapsen pukeutumisesta ja arvottaa hänet ulkokuoren mukaan,niin tottakai se lapsi omaksuu saman mallin itselleen. Vanhemmat luovat perustan lapsen itsetunnolle. Ei aina tarvitsekaan olla vahva,eikä tyhmänrohkea,mutta ei lapselle pidä opettaa että ensimmäisestä vastoinkäymisestä lannistutaan.

Tottakai lapselle tulee paha mieli kiusaamisesta eikä varmasti tee mieli heti antaa "aihetta" kiusaamiseen,mutta tää on just se tilanne missä vanhemmat astuu kuvaan. Sen sijaan että lohduttaa silloin kun lapsi painaa leuan rintaan ja alistuu,pitäisi ihan ensin miettiä miten tilanteen saa ratkaistua ilman että lapsen täytyy tuntea huonommuutta ja alemmuutta niihin toisiin lapsiin nähden.[/QUOTE]

Viisaita sanoja! Mun tekee niin pahaa joidenkin lasten puolesta joiden vanhemmat nostavat heti ison metakan ihan pikkuasiasta jonka heidän kultamurusensa on kohdannut. Itse monesti tokaisen lapsilleni että pikkuasioista ei kannata välittää ja valan heihin uskoa itseensä, että jos joku haukkuu niin sillä itsellään ei ole asiat kovin hyvin ja sellaisesta ei tod kannata välittää. Sitten on taas äitejä jotka pimputtelevat ovikelloja ja vaativat selityksiä miksi lapsi on haukkunut heidän lastaan luuseriksi vaikkei äidillä itselläänkään ole kuin oman lapsen versio asiasta. Siinä sitä sit on lapselle elämänohjetta ja esimerkkiä taas kerrakseen...
 
Kiusaaminen ja väkivalta on toki inhottavaa ja väärin, mutta pöytäveitsellä (käsitin tämän tarkoittavan ihan tavallista ruokaveistä) sohiminen tuskin on puukotus..
Mutta onko vika lapsen vanhempien tosiaankin? Eikä ollenkaan niiden toisten lasten, jotka kiusasivta, ja joiden IDIOOTTIVANHEMMAT ovat kasvattaneet ne niin, että toisen kiusaaminen, tuosta tai mistä tahansa muusta syystä, on okei?
Eikä ollut tarhahenkilökunnan vika, kun eivät puuttuneet kiusaamiseen?
Tsiisus.
Yks mun lapsista sattuu olemaan poika, joka just tuossa vieressäni tekeee lähtöä kouluun vaalenapunainen paita päällä. Ei ongelmaa. Hän on juuri sellainen kuin haluaakin olla, saa tykätä asioista joista juuri hän tykkää.. ja koskaan en ketään lapsistani kehottaisi tekemään jotain toisin, muuttamaan persoonaansa, tai teeskentelemään mieltymyksistään, koska joku kiusaa.
Aina se syy kiusaamiseen löytyy, jos niin halutaan. Jos se ei ole vaalenapunainen väri, se voi olla vääränlaiset lenkkarit, iso nenä, silmälasit, mikä vain.
Vai kirjoittaisitko vakavissasi samanlaisen tekstin, jos jotakuta lasta olisi kiusattu tarhassa siksi, että hän käyttää silmälaseja tai lenkkarit olivat väärää merkkiä?

:flower: Loistava kirjoitus, olen täysin samaa mieltä.

Minusta ap on mielipiteineen aika suppeakatseinen ihminen.

Meidän poika on vielä niin pieni etten värimieltymyksia yms. tiedä, mutta hänellä on nyt jo, vajaa 2-vuotiaana olkapäille ulottuvat vaaleat kiharat, ja aika tyttömäiset kasvonpiirteet, lähes aina tuntemattomat luulevat tytöksi, vaikka olisikin "poikien väriset" vaatteet päällä. Voi olla että tuo tulee aiheuttamaan kiusaamista, varsinkin jos haluaa pitkät kiharansa pitää, sitten kun itse asiasta jotain ymmärtää. Mutta se on kiusaajien ongelma. En todellakaan aio kasvattamaan poikaa alistumaan johonkin tiettyyn muottiin vain siksi että huonostikasvatetut räkänokat räkyttävät. Opetan pojan pitämään puolensa, mutta ilman väkivaltaa.

Terävän kieleni avulla olen itsekin selvinnyt koulukiusaamisesta, joka minun kohdallani johtui musiikin teosta ja runojen kirjoittamisesta, olin ns. taiteilijasielu jo ala-asteella.

Surullista kun enää ei saa olla oma itsensä tulematta kiusatuksi, johtui sitten vaatteiden väristä tai mistä vaan.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
[QUOTE="vieras";23151235]Me puhutaan näköjään eri asioista. Sä puhut siitä ettet pakottaisi lasta laittamaan sitä puseroa enää päälleen vasten tahtoaan ja juu,en minäkään. Mutta pointti oli se,että jos lapsi tulee multa kysymään että voiko hän puseroa vielä pitää vaikka sitä on haukuttu,niin sanon että tottakai voi.

En tuossa tilanteessa sanoisi itse lapselle että ois parempi jättää paita kotiin,jos lapsi selkeästi sitä haluaa vielä pitää. Mä en oo tosiaan missään vaiheessa sanonut että mä pakottaisin lapsen pukeutumaan vasten tahtoaan omien periaatteideni vuoksi siihen paitaan.

Ensin sä puhut kompromisseista ja kaikkien mukavuudesta ja siitä miten kaikesta ei pidä nostaa niin suurta numeroa,ja että ostaisit kiusaajien kriteerit täyttäviä vaatteita jos sillä olisi suotuisa vaikutus lapsesi sosiaaliseen elämään. Ja nyt sä yhtäkkiä rohkaisisitkin lasta olemaan välittämättä? Eli miten on,kumpi vai kampi.[/QUOTE]


En uskonutkaan sinun pakottavan, mutta lapsi helposti uskoo vanhempaansa ja vanhemman voimalla laittaakin aamulla reippaasti sen puseron päälle, mutta se rohkeus saattaa murentua kun ne kiusaajat näkee.

Ja mä en yleensäkään ostele muotivaatteita ja en selaile leuluesitteitä, mikä on in. Meillä vaatteet ostetaan kirppareilta ja leluja harvemmin mistään. Itse myös ajoittain ompelen vaatteita ja ihan omasta päästä en mallin mukaan. Eli lapsillamme saattaa olla kaikkea muuta päällä, kuin mitä toisilla. Kunnioitan kuitenkin lapsen halua pukeutua samoin, kuin muuut, jos hän haluaa, vaikka itse en. Esim. jossain vaiheessa kun ompelin leikki-ikäiselle pojalleni vaatetta, hän kysyi, että kait se on mallista tehty eli hän ei enään halunnutkaan pukeutua niin "erikoisesti", kuin mistä aiemmin ei ollut välittänyt. Ei mua haittaa, että lapseni haluaa olla samanlainen kuin muut.
 
Ap tiedosksi,että ihan poikien puolelta saa ostettua vaal.pun. paitoja,liiloja,pun. ym värisä. Niitä ei tarvitse tyttöjen puolelta ostaa. Kyllä lasten kasvatuksessa on joku mennyt pahasti pieleen jos vaatteiden takia pitää toista puukottaa.
 

Yhteistyössä