Tämänkö nyt on tämän hetken kuumin ketju.
Minusta avainsana on kommunikaatio. Hyvän kommunikaation haluaminen ja toteuttaminen. Taitolaiji - ehkä - mutta niin ollen siten myös harjoitutettavissa.
Kyllä minullakin on kokemukseni siitä että kommunikaatio ei aina toimi, ja syy siihen on mielestäni se, että vaikka ihmiset näyttävät keskustelevan ahkerasti muiden kanssa, he todellisuudessa keskustelevat suurimmaksi osaksi itsekseen. Muiden ihmisten sanoista menee perille vain pieni osa, ja ne jäljelle jäävät tyhjät kohdat täytetään oman mielikuvituksen tuotteilla.
Kommunikaation puute, tai sen toimimattomuus syntyy kait joistakin ennakko odotusten ja asenteiden ristiriidoista toisen osapuolen suhteen . Oletetaan ja luullaan aivan muuta kuin on alkujaan tarkoitettu. Hedelmällinen ja toimiva kommunikointi on hienosti sanottuna vastavuoroisen vuorovaikutuksen
vastaanottamista. Keskeinen asia kehittymisessä tämän suhteen on vastaanottokyvyn parantaminen.
IRL-keskusteluissa etenkin koko homma on eräänlaista vapaamuotoista improvisointia, jossa osapuolet eivät välttämättä aina aseta kommunikoinnissaan ja kielelenkäytössään toisilleen mitään tiukkoja raja-arvoja tai puitteita, joita pitäisi joissakin ennalta sovituissa raameissa orjallisesti noudattaa.
Nostaisin tässä esille kirjan nimeltä 'IMPRO - Improvisation and the theatre', kirjoittanut Keith Johnstone.
Suomalainen.com | Impro: Improvisation and the Theatre | Johnstone, Keith
Kirjassa käsitellään improvisaatiota, ja ihmisten välistä vuorovaikutusta. Perusasioita improvisaatiossa on toisten kuunteleminen, ja ajatusten torjunta ja vastaanottaminen. Jotta improvisaatio onnistuisi, ei toisten ajatuksia saa ollenkaan torjua, vaan ne pitää välittömästi ottaa vastaan. Esimerkkinä on leikki jossa ihmiset istuvat piirissä ja keksivät vuorotellen jatkoa tarinalle. Kun piirin loppupäässä istuva kuulee tarinaa kerrottavan, hän saa loistavan idean siitä miten tarina voisi jatkua, mutta vielä ei ole hänen vuoronsa jatkaa tarinaa. Kun tarina sitten tulee hänen kohdalleen, ovat muut ihmiset kuljettaneet sitä niin kauas alkuperäisestä tilanteesta että tämä loistava idea ei enää sovikaan tarinaan. Leikin opetus on se että tarinaa ei saa miettiä etukäteen, vaan pitää reagoida välittömästi siihen tilanteeseen mikä on käsillä, ja omat loistavilta tuntuvat ideat pitää voida hylätä silmänräpäyksessä ja niiden sijaan hypätä mukaan kehittelemään muiden keksimiä ideoita. Ei ole hyvästä juuttua liiaksi itseensä. Ei hyvästä juuttua jankkaamaan. Pitää oppia päästämään kaikenlaiisita asoista irti: Lempiajatuksistaan, ärsyyntymisistään, omista kehistään.
