Olenko ainoa, jota ärsyttää miehen lapsi?

[Hip-pi]

[QUOTE="suski";23109720]Mä en sanoisi lapselle mitään vaan puhuisin asiasta rauhassa mieheni kanssa ja vaatisin häntä sanomaan niistä lapselle.

Vika on nyt miehessä, ei lapsessa.[/QUOTE]

Kyllä äitipuolellakin pitää olla sananvaltaa lapsen huonoon käytökseen eli pitää voida pystyä sanomaan suoraan lapselle. Mun kaverilla on kaksi lapsipuolta, joita hänen pitää hoitaa ja ruokkia, kun lasten vanhemmat ovat töissä ja toteuttavat itseään, mutta mitään sananvaltaa ei tunnu olevan näiden asioihin. Ei ole sananvaltaa esim. harrastuksiin, mikä on johtanut siihen, että kaverini omilla pienillä lapsilla ei ole harrastuksia, kun isompien harrastukset vievät kaiken ajan.

Enpä kyllä koskaan alkais tollaseksi palvelusväeksi.

 

[Aina Marina]

Mitä sanoisit lapselle kun hän vaatii päästä sinun paikallesi etupenkille autossa?

Sanoisin että lasten paikka on takapenkillä. Piste. Tämä ei ole mikään neuvottelu asia, ja näin teen omillekin kun kitisevät joskus että miksi eivät saa istua etupenkillä kun XXXkin saa (päiväkotikaveri tms)

 

[ohis]

Miten itse toimisit kuvaamassani tilanteessa? Mitä sanoisit lapselle kun hän esim. supattelee tai vaatii päästä sinun paikallesi etupenkille autossa?

Mä keskustelisin asiasta isän kanssa.

Ja mulle ei ainakaan ole mikään ongelma istua autossa takapenkillä.

 

["minä"]

Ap, kuinka paljon olet itse koittanut tehdä tuttavuutta ja viettää aikaa lapsen kanssa?

 

["Jaana"]

Ensiksikin puhuisin miehen kanssa asiat halki, poikki ja pinoon. Ja sopisin hänen kanssaan pelisäännöt, ja ehkä ihan vähän (!!) asettuisin siihen lapsen asemaan ja yrittäisin miettiä hänen kannaltaan asioita.

Ja Jaanalle:

Mistäs minä tiedän ap:n elämästä muuta, kuin sen minkä hän tuolle ylle kirjoitti, ja sen mukaan sitten vastaan mitä vastaan. Jos ap:ta kovastikin ärsyttää miehen lapsi, niin kyllä lapsi sen vaistoaa... ja ehkä siksi toimii noin. Joko ärsyttääkseen, joko pelosta, tai sitten on vain lapsi jolle se on kiva hetki isän kanssa olla siinä etupenkillä ja kuiskutella.

Ap ja miehensä ovat aikuisia, joiden kuuluisi toimia sen mukaan. Jos ap jää takapenkille kiukuttelemaan kuin pikkutyttö niin mitä lapsen pitäisi siinä tilanteessa tehdä? Ottaa aikuisen rooli?

Kertaan vähän, että ymmärrät. Joku kirjoitti, että lapsi kuiskii sen takia, koska aistii sen, että äitipuolta ärsyttää tämä lapsi. Sinä kirjoitit, että tämä oli totuudenmukainen kommentti eli olit kimpassa heti mukana tätä äitipuolta vastaan. Tämä toisia äitejä vastaan hyökkääminen on mielestäni todella kurjaa. Eikö tosiaankaan voi olla niin, että äitipuoli on ihan kiva lapselle, mutta lapsi on alkanut tämän kurjan käytöksen myötä ärsyttämään. No, sinä sanoit tietäväsi totuuden, joten mitäpä tässä me tyhmemmät ruikutamme.

Jos minä olisin jollekin lapselle äitipuoli, niin lapsipuolen pitäisi käyttäytyä myös minua kohtaan hyvin, ihan kuin omien lasteni. Jatkuva puhumattomuus ja kuiskiminen olisi todellakin out of question.

 

["vieras"]

Ei ole tilannetta että mua ärsyttäis mutta tunnen tyypin jota ärsyttää. Miehellä 3 lasta ja tämä nainen vihaa niitä lapsia,puhuu halveksivaan äänensävyyn ja naisen lapset toimii samoin ja kohtelee näitä lapsia kuten äitinsä. Huutaa,haukkuu miehen lapsia kuinka typeriä ne on jne... Pitäs kyllä naisen kattoa peiliin!!

 

["xyz"]

4-vuotias tyttö tulee viikonlopun viettoon tai yökylään loma-aikoina, ja meillä muuttuu meno kuin taikaiskusta. Tyttö ei ole koskaan esim. puhunut minulle tai kuulteni - kun olen paikalla hän kuiskaa isälleen asiansa. Mies sallii tällaisen käytöksen, joten hänen syynsähän se on. Mielestäni hyviin käytöstapoihin kuuluu mm. se että seurassa ei kuiskita. Kun tyttö tulee meille hänen pitää saada istua auton etupenkillä, jolloin minun paikkani onkin takapenkillä - nöyryyttävää.

Lähtökohta ei ollut tämä - minulla on monta itselleni tärkeää sukulaislasta, joiden kanssa keskustelu ja kanssakäyminen (tulevat hoitoon usein yms.) sujuu mutkattomasti. Jopa 2-vuotiaan kanssa keskustelu sujuu paremmin kuin tämän nelivuotiaan. Itse yritin aikani, mutta mieheltä ei tukea tullut, joten annoin olla.

Onko muita, joita ärsyttää miehen lapsi, miten olette tästä päässeet yli?

Kuinka kauan olette olleet yhdessä? Lapsi voi arastella sinua tai voi tottakai ärsyttää tahallaankin kuiskimalla isille. Lapsi saa ruinata etupenkille istumaan, päätös on aikuisen istuuko lapsi siinä etupenkillä vai ei. Sun ei kannata ruveta käymään valtataistelua nelivuotiaan kanssa. Älä näytä lapselle jos se supittelu ärsyttää sua, sanot vaan nätisti tytölle että "tiäätkö, että seurassa ei saa supatella" ja hymyilet. Voi olla et oot konstia jo kokeillutkin, mutta sinä oot aikuinen ja sulla on aikuisten konstit käytettävissä. Joo ja kyllä mun miehen lapset ärsyttää mua ja ukkokin ärsyttää ja milloin mikin. Mut ei aina ja jatkuvasti, enimmäkseen elo menee ok.

 

[yksi kirjain]

lapsi vaistoaa mitä ajattelet hänestä ja sen takia kuiskii.

Hei haloo, ei lapset ole mitään maagisia noitia joilla on salaisia kykyjä aistia ja vaistota mitä sattuu.
Samoin "peiliin katsomisen" neuvojat; lapset sosiaalistuvat ihmisiksi niin että he ovat muita muiden joukossa ja käyttäytyvät siten. Prinsessaksi ja erityisihmiseksi kasvattaminen vain ERISTÄVÄT heitä muista lisää.
Ylipäätään jotta näiltä uusioperhe ongelmilta vältyttäisiin mahdollisuuksien mukaan niin älkää vääntäkö niitä pentuja ensimmäisen soveliaan ihmisen kanssa. Eläkää vähän vanhemmiksi niin todennäköisyys uusiococktaileihin on vähäisempi. Vaihtoehtoisesti, älkää menkö kimppaan ihmisen kanssa jolla on jo perhettä.

 

[...]

Mä en jaksa uskoa, että 4v jaksaisi järjestelmällisesti ja jatkuvasti kuiskia sua ärsyttääkseen. Ehkä ennemminkin vaistoaa sun asenteen häntä kohtaan ja "pelkää" tms.

Mä kyllä uskon, että nelivuotias hyvinkin voi ja osaa käyttää tuollaista keinoa tavallaan omiakseen isänsä. Siitä miten järkevä siitä on hermostua ,voidaan sitten olla eri mieltä.
Ymmärrän kyllä aloittajan vitutuksen, itse olisin tuossa auton istumajärjestely-asiassa jo hermostunut täysin, ja en todellakaan olisi mennyt mihinkään takapenkille istumaan. Eli jos jonkun tässä nyt pitäisi katsoa peiliin, niin se on lapsen isä. Eli kannattaisi hänen kanssaan keskustella ja kehoittaa isää tekemään enemmän, jotta lapsi sopeutuisi uuteen vaimoon.

 

[Phoebsi]

[QUOTE="Jaana";23109820]Kertaan vähän, että ymmärrät. Joku kirjoitti, että lapsi kuiskii sen takia, koska aistii sen, että äitipuolta ärsyttää tämä lapsi. Sinä kirjoitit, että tämä oli totuudenmukainen kommentti eli olit kimpassa heti mukana tätä äitipuolta vastaan. Tämä toisia äitejä vastaan hyökkääminen on mielestäni todella kurjaa. Eikö tosiaankaan voi olla niin, että äitipuoli on ihan kiva lapselle, mutta lapsi on alkanut tämän kurjan käytöksen myötä ärsyttämään. No, sinä sanoit tietäväsi totuuden, joten mitäpä tässä me tyhmemmät ruikutamme.

Jos minä olisin jollekin lapselle äitipuoli, niin lapsipuolen pitäisi käyttäytyä myös minua kohtaan hyvin, ihan kuin omien lasteni. Jatkuva puhumattomuus ja kuiskiminen olisi todellakin out of question.[/QUOTE]

Hyökkään, olen äitipuolia ja toisia äitejä vastaan? Näillä tieoilla olen sen lapsen puolella, mutten ketään vastaan.

Miksi et pysty näkemään tätä asiaa myös sen lapsen kannalta? Mikä on normaalia lapsen toimintaa, ja mikä ei, ja mistä se voisi johtua? On lapselle iso juttu, että isällä on uusi nainen. Ja se täytyy ottaa huomioon myös sen naisen. Ap on tullut tytön ja hänen isänsä elämään, ja koska ap on se aikuinen, hänen tulee käyttäytyä sen mukaan.

Ap:n mies on tytön isä ja tuntee hänet, mutta ei ehkä osaa ajatella asiaa ap:n kannalta. Se on ihan tavallista, ja onkin ap:n asia tuoda tunteensa esille ja keskustella siitä.

Ei minunkaan mielestä 4-vuotiaan paikka ole etupenkillä, mutta jos tyttö kuiskii aina eikä puhu ap:lle juurikaan mitään, niin ei kyllä voi olla lapsen "vika" enää siinä vaiheessa. Ainakaan pelkästään.

 

[Phoebsi]

Hei haloo, ei lapset ole mitään maagisia noitia joilla on salaisia kykyjä aistia ja vaistota mitä sattuu.
Samoin "peiliin katsomisen" neuvojat; lapset sosiaalistuvat ihmisiksi niin että he ovat muita muiden joukossa ja käyttäytyvät siten. Prinsessaksi ja erityisihmiseksi kasvattaminen vain ERISTÄVÄT heitä muista lisää.

Kyllä se lapsi vaistoaa hyvinkin monta asiaa, vaikka ei sitä osaisi sellaisenaan kertoa tai edes vielä siinä vaiheessa ymmärtäisi. Ei ole kyse mistään magiasta, voi pyhä sylvi.

Ja peiliin katsominen tekee kaikille hyvää silloin tällöin. Ja ajatellaan, että ap:n tapauksessa tyttö haluaa omia isänsä... niin mitä sitten, onko se jotenkin ihmeellinen juttu tuossa tilanteessa, jotenkin vaikeasti ymmärrettävissä oleva asia? Mies on tytön isä.

 

["Jaana"]

Hyökkään, olen äitipuolia ja toisia äitejä vastaan? Näillä tieoilla olen sen lapsen puolella, mutten ketään vastaan.

Miksi et pysty näkemään tätä asiaa myös sen lapsen kannalta? Mikä on normaalia lapsen toimintaa, ja mikä ei, ja mistä se voisi johtua? On lapselle iso juttu, että isällä on uusi nainen. Ja se täytyy ottaa huomioon myös sen naisen. Ap on tullut tytön ja hänen isänsä elämään, ja koska ap on se aikuinen, hänen tulee käyttäytyä sen mukaan.

Ap:n mies on tytön isä ja tuntee hänet, mutta ei ehkä osaa ajatella asiaa ap:n kannalta. Se on ihan tavallista, ja onkin ap:n asia tuoda tunteensa esille ja keskustella siitä.

Ei minunkaan mielestä 4-vuotiaan paikka ole etupenkillä, mutta jos tyttö kuiskii aina eikä puhu ap:lle juurikaan mitään, niin ei kyllä voi olla lapsen "vika" enää siinä vaiheessa. Ainakaan pelkästään.

Niin, mielestäni hyökkäät tätä äitipuolta vastaan, koska väität "harvinaisen totuudenmukaiseksi" väitettä, että lapsi kuiskii sen takia, koska aistii äitipuolen ärsyyntymisen lasta kohtaan. Tämä ei käynyt minulle eikä sinulle ilmi mistään kohtaa! Kukaan meistä palstalaisista ei pysty tällaista näillä tiedoilla, mitä meille on annettu, sanomaan.

Siksi sanon, että sinä hyökkäät tätä äitipuolta vastaan, ja kaltaisiasi täällä on paljon. Vajavaisilla tiedoilla ollaan tietävinään, miten asiat on, ja syyllistetään toisia.

Jos luet kommenttejani, niin en ole ollut kummankaan puolella, en äitipuolen, en lapsen. En osaa valita puolta, koska en tiedä tarpeeksi Otin vain kantaa tähän ihmeellisen ilmiöön täällä. Minkä ihmeen sädekehän tai tyydytyksen saa, että pääsee täällä arvostelemaan toisia. Asiallinen keskustelu on eri asia kuin se, että luulee tietävänsä toisten elämästä "totuudenmukaisesti".

Oma mielipiteeni tästä on se, että tytön ja isän käytös ei ole hyväksyttävää. En tiedä, johtuuko se äitipuolesta vai muusta, mutta tuollaista ei tarvitsisi kenenkään sietää. Eri asia on sitten se, onko äitipuolikin jotenkin sietämätön.

 

[Phoebsi]

[QUOTE="Jaana";23109969]Niin, mielestäni hyökkäät tätä äitipuolta vastaan, koska väität "harvinaisen totuudenmukaiseksi" väitettä, että lapsi kuiskii sen takia, koska aistii äitipuolen ärsyyntymisen lasta kohtaan. Tämä ei käynyt minulle eikä sinulle ilmi mistään kohtaa! Kukaan meistä palstalaisista ei pysty tällaista näillä tiedoilla, mitä meille on annettu, sanomaan.

Siksi sanon, että sinä hyökkäät tätä äitipuolta vastaan, ja kaltaisiasi täällä on paljon. Vajavaisilla tiedoilla ollaan tietävinään, miten asiat on, ja syyllistetään toisia.

Jos luet kommenttejani, niin en ole ollut kummankaan puolella, en äitipuolen, en lapsen. En osaa valita puolta, koska en tiedä tarpeeksi Otin vain kantaa tähän ihmeellisen ilmiöön täällä. Minkä ihmeen sädekehän tai tyydytyksen saa, että pääsee täällä arvostelemaan toisia. Asiallinen keskustelu on eri asia kuin se, että luulee tietävänsä toisten elämästä "totuudenmukaisesti".

Oma mielipiteeni tästä on se, että tytön ja isän käytös ei ole hyväksyttävää. En tiedä, johtuuko se äitipuolesta vai muusta, mutta tuollaista ei tarvitsisi kenenkään sietää. Eri asia on sitten se, onko äitipuolikin jotenkin sietämätön.[/QUOTE]

Asiallinen keskustelu, noh sitä ei ole toisen kommentin ääliömäisyydeksi sanominenkaan. Mutta se siitä, pääasia että itse tunnet tehneesi oikein.

Minäkin otin kantaa ei-niin-ihmeelliseen ilmiöön kuin mies ja miehen lapset. Ja siihen, miten niin usein näihin lapsiin suhtaudutaan, kuin he olisivat automaattisesti naista eli äitipuolta vastaan. Totta on, etten tiedä ap:n tapauksesta muuta kuin aloituksen, mutta kuten sanoin, siihen minä juuri kommentoinkin, sillä lyhyellä elämänkokemuksella mitä minulla on. Ja kokemuksella äitipuolista.

Olen kyllä tässä sanonut että ap:n pitäisi puhua miehen kanssa, ja että lapsi on vasta lapsi joka ei tunne aikuisten maailman käytösmalleja eikä välttämättä osaa vastata samalla mitalla, oli se mitta hyvä tai paha. Mutta sen tiedän ihan kokemuksesta, että lapsi aivan varmasti vaistoaa ihmisestä, jos hänestä ei pidetä.

 

["suski"]

Ja peiliin katsominen tekee kaikille hyvää silloin tällöin. Ja ajatellaan, että ap:n tapauksessa tyttö haluaa omia isänsä... niin mitä sitten, onko se jotenkin ihmeellinen juttu tuossa tilanteessa, jotenkin vaikeasti ymmärrettävissä oleva asia? Mies on tytön isä.

Ainakin meillä lapsi haluaa välistä omia mut eikä päästää omaa isäänsä lähelle. MÄ en ole siihen suostunut eikä pitäisi ap:n miehenkään.

 

["harmaa"]

Selvästi sun henkes on ainaki miehelle tärkeempi ku oman lapsen..

 

[sama vastaaja]

Kyllä se lapsi vaistoaa hyvinkin monta asiaa, vaikka ei sitä osaisi sellaisenaan kertoa tai edes vielä siinä vaiheessa ymmärtäisi. Ei ole kyse mistään magiasta, voi pyhä sylvi.

Ja peiliin katsominen tekee kaikille hyvää silloin tällöin. Ja ajatellaan, että ap:n tapauksessa tyttö haluaa omia isänsä... niin mitä sitten, onko se jotenkin ihmeellinen juttu tuossa tilanteessa, jotenkin vaikeasti ymmärrettävissä oleva asia? Mies on tytön isä.

Vaistoavat minkä vaistoavat, ja monesti eivät vaistoa kun heiltä asioita peittelee. Aivan niin kuin ihmiset yleensä. Mitään yliherkkiä kummajaisia lapset eivät ole ja jos heidät sellaisena kasvattaa niin voi voi. Se että haluaa omia isänsä on varmaan luonnollista, siitä huolimatta opetellaan käytöstapoja.

Olen samaa mieltä että syyllisyydentuntoinen isä on tässä se ongelma. Isä seinää vasten ja kova keskustelu asiasta.

ps.Lasten paikka EI missään tapauksessa ole turvattomalla etupenkillä, vaan aina takapenkillä. Tämä pitäisi jo turvallisuussyistä ymmärtää.

 

[Phoebsi]

Vaistoavat minkä vaistoavat, ja monesti eivät vaistoa kun heiltä asioita peittelee. Aivan niin kuin ihmiset yleensä. Mitään yliherkkiä kummajaisia lapset eivät ole ja jos heidät sellaisena kasvattaa niin voi voi. Se että haluaa omia isänsä on varmaan luonnollista, siitä huolimatta opetellaan käytöstapoja.

Olen samaa mieltä että syyllisyydentuntoinen isä on tässä se ongelma. Isä seinää vasten ja kova keskustelu asiasta.

ps.Lasten paikka EI missään tapauksessa ole turvattomalla etupenkillä, vaan aina takapenkillä. Tämä pitäisi jo turvallisuussyistä ymmärtää.

Miksi kova keskustelu? Miksei ystävällisen asiallinen? Tämä on se asenne myös, mikä ihmetyttää. Olisiko sama ääni kellossa, jos miesystävä ei pitäisi sinun lapsistasi tai heidän käytöksestään, tykkäisitkö "kovasta keskustelusta" hänen puoleltaan?

 

["qwerty"]

Tyttö ei ole koskaan esim. puhunut minulle tai kuulteni - kun olen paikalla hän kuiskaa isälleen asiansa.

Mä kyllä veikkaan, että on kyse jostain muusta kuin tahallisesta toiminnasta.

 

[sama vastaaja]

Miksi kova keskustelu? Miksei ystävällisen asiallinen? Tämä on se asenne myös, mikä ihmetyttää. Olisiko sama ääni kellossa, jos miesystävä ei pitäisi sinun lapsistasi tai heidän käytöksestään, tykkäisitkö "kovasta keskustelusta" hänen puoleltaan?

Älä jaksa n... itkuttaa sanaa. Eikä sinun tarvitse myöskään huolehtia siitä mistä minä pidän tai en pidä, huolehdin siitä itse.
"Kova" / "tiukka" tms. keskustelu on täysin paikallaan. Uskon että hienotunteisimmat keinot on jo käytetty.

 

[Naisen raivo]

Hei ap, lapsihan on 4v, siis PIENI lapsi vielä, ajattelehan nyt järjellä ja lue kirjoittamasi teksti uudestaan. Kai hän aistii sun kiukun ja vihamielisyyden eikä siksi uskalla puhua sulle!! Aika kauheeta että tuon ikäistä pientä syyllistetään !! Ja ei, mua ei ärsytä oma lapsipuoleni sitten yhtään vaikka onkin jo 12v eikä ärsyttäisi vaikka olisi vasta 4v, yleensä jos aikuista ärsyttää lapsi niin voi mennä sinne peilin eteen ja etsiä vikaa sieltä =)!

 

["Mmm"]

Ja mua ärsyttää tollaset ap:n kaltaset kitisijät. Helvettiäkö otatte valmiiks perheellisen miehen ja sitten ulvotte täällä palstalla että, miehen lapsi ottaa päähän. Kannattaisko siinä vaiheessa miettiä näitä asioita ennekun ootte yhteen muuttanu ja mitkä asiat muuttuu. Tuskimpa lapsi tahallaan ja nimenomaan sua ärsyttääkseen kuiskii isälleen. Vaistoo sun ärsyyntyneisyyden ja ujostelee tai pelkää sua, joten siksi kuiskii isälleen joka on se tutumpi ja turvallisempi aikuinen. Jos haluat tutstua lapseen, niin kannattaa ainaki ekaks sun muuttaa omaa asennettas. Ja mitä sitten jos lapsi haluu istuu edessä, ehkä haluu olla isänsä lähellä, jos harvoin näkee. Tätyy olla kyllä harvinaisen lapsellista käytöstä että, vinkuu siitä jos ei pääse eteen istuu.

Mutta, mun äitipuoli on luojan kiitos ihana ihminen. Sillä ei oo mua eikä sisaruksia vastaan mitään ja on alusta saakka hyväksyny meijät ja sama toisinpäin. Äitipuoli on mulle läheinen ja rakas ihminen, kuten myös oma äitini, vaikka eritavalla . Jutellaan paljon kaikista asioista ja soitellaan paljon. Viimeks juteltiin siitä kuinka äitipuolta oli jännittäny se kun nähtiin ekan kerran ja miten suhtaudun siihen, mutta sano että, onneks se oli turhaa. Sano vaan että, ei ois ikinä voinu kuvitella että, me otettiin niin hyvin vastaan hänet .

 

["minä"]

Älä jaksa n... itkuttaa sanaa. Eikä sinun tarvitse myöskään huolehtia siitä mistä minä pidän tai en pidä, huolehdin siitä itse.
"Kova" / "tiukka" tms. keskustelu on täysin paikallaan. Uskon että hienotunteisimmat keinot on jo käytetty.

Miten ne keinot on käytetty, jos ap ei edes ole saanut juteltua lapsen kanssa?

 

[Phoebsi]

"Kova" / "tiukka" tms. keskustelu on täysin paikallaan. Uskon että hienotunteisimmat keinot on jo käytetty.

Minä taas en tähän usko ollenkaan, mutta niin vaan ollaan erilaisia

 

["suski"]

Älä jaksa n... itkuttaa sanaa. Eikä sinun tarvitse myöskään huolehtia siitä mistä minä pidän tai en pidä, huolehdin siitä itse.
"Kova" / "tiukka" tms. keskustelu on täysin paikallaan. Uskon että hienotunteisimmat keinot on jo käytetty.

Ihmiset menevät heti puolustuskannalle ja vähintään puolet asiasta jää kuulematta, jos heitä vastaan hyökätään esim. "kovalla" keskustelulla.

 

["minä"]

Pieni lapsi vaatii aikaa, että oppii tuntemaan ja luottamus syntyy. Noi on aika pieniä oikkuja, paljon pahempaakin on esim. uhmaikäisillä. Ap:n pitäisi venyttää pinnaansa paljon enemmän ja ottaa huomioon, että lapsi on perheessä etusijalla. Tottakai käytöstapoja pitää opettaa ja myös äitipuolen pitää voida komentaa ja kasvattaa lasta. Tuntuu vaan, että ap:lla on jo niin vastentahtoinen asenne, eikä halua lähentyä lapsen kanssa, vaan kokee tämän vain asiana, joka hankaloittaa hänen elämäänsä.