Ikuinen vauvakuume, miten saa joskus loppumaan :o?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja suurperheestä vielä suurempi?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

suurperheestä vielä suurempi?

Vieras
Meidän viidennen lapsen piti olla ehdottomasti se viimeinen, mutta nyt vauvakuume iski taas voimalla päälle! Nuorimmainen on tällä hetkellä 8kk napero ja olisi ihanaa saada hänelle sisarus parin vuoden ikäerolla. Toisaalta järki sanoo, että ei yhtään enää...
Onko muita kroonisesta vauvakuumeesta kärsiviä ja mikä siihen olisi lääkkeeksi?
 
Meillä 6 ja ikuinen vauvakuume vaivaa. Ikä sen kai pian sitten katkaisee, on jo pian 40v täynnä.
Tai sitten jotkut tuntuu haikailevan lapsenlapsia sen jälkeen.
 
Ihan samaa oon miettinyt. Meillä tosin vasta neljäs tulossa, mutta kun tykkään olla raskaana ja vauvat nyt vaan on niin ihania. <3 (toki isommatkin, mut se vauvantuoksu jne. kyl te tiiätte ;))
Mies on sitä mieltä että neljä riittää, pitänee vielä koittaa neuvotella jos tämän raskauden jälkeen kuume vaan jatkuu/yltyy.
 
pitää jossain vaiheessa vain tajuta se että se ei ole enää tervettä, järkevää, elämässä on muutakin kuin vauvat. Itse ainakin pidän jo tommoista määrää tyhmyytenä, lahjakkuuden puutteena. Laiskana, kyllä todellakin, vaikka olis 10 lasta, työn karttelijana.
 
Alkuperäinen kirjoittaja älykäs;22957508:
pitää jossain vaiheessa vain tajuta se että se ei ole enää tervettä, järkevää, elämässä on muutakin kuin vauvat. Itse ainakin pidän jo tommoista määrää tyhmyytenä, lahjakkuuden puutteena. Laiskana, kyllä todellakin, vaikka olis 10 lasta, työn karttelijana.

Yhdestä kohdasta olen samaa mieltä.
Nimittäin tuosta että elämässä on paljon muutakin kuin vauvat.
Muut kohdat olivat mielestäni jotakuinkin hupsuja.
 
sama vika täälläkin.. :ashamed:

Meillä siis tämän viidennen piti olla se ihan viho viimeinen (oma)lapsi. Mutta kas kummaa. pieni on JO kohta 10kk ja kaikkien tuttujen ja puoli tuntemattomienkin vauvoja pitää mennä nuuhkuttelemaan.. ;)
Itse koitan kokoajan järjellä ajatella, siis että menis auto vaihtoon, asunto pitäis ehdottomasti saada isompi (tai ehkei ehdottomasti -tiedättehän) jne jne. Ja puoli vallattomana ajattelen näinkin että koska ollaan vasta vähän reilu kolmekymppisiä ei olla ihan ikäloppuja kun lapset muuttaa aikanaan kotoa -saadaan ja jaksetaan itsekin siis vielä "elää" omaa elämää. Toisaalta esikoinen on kymmenen, toiset kymmenen vuotta ja vois hyvinkin olla jo lapsenlapsia..
Ehkä vähän ajatusta laannuttaa myös se että menen osa-aikaisesti töihin, palaan vanhaan tuttuun työpaikkaan. Saanpa muuta ajateltavaa.. ;)

Itsellä kuume lähinnä raskaanaoloon, synnyttämiseen ja tietysti lapseen itse, seurata sitä pientä ihmettä kuinka kehittyy ja kasvaa.. Uhman kautta "järkevään" koululaiseen ja -no vielä tulevaan- teiniyteen.. :)

Olemmepa miehen kanssa puhuneet vähän sijaisperheenä olostakin, sitten kun omat ovat vähän isompia.. Ehkä sillä saisi sitä hoivaviettiä laannutettua?!? :)

Luultavasti vauvakuumeesta ei koskaan pääse kokonaan.
 
Meillä mies laittoi pisteen vauvakuumeelle käymällä sterilisaatiossa. Sanoi, ettei hän halua enää lapsia. Täytyy myöntää, viisi lasta riittää ja että on eri asia hoitaa vauvaa kuin yrittää selvittää mitä murkkuikäisen päässä liikkuu
 
Saat saman vakiovastauksen kuin ukkoni, joka hinkuu uutta harrasteautoa joka toinen viikko. Haluta saa, mutta kaikkea haluamaansa ei tarvitse saada. Etenkin kun tahtomaansa laatua on saanut jo. :)
 
Mun vauvakuumeeseen auttaa se kylmä tosiasia, että rahkeita enempään ei ole. Meillä on yksi lapsi eikä enempää ole suunnitteilla =( Mä olen vasta 26, joten melko kauan saa vielä kärsiä että luonto hoitaa kuumeilun loppumisen
 
[QUOTE="Minnie";22957718]Mun vauvakuumeeseen auttaa se kylmä tosiasia, että rahkeita enempään ei ole. Meillä on yksi lapsi eikä enempää ole suunnitteilla =( Mä olen vasta 26, joten melko kauan saa vielä kärsiä että luonto hoitaa kuumeilun loppumisen[/QUOTE]

Resurssien loppuminen tavallaan sama asia kuin hedelmällisen iän loppuminen?
Kummassakin omasta halusta riippumattomat seikat säätelevät lapsilukua?
 
Mulla se loppui viidenteen lapseen, ihan itsestään. Ehkä syynä oli se, että aikaisemmat raskaudet olivat olleet tosi helppoja ja se viimeisin ei tosiaan ollut. Heti alusta asti voin huonosti, oksetti, itketti. Oli kauheita liitoskipuja, hädintuskin pääsin kävelemään, jokapaikkaan sattui. Yölläkin sattui jokapaikkaan, henkeä ahdisti. Kaikenhuipuksi tuli vielä raskausdiabetes ja jouduin piikittämään itseäni kahdesti päivässä. Synnytys meni hyvin, mutta vauva oli vaikeahoitoinen.
Kärsi koliikista, allergioista, korvatulehduskierre alkoi 5 kk iässä. Lukemattomia valvottuja öitä, itkua, parkua. Ekat putket hänelle laitettiin korviin 9 kk iässä, toiset 1,5 - vuotiaana jolloin leikattiin myös kitarisat. Sitten vasta alkoi sairasteluitten suhteen helpottaa.
Vaan ei sen suhteen, että tää kuopus on ollut kaikenlisäksi aina todella voimakastahtoinen. Kiitti, mulle riitti! :D
 
[QUOTE="Minnie";22957834]Niin no voihan sen noinkin ajatella. Mutta kun tavallaan kuitenkin optio on olemassa toiseenkin lapseen niin kauan kunnes vaihdevuodet alkaa niin mieli ei anna periksi =/[/QUOTE]

Ymmärrän ja olen pahoillani puolestasi jos joudut tinkimään unelmistasi.
:(
 
Mä en kyllä allekirjoita itsestäni, että olisin tyhmä, laiska, kouluttamaton tai lahjaton. Vaikka lapsia viisi onkin ja vaikka vielä kuudennesta haaveilen!
 
Mä en osaa sanoa... Mulla olis vaan lapsikuume.. Valitettavasti sitä varten pitäis olla raskaana ja hoitaa vauvaa että sais sellasen isomman lapsen. Ei haittais vaikka lapsia tulis kymmenen kun ei tarttis olla raskaana..
 

Yhteistyössä