Anoppikoulussa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mummeliisa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Mummeliisa

Tunnettu jäsen
28.08.2010
34 446
106
63
60
Oulu
www.viipaleita.net
Vaikka minulla itselläni on ollut kovin hyvä onni anoppien suhteen (molemmat kovin mukavia naisia, joiden kanssa helppo tulla juttuun) niin olen kuullut ja lukenut oman osani kauhukertomuksista ja siksipä kun sitten aikoinaan aloin saada vävyjä ja miniöitä, päätin olla hienotunteinen yms.

Vävyjen kanssa ei ole ongelmia ollut ikinä (jos kohta ei kyllä mitään hienotunteisuuttakaan kumminkaan puolin :D ) ja toinen miniäkokelaskin on sen verta räväkkää sorttia että en ole koskaan pelännyt, jotta oikeasti pahastuisi mistään mitä keksin sanoa tai tehdä.

Ja sitten sain tämän toisen ihanan pikkuisen miniän, hiljaisen, lempeän pikkulapsen äidin ja ajattelin että tuota kohti en ikinä edes puhalla lujaa, ettei pahoita mieltään.

Muutamaa kuukautta myöhemmin tämä hento suurisilmäinen kaunotar sitten puhkesi hurrikaaniraivariin keittiössäni;

"Mikä sinua oikein vaivaa?
Miksi sinä et sano minulle kun teen väärin tai olen ylipäätään käsittämättömän tyhmä?!
Ja, "rumasana," silloin kun sinä hoidat minun lastani, niin sinä teet sen tasan tarkkaan niin kuin tiedät parhaaksi etkä yritä seurata jotain tyhmiä mukaohjeita, mitä minä olen antanut!
Ja tämä pätee sitten poikkeuksetta silloinkin, kun minä olen paikalla!
Onko selvä?!"

:laugh: :headwall: :laugh:
 
Vaikka minulla itselläni on ollut kovin hyvä onni anoppien suhteen (molemmat kovin mukavia naisia, joiden kanssa helppo tulla juttuun) niin olen kuullut ja lukenut oman osani kauhukertomuksista ja siksipä kun sitten aikoinaan aloin saada vävyjä ja miniöitä, päätin olla hienotunteinen yms.

Vävyjen kanssa ei ole ongelmia ollut ikinä (jos kohta ei kyllä mitään hienotunteisuuttakaan kumminkaan puolin :D ) ja toinen miniäkokelaskin on sen verta räväkkää sorttia että en ole koskaan pelännyt, jotta oikeasti pahastuisi mistään mitä keksin sanoa tai tehdä.

Ja sitten sain tämän toisen ihanan pikkuisen miniän, hiljaisen, lempeän pikkulapsen äidin ja ajattelin että tuota kohti en ikinä edes puhalla lujaa, ettei pahoita mieltään.

Muutamaa kuukautta myöhemmin tämä hento suurisilmäinen kaunotar sitten puhkesi hurrikaaniraivariin keittiössäni;

"Mikä sinua oikein vaivaa?
Miksi sinä et sano minulle kun teen väärin tai olen ylipäätään käsittämättömän tyhmä?!
Ja, "rumasana," silloin kun sinä hoidat minun lastani, niin sinä teet sen tasan tarkkaan niin kuin tiedät parhaaksi etkä yritä seurata jotain tyhmiä mukaohjeita, mitä minä olen antanut!
Ja tämä pätee sitten poikkeuksetta silloinkin, kun minä olen paikalla!
Onko selvä?!"

:laugh: :headwall: :laugh:

:laugh:
Hienoista turhautumistako? :laugh: ihana :D
 
Vaikea sitä on nuorten elämää ennustaa, mutta toistaiseksi kuitenkin näyttää hyvälle:
Vaikuttavat onnellisilta yhdessä ja miniäkokelas tuntuu viihtyvän hyvin anoppilassakin.
:D
Parasta me mummot toivotaan ja pahinta pelätään ;). Poikani kohdalla ensimmäinen vakava seurustelu taisi kolahtaa häneen kunnolla. Siksi olen nyt jo mummokin ollut 8 kk ja rapiat päälle :)
(Pitää vielä kertoa, että miniä on ihana ja tulee näköjään anoppinsakin kanssa toimeen, koska uskoo lapsensa hoidettavakseni).
 
Viimeksi muokattu:
Parasta me mummot toivotaan ja pahinta pelätään ;). Poikani kohdalla ensimmäinen vakava seurustelu taisi kolahtaa häneen kunnolla. Siksi olen nyt jo mummokin ollut 8 kk ja rapiat päälle :).

Onneksi olkoon mummolle.
Samaa ikäluokkaa sitten se pikkuinen kuin tämä "uuslapsenlapseni" eli miniäkokelaan tytär.
Oikein ihana ikä.
:)
 
Noh... veikkaillaan. Miniöitä ja vävyjä tulee ja menee.. ainakin nuorella iällä. Enkä yleistä.


Hyvä ettet yleistä, muistan kun oma äitini suoraan epäili liittomme kestävyyttä koska menimme nuorena naimisiin. Olimme kuitenkin seurustellut 5 vuotta ennen häitä.
Suoraan ei sanonut mutta kuulin kun puhui muille että kai ne liitot voi vanhemmalla iälläkin kareutua.. Loukkasi.
Ja kyllä, oli ja on ensimmäinen vävyehdokas äidilleni, ei ehkä uskonut että ekasta kerrasta nappaa.:D
 
[QUOTE="Jees";23018139]Hyvä ettet yleistä, muistan kun oma äitini suoraan epäili liittomme kestävyyttä koska menimme nuorena naimisiin. Olimme kuitenkin seurustellut 5 vuotta ennen häitä.
Suoraan ei sanonut mutta kuulin kun puhui muille että kai ne liitot voi vanhemmalla iälläkin kareutua.. Loukkasi.
Ja kyllä, oli ja on ensimmäinen vävyehdokas äidilleni, ei ehkä uskonut että ekasta kerrasta nappaa.:D[/QUOTE]

Eipä se liiton kestävyys läheskään aina ole iästä kiinni.
Itse menin ensimmäiseen liittooni kun olin 17 ja se kesti 19 vuotta ja olisi kestänyt pidempäänkin ellei elämä olisi päättänyt toisin.
:)
 
Näytin tämän aloituksen miniälle ja yhdessä spekuloitiin siitä, miten "herkullisen" aloituksen saisi aikaan avauksella, jossa anoppi vaikertaisi&voivottelisi kuinka "laiska ja samaaton" miniä "kaataa hänen niskaansa" lapsensa synttäreidnekin järkkäämisen.

Palstalla se voisi mennä läpikin.
Livessä kukaan ei uskoisi vaikertamistani kun mokomat tietävät, miten lastenkutsujen järkkäämisestä nautin ja miten kovasti ilahduin kun miniä kysäisi jotta ehtisinkö, tahtoisinko ja viitsisinkö?

:D
 
[QUOTE="Satunnainen vierailija";23025917]Nyt vasta lueskelen näitä ja en pehmennä mitään sanomaani. Minkä sanoin, sen sanoin ja piste.[/QUOTE]

Juu juu, ja lehmät lentää! ;)
 
Niin farssi koko ketju. Pönkittäjä liehuu ja kalastaa kehuja, yks mokaa ja haukkuu ja sitte muka tasoittelee... Ylistäjät totta kai viesaa kiitosvirttä kuorossa. Huoh, akat.
 
Alkuperäinen kirjoittaja moka mikä moka;23025989:
Juu juu, ja lehmät lentää! ;)

flying_cow.jpg
 

Yhteistyössä