Mä olen joutunut lukemaan todella nuorten prostituoitujenkin kertomuksia. Oli rankkaa lukea, että jollekulle köyhyydessä kasvaneelle se voi olla ainoa "ihmisarvoinen" kontakti se, että on joku vanhempi setä, joka antaa rahaa ja hemmottelee, vaikka siitä seksillä maksetaankin. Ihmisyyttä, sen monituisuutta ja rikkautta ei voi helposti luokitella.
Se, mikä voi tuntua karmivalta meistä, voi olla kohtalaisen hyvä tilanne joistain toisesta. Esimerkiksi Intiassa monet naiset ovat kertoneet kehitysyhteistyöprojekteissa etteivät pidä perheväkivallan (siis naiseen kohdistuvaa hakkaamista) suurimpana ongelmana, johon tulisi puuttua heti. Emme me voi asettaa kellekään uhri-statusta kysymättä häneltä itseltään.
Ehdottomasti olen sitä mieltä, että on autettava ihmisiä jättämään prostituutio, jos he eivät halua sitä harjoittaa. Mutta miksi tehdä asiasta mitään sen suurempaa haloota niiden kohdalla, jotka esim. valitsevat parempipalkkaisen prostituutiotyön (ja vähemmät työtunnit) sen hikipajan sijaan?