Lapsilukumäärä "kesken", mutta ikää jo yli 30 vuotta

Voi pjerse!
Ei ole vielä perheen päiden määrä se, mitä suunnittelin. Mutta enpä enää jaksakaan vauva-aikaa. Turhaudun jo pelkästään vaukkelien näkemisestä. tähänkö se sitten jäi, vai voiko mieli vielä muuttua?
Tällä hetkellä tuntuu siltä, että ei jaksaisi enää sitä rumbaa. Pienin meillä on vielä osittain vaipoissa (yövaippa ja automatkat). |O
Minusta on tullut vanha ja väsynyt.

 

[QUOTE="huoh";22979315]Voi pjerse!
Ei ole vielä perheen päiden määrä se, mitä suunnittelin. Mutta enpä enää jaksakaan vauva-aikaa. Turhaudun jo pelkästään vaukkelien näkemisestä. tähänkö se sitten jäi, vai voiko mieli vielä muuttua?
Tällä hetkellä tuntuu siltä, että ei jaksaisi enää sitä rumbaa. Pienin meillä on vielä osittain vaipoissa (yövaippa ja automatkat). |O
Minusta on tullut vanha ja väsynyt. [/QUOTE]

Hei!
Älähän nyt... Et ole vanha vielä edes

Minä olen 30 v., eikä minulla edes ole vielä lapsia. Yksi varhainen keskenmeno takana tässä kuussa. Yritys olisi tarkoitus aloittaa pikimmiten

 

Hei!
Älähän nyt... Et ole vanha vielä edes

Minä olen 30 v., eikä minulla edes ole vielä lapsia. Yksi varhainen keskenmeno takana tässä kuussa. Yritys olisi tarkoitus aloittaa pikimmiten

No sulla ei sit ole kokemusta siitä, kuinka väsyttäviä lapset joskus ovat. Lapset kuluttavat energiani, ja muut elämän vastoinkäymiset.

 

Raskaana olen ja ikää 30. Tuntuu että tässä iässä ei ole enää normaalia olla raskaana. Kroppa vaan ei yksinkertaisesti ole niin kuin silloin esikoisen aikaan. Sattuu ja sattuu! Pjesre niin todella!!

 

Kannattaa myös ottaa huomioon, että toiset meistä kulahtavat nopeammin kuin toiset

 

Jos koet lapset ja vauvat rasittavina. Ehkä parempi että keskityt hoitamaan niitä jo maailmaan saatettuja....

Minulla 8 kk tyttö. Ensimmäiset 2 kk koliikkia. Ja siitä seuraavat 6 kk ollaan yöt menty tunnin-parin pätkissä. Kun ei nukuta niin ei.

Silti hirveä vauvakuume. Tahtoo toisen. On ne niiiiiiiiiiiiiiiin ihania, kaikesta raskaudesta huolimatta!! Niin paljon iloa. Niin paljon rakkautta!

 

Täytyykö niitä lapsi tehdä ennalta suunniteltu määrä? Vai voisiko kenties lopettaa siihen kun alkaa tuntua siltä miltä susta nyt?

 

Ai mikä vanha, et todellakaan oo! MOntako olis suunnitelmissa kaikean kaikkiaan?

 

Jos koet lapset ja vauvat rasittavina. Ehkä parempi että keskityt hoitamaan niitä jo maailmaan saatettuja....

Minulla 8 kk tyttö. Ensimmäiset 2 kk koliikkia. Ja siitä seuraavat 6 kk ollaan yöt menty tunnin-parin pätkissä. Kun ei nukuta niin ei.

Silti hirveä vauvakuume. Tahtoo toisen. On ne niiiiiiiiiiiiiiiin ihania, kaikesta raskaudesta huolimatta!! Niin paljon iloa. Niin paljon rakkautta!

Onhan noista iloa ja rakkauttakin, mutta samalla suuri huoli ja vastuu joka lisääntyy vaan mitä enemmän lapsiakin on.

 

Mä sain esikoisen kun ikää oli 30v. Nyt tulee 34 täyteen ja lapsia on 2 kpl.

Joskus suunnitelin että 3 olisi kiva mutta tuntuu etten oikeasti jaksa sitä rumbaa enää. Ja sit toisaalta haluaisin vielä yhden käärön kun nämä nykyiset vauvelini kasvavat niin nopeasti... pian on jo isoja ja pois pesästä lentävät!! Nyyh.

 

Ai mikä vanha, et todellakaan oo! MOntako olis suunnitelmissa kaikean kaikkiaan?

Yksi lisää, eli 3 olisi ollut optimi.
Vielä vuosi sitten olin vakaasti sitä mieltä, että kolmas saa tulla. Olinkin silloin hetken raskaana, raskaus meni kesken, eikä uutta raskautta kuulunut sen jälkeen (hoidoinkaan).
Ehkä tämä turhautuminen sitten siitä yrittämisen epäonnistumisesta myös osaksi saa mielen muuttumaan vauvojen suhteen.

 

No sulla ei sit ole kokemusta siitä, kuinka väsyttäviä lapset joskus ovat. Lapset kuluttavat energiani, ja muut elämän vastoinkäymiset.

Sain esikoisen 19v, keskimmäisen 35v ja kuopuksen 39v, nyt olen 42v.
Väsyttäviä ja kuluttavia ne lapset on, mutta eri tavalla eri iässä.

 

Vähän sama ongelma. Mä haluaisin vielä lapsen mutta en sitä ensimmäisen vuoden vauva-aikaa. Taitaa siis jäädä tähän.

 

Et oo edes vanha. Ite täytän tänä vuonna 40v ja tytöt 1kk, 3v, 9v ja 12v sekä nuoriherra 2v. Pikkuisin on koliikkivauva, mutta aivan uskomattoman iiiihania nuo vauvat. Mutta kyllä tämä taitaa olla tässä. Korkeintaan yksi enää. Perheemme on puoliromaneja, vaikkei se liity tähän.

 

mä sain esikoisen 30 veenä, kakkosen 33 veenä ja nyt oon 35 vee ja ootan kolmatta. raskaudet on sujunu tosi hyvin ja oon myös jaksanu valvomiset yms. ehdottomasti halusin vielä kolmannen vaikka nyt ois ollu jo helppo näitten kahen kanssa.

 

No ei kyl se yks menee siitä vaikka pakolla.Ite oon niin päättäväinen kun halusin 4 lasta niin tasan hankin 4 lasta, mjutta kaikilla se ei ole mahdollista

 

Jos tuntuu ettei halua tai jaksa, niin se jos mikä, on pätevä syy olla "hankkimatta" lisää lapsia.

 

Ei se mitään Kyllä se noinkin on hyvä.

 

Eipä se elämä suunnitelmien mukaan mene joten turhan tarkkoja sellaisia ei kannata tehdä. Jos susta tuntuu siltä ett et jaksa enää vauvoja niin silloinhan sun lapsilukusi on täynnä. Voi tosin olla että nuo ajatukset on jonkinlainen puolustusmekanismi kun lasta ei hoidoista huolimatta kuulu. Ja ei, et ole vanhakaan. Mä odotan toistani ja ikää on 42v, esikoinen on vasta 1v.9kk

 

Ehkä sun kannattais vähän päivittää sitä sun alkuperäistä suunnitelmaa THE-ainoa-oikea-elämälle... niin joutuu usein tekemään monessakin asiassa

 

Mä täytän kesäkuussa 32v. enkä todellakaan pidä itteäni liian vanhaksi saamaan lisää lapsia.

 

Jos tuntuu ettei jaksa niin silloin ei varmaankaan myös kannata. Mä olen synnyttänyt kaksi lasta yli 30-vuotiaana ja yhden vielä haluaisin, elävän leikkikaverin aikokaiselle eläväisellemme eikä mua väsytä tai pelota muu kuin se, säilyykö olevat ja tulevat lapset elossa.