pakko yrittää selkiyttää ajatuksia. autattehan siinä?

["a.p"]

[QUOTE="sondersson";23144032]Ehkä hän odotti sinun aloittavan varsinaisen keskustelun koska asia kuitenkin koski sinun ongelmaasi? Voisiko olla että muulloinkin kumpikin teistä odottaa toisen tekevän aloitteen, oli asia mikä hyvänsä?[/QUOTE]

voihan se olla noinkin.

Mutta mikään, mikä nyt painaa mieltäni, ei tule miehelle yllätyksenä. Niin moneen kertaan ollaan niistä aikaisemmin puhuttu, ja muka yrittetty tehdä asialle jotain. Mies lupaa myös panostaa asiaan, mutta teot jäävät puuttumaan.

En jaksaisi yksin olla vastuussa koko parisuhteestakin, kun miehen työn vuoksi olen huolehdin täysin kotitöistä, lastenhoidosta ym. juoksevista asioista. Kaikki vastuu on minulla, ja tämä on kyllä ihan yhteinen valinta, enkä siitä valitakaan. Mies tienaa, ja tekee fyysisesti todella vaativaa työtä, joten en todellakaan vaadi tai oleta hänen osallistuvan kotitöihin. Lasten nukkumaan laittoon olen joskus pyytänyt kaveriksi, mutta muuten saa levätä ja olla omassa rauhassaan halutessaan.

 

["a.p"]

helpoin ratkaisu tähän tilanteeseen olisi, että oppisin tyytymään elämään tälläisena. kun vaan keksisin keinon miten.
Nukkumattomuuskaan ei ole kovin oivallinen vaihtoehto, vaan saa kaiken näyttämään synkemmältä.

Mutta kertokaas miten poistetaan halu viettää aikaa sen kaikkein rakkaimmain seurassa?

 

[Sauvasirkka]

Miksiköhän siitä pariterapiasta ei ollut apua? Mihin se tökkäsi? Vai eikö vain päästy etenemään tai oikeisiin asioihin?

 

[Sauvasirkka]

[QUOTE="a.p";23144069]
Mutta kertokaas miten poistetaan halu viettää aikaa sen kaikkein rakkaimmain seurassa?[/QUOTE]

Ei kait tuollaista nyt sovi toivoakaaan! Mutta oletko ajatellut, että ehkä sinulla tarve on ehkä päässyt jotenkin ylikorostumaan.

Osaatko (tai oletko ennen osannut) olla viihtyisästi ihan "vain" omassa seurassasi?

 

["a.p"]

Ei kait tuollaista nyt sovi toivoakaaan! Mutta oletko ajatellut, että ehkä sinulla tarve on ehkä päässyt jotenkin ylikorostumaan.

tiedossa on, että mulla on todella kova hellyyden ja läheisyyden tarve, siis keskivertoa kovempi. miehellä taas ei ole mitään tarvetta.
Juuri tuolla parisuhde terapiassa yritettiin keinoja saada aikaan joku kompromissi. Ja kyllä, mä olin valmis tyytymään siihen, että edes tunti VIIKOSSA oltaisiin yhdessä ilman telkkaria tai muita virikkeitä, ja keskityttäisiin vain toisiimme. Mutta sekin jäi. Moneen otteeseen kävi niin ettei sovittu ilta, joka oli ihan kalenteriin merkitty, onnistunutkaan. Itse saatoin yrittää seuraavana iltana ehdottaa, korvataanko nyt hukkaan mennyt ilta, mutta miehelle tuo ei käynyt.

 

["a.p"]

osaan kyllä olla itsekseni. Välillä on iltoja ja öitä, jolloin mies ei ole kotona, ja silloin mä esim. luen hyvää kirjaa lasten nukahdettua ja nukun ilman mitään ongelmia nukahtaa.

 

["a.p"]

ja kyllä mä tosissani toivoisin, että multa katoisi kaikki tarve viettää aikaa mieheni kanssa, tai puhua hänen kanssaan mistään.

 

[Sauvasirkka]

[QUOTE="a.p";23144093]tiedossa on, että mulla on todella kova hellyyden ja läheisyyden tarve, siis keskivertoa kovempi. miehellä taas ei ole mitään tarvetta.
Juuri tuolla parisuhde terapiassa yritettiin keinoja saada aikaan joku kompromissi. Ja kyllä, mä olin valmis tyytymään siihen, että edes tunti VIIKOSSA oltaisiin yhdessä ilman telkkaria tai muita virikkeitä, ja keskityttäisiin vain toisiimme. Mutta sekin jäi. ...[/QUOTE]

No voi sentään. Tuollainen (parisuhteen keskinäinen) epäsuhta taitaa olla aika hankala asia, mutta onneksi (toivottavasti) miehesi ei kuitenkaan ärsyynny vaikka joskus vähän "tungettelisitkin".

Nyt vain tuo telkkari on saanut liikaa sijaa tai liian suuren otteen hänen vapaa-ajassaaan. Tietty tv tavallaan myäs "tylsistyttää"...passivoi, eli siksikin sitten ei aktivoidu sinsutakaan enää kuin ennen. Toivottavasti on jonkinlainen välivaihe vain. (vähän outoa, ettei teillä aikaisemmin ollut telkkaria).

 

[tjaaha]

mun mielestä juttu kans on niin, että jos puoliso b sanoo, että konsultaatio lauantaina, niin silloin been pitää myös tuo keskustelutuokio aloittaa. mutta tää sääntö täytyy ensin ratifioida ennenkuin siihen auttaa aan vedota.

miehillä on taipumusta lopettaa aloitteellisuus suunnilleen kaikessa muussa kuin seksin ja kaveireihinlähdön suhteen. siksipä kynttiläillallisetkaan ei toimi, ellei miestä laiteta se järjestämään.

mutta samalla tapaa, kuin osaa olla naisesta ahdistavaa kun mies aina vaan vonkaa, niin mies ahdistuu yhtälailla naisen keskusteluyrityksistä. Tämä ei tarkoita, että kummankin pitää vain lopettaa vonkaaminen, koska voi olla että sitten ei tapahdu yhtikäs mitään enää seksi- tai puherintamalla. Vaan asian yhteinen miettiminen hartaasti voi tuoda enemmän keskinäistä myötätuntoa suhteeseen, kun sitten vasta voi mieskin oikeasti ymmärtää miten yksinäiseksi nainen olonsa kokee.

Ei tuo koskaan toimi, että yksi vain lopettaa vonkaamisen. Siitä seuraa vain synkkenevä epätoivo, kun toinen ei edes huomaa. Oikeasti, naiset on tosi rauhaarakastavaa väkeä. Niin harva mies kuolee kesken sulokuorsauksen, kun vaimo äkkiheitolla kyllästyy itkemään hiljaa naapurihuoneessa.

Tosin aika monella miehellä taitaa olla kokemusta raivottaresta, joka tulee repimään rinnuksista toisen siitä ruususenunesta. Eihän sitä ihan pyhimyksiä olla kuitenkaan.

 

["a.p"]

tämä ei ole siis todellakaan mikään tuore ongelma, vaan kestänyt reilu kolme vuotta, koko ajan hitaasti huonompaan suuntaan mennen.

 

[Sauvasirkka]

Oikeasti, naiset on tosi rauhaarakastavaa väkeä. Niin harva mies kuolee kesken sulokuorsauksen, kun vaimo äkkiheitolla kyllästyy itkemään hiljaa naapurihuoneessa.

Tosin aika monella miehellä taitaa olla kokemusta raivottaresta, joka tulee repimään rinnuksista toisen siitä ruususenunesta. Eihän sitä ihan pyhimyksiä olla kuitenkaan.

On sulla jutut - ihan asiaa kylläkin, vaikka myös persoonallista ilmaisua

 

[Sauvasirkka]

[QUOTE="a.p";23144102]ja kyllä mä tosissani toivoisin, että multa katoisi kaikki tarve viettää aikaa mieheni kanssa, tai puhua hänen kanssaan mistään.[/QUOTE]

No et kai nyt noin joko/tai - persoona voi olla. En ollenkaan sellaista käsitystä oikein noista muista jutuistasi saanut.

 

["a.p"]

No et kai nyt noin joko/tai - persoona voi olla. En ollenkaan sellaista käsitystä oikein noista muista jutuistasi saanut.

no joo, tuo on tollanen epätoivoisena alkunsa saanut ajatus.

Mä vaan toivoisin oikeasti, että suhteen pohjana olisi se hyvä keskinäinen yhteys. Jonka voimalla jaksaisi, vaikka yhteinen aika jäisikin vähiin. kun tietäisi, että voi olla yhdessä, ja yhdessä voi olla mukavaa.

Nyt tiedän vain, että se yhdessä olo on joko panemista, tai todella vaivautunutta.

 

[tjaaha]

[QUOTE="a.p";23144050]voihan se olla noinkin.

Mutta mikään, mikä nyt painaa mieltäni, ei tule miehelle yllätyksenä. Niin moneen kertaan ollaan niistä aikaisemmin puhuttu, ja muka yrittetty tehdä asialle jotain. Mies lupaa myös panostaa asiaan, mutta teot jäävät puuttumaan.

En jaksaisi yksin olla vastuussa koko parisuhteestakin, kun miehen työn vuoksi olen huolehdin täysin kotitöistä, lastenhoidosta ym. juoksevista asioista. Kaikki vastuu on minulla, ja tämä on kyllä ihan yhteinen valinta, enkä siitä valitakaan. Mies tienaa, ja tekee fyysisesti todella vaativaa työtä, joten en todellakaan vaadi tai oleta hänen osallistuvan kotitöihin. Lasten nukkumaan laittoon olen joskus pyytänyt kaveriksi, mutta muuten saa levätä ja olla omassa rauhassaan halutessaan.[/QUOTE]

Tää ei käy mun järkeen. Suhde on yksi kokonaisuus, ja jos te menette tekemään tuommoisen diilin, että sinä pidät ilmaista hotellia ja kolmivuoropäiväkotia miehelles ja sillä perusteella että hän tienaa, niin sitten täytyy ihan oikeasti käsitellä kaikki asiat semmoisessa työnjakokeskustelussa, että kuka sitten tekee suhteen hoitamiseen tarvittavan työn etenkin jos toinen sabotoi minkä ehtii. Suhdetyö kuuluu sopimuksen piiriin. Jos sitten mies ei halua sitä tehdä, niin sitten hänen on tehtävä korvaukseksi enemmän kotitöitä.

Aina mua ihmetyttää tämä ajattelutapa, että todella raskasta fyysistä työtäkään tekevä ihminen saisi täyden vapautuksen kotitöistä. Jos miehesi olisi sinkku, kuka sitten hoitaisi hänen huushollinsa? Ei kotityön määrän kuulu sinkkuajoista mieheltä ainakaan vähetä siksi, että on löytynyt nainen ja lapsetkin.

pistä paperille ne miehen lupaukset, ja häneltä nimmari alle. Seurantakokouksen ajankohta siihen paperiin myös, ja se joka peruu, joutuu leipomaan tarjoamiset seuraavaan kokoukseen ja järjestämään kaiken ite viimeistään viikon päähän, muuten toinen osapuoli lähtee kylpylälomalle viikonlopuksi.

Joskus konkreettisuus on ihan a ja o, jos oikeasti muutosta halutaan.
Mutta mitä hemmetin pariterapiaa tuommoinen on olevinaan, että ruvetaan vain kompromisseja hakemaan. Ei se ole mitään terapiaa ollenkaan, vaan jotain psykologisoivaa neuvottelua sarjatulella. Täytyisihän selvittää, miksi ihmisten tarpeet ovat semmoiset kuin he sanovat niiden olevan, ja voisiko olla kysymys jostain syvemmästä.

 

[Sauvasirkka]

pistä paperille ne miehen lupaukset, ja häneltä nimmari alle. Seurantakokouksen ajankohta siihen paperiin myös, ja se joka peruu, joutuu leipomaan tarjoamiset seuraavaan kokoukseen ja järjestämään kaiken ite viimeistään viikon päähän, muuten toinen osapuoli lähtee kylpylälomalle viikonlopuksi.

Joskus konkreettisuus on ihan a ja o, jos oikeasti muutosta halutaan.

Näin oikke! =)

 

["a.p"]

itse asiassa aion lähteä jonnekin ensi viikonlopuksi, kun vaan keksin mihin. Tarvitsen todella irtioton, niin arjestakin, kuin tästä suhteesta. Aikaa, ettei tarvitse toivoa, että jospa tänään tuo haluasikin olla minun kanssani.

Mutta kyllähän tuo nauraisi itsensä kuoliaaksi, jos jotain allekirjoituksia alkaisin vaatimaan

 

[Sauvasirkka]

[QUOTE="a.p";23144138]
Mä vaan toivoisin oikeasti, että suhteen pohjana olisi se hyvä keskinäinen yhteys. Jonka voimalla jaksaisi, vaikka yhteinen aika jäisikin vähiin. kun tietäisi, että voi olla yhdessä, ja yhdessä voi olla mukavaa.

Nyt tiedän vain, että se yhdessä olo on joko panemista, tai todella vaivautunutta.[/QUOTE]

Tietysti ymmärrän tuon yhteisyyden halun, jossa läheisyydellä ja keskinäisyydellä on iso merkitys, vaikka realiteetit ei siihen aina venyisikään. Eli silloin pitää olla jotain varantoa ja tietoisuutta edes potentiaalista noiden suhteen.

Mites - etkö voisi nähdä tuota seksiä lähtökohtaisesti rakasteluna...

 

["a.p"]

Tietysti ymmärrän tuon yhteisyyden halun, jossa läheisyydellä ja keskinäisyydellä on iso merkitys, vaikka realiteetit ei siihen aina venyisikään. Eli silloin pitää olla jotain varantoa ja tietoisuutta edes potentiaalista noiden suhteen.

Mites - etkö voisi nähdä tuota seksiä lähtökohtaisesti rakasteluna...

olen yrittänyt, ja pitkään siitä pidinkin eniten siksi, että silloin saan mieheni huomion ja läheisyyttä. Mutta lopulta sekään ei riitä. Tarvitsen minä muutakin kun vain seksiä.

 

["niin"]

Mun kokemuksen mukaan 90% miehistä on tuollaisia. Ei mikään vie niiden ruokahalua tai unta samoin kuin naisen. Eivätkä kovin hyvin puhu tunteistaan tai tee aloitteita puhumiseen. Seksi on niiden tapa hakea hellyyttä ja kun seksiä saa, on kaikki taas hyvin. Eikä tämä ole mikään elämäänsä kyllästyneen akan toteamus vaan olen 27-vuotias ihan fiksu nuori nainen joka on katsellut miehiä ja naisia ympärillään.

 

[Sauvasirkka]

[QUOTE="a.p";23144160]...Tarvitsen minä muutakin kun vain seksiä.[/QUOTE]

Niin. Tuohan on ihan selviö. Parisuhteessa asiaan kuuluu saada kumppaniltaan huomiota ja arvostusta arjessa. Kun kaikenlaista mukavaa ja myötämielistä riittävissä määrin ja riittävän säännöllisesti tapahtuu arjen keskellä, niin sen seurauksena myös syttyy helpommin seksin alueilla.

 

[tjaaha]

[QUOTE="a.p";23144160]olen yrittänyt, ja pitkään siitä pidinkin eniten siksi, että silloin saan mieheni huomion ja läheisyyttä. Mutta lopulta sekään ei riitä. Tarvitsen minä muutakin kun vain seksiä.[/QUOTE]

yrittikö mies ehkä tuputtaa sitä seksiä ratkaisuksi, kun huomasi että nyt on emännällä mitta täysi? Olin huomaavinani ajallisen yhteyden asiassa - ja jos näin käy, niin äkkiä seksi happanee emännän mielessä lopullisesti, koska sitä käytetään lahjuksena.

Ja siitä allekirjoittamisesta vielä - nauru on köyhän ainoa ase. Ei mies niin tyhmä ole, etteikö tietäisi jallittavansa ja tekevänsä siinä väärin. Silloin se tietää olevansa moraalisesti alakynnessä, ja sitä epätoivoisempaa on väisteleminen. Kun kuitenkin mies pelkää (ehkä aiheesta), että jokainen vakava keskustelu vakavoittaa hänen huonommuudentunnettaan sekä emännän vakaumusta, että miehen pitäisi nyt jotenkin muuttua.

(Onko joku muu huomannut, että miehet käyttävät tuota iskulauseena: "musta tuntuu että en kelpaa omana itsenäni" - missä on luvattu, että pitäisi kelvata, kun kuitenkin muut ihmiset muuttuvat ajan myötä, ja parisuhteessa olisi syytä muuttua molempien osittain samaan suuntaan. Ja vastaavasti, miten ihmeen hutera semmoinen identiteetti on, joka romahtaa siitä että tekee joskus toiselle mieliksi? Paitsi jos se perustuu siihen, että muahan ei kukaan juoksuta?)

Oikeasti, jos sä haluat ap muutosta, niin sun on tehtävä asioita eri tavalla kuin ennen, ehkä allekirjoituksen metsästyksellä tai jotenkin muuten. Mieli auki! Ja lue vaikka kirja nimeltä Kaikki se rakkaus mikä sinulle kuuluu. Ammattilaiset luettavat sitä pariterapia-asiakkailla kuulemma.

 

["vieras"]

vissiin aika tyypillistä, että mies haluaa seksiä jotta voisi tuntea läheisyyttä ja sitten puhua... nainen haluaa puhua, jotta voisi tuntea läheisyyttä ja siten harrastaa seksiä....

 

["a.p"]

[QUOTE="vieras";23144239]vissiin aika tyypillistä, että mies haluaa seksiä jotta voisi tuntea läheisyyttä ja sitten puhua... nainen haluaa puhua, jotta voisi tuntea läheisyyttä ja siten harrastaa seksiä....[/QUOTE]

mun mies ainakin lähtee seksin jälkeen joko nukkumaan tai katsomaan telkkaria...

 

["hmmm"]

siinäpä se taitaa olla se perimmäinen tragedia, että moni mies olisi ihan riittävän tyytyväinen, kunhan vaan olisi sitä seksiä, koska hänelle se osoittaa, että suhde pelaa. Muuta ei sitten tarttekkaan tehdä.

Sinänsä erikoinen juttu, koska kuitenkin enemmän tälläkin palstalla valitetaan pihtaavista kuin seksihulluista miehistä. Eli eipä se heillekään ainoa arvo suhteessa ole, jos suhde ei ole heidän makuunsa riittävässä kunnossa ei maita seksi heillekään.

Joten, onko tästä pääteltävä, että se riittävän hyvä suhde on molemmille tärkeä asia jota ilman seksi kuolee, mutta se mikä on toiselle riittävän hyvää voi olla toiselle täysin riittämätöntä, eikä se vaativampi osapuoli edes aina ole nainen.