Ikuinen vauvakuume, miten saa joskus loppumaan :o?

[Mummeliisa]

Mä en kyllä allekirjoita itsestäni, että olisin tyhmä, laiska, kouluttamaton tai lahjaton. Vaikka lapsia viisi onkin ja vaikka vielä kuudennesta haaveilen!

Ei se niin olekaan.
Joilalkin vain on tarve selittää mahdollisimman negatiivisesti omistaan poikkeavat elämänvalinnat. Ehkä siinä pohjimmiltaan taustalla jonkinlainen epävarmuus niistä valinnoista tms.

 

[Mummeliisa]

Mä en osaa sanoa... Mulla olis vaan lapsikuume.. Valitettavasti sitä varten pitäis olla raskaana ja hoitaa vauvaa että sais sellasen isomman lapsen. Ei haittais vaikka lapsia tulis kymmenen kun ei tarttis olla raskaana..

Kaikille ei raskaus sovi. Kaikki ei pidä vauvojen hoitamisesta. Ja kaikki eivät viihdy taaperoidenkaan kanssa. Ja SILTI voivat haaveilla suuresta perheestä, mikä aika ymmärrettävää minun mielestäni (vaikka itse pidän niin raskaana olosta, synnyttämisestä, vauvoista, taaperoista kuin muunkin ikäisistä) sillä ovathan nuo kuitenkin varsin lyhyitä jaksoja siinä vanhemmuudessa...

 

[Onpas vaikeeta]

Vaihtakaa alaa ja ryhtykää pph:ksi Saatte hoidella muiden pikku pirpanoita ja takuulla loppuu vauvakuume siihen paikkaan

Ei onnistu! Viisi omaa lasta, ja olen pph...

 

["vieras"]

Ei onnistu! Viisi omaa lasta, ja olen pph...

Kääk! taidat olla toivoton tapaus
Kuin vanha sulla on esikoinen? Että kauanko menee siihen, että on toiveissa päästä hoivailemaan lapsenlapsia

 

[Kerpele]

Kaikille ei raskaus sovi. Kaikki ei pidä vauvojen hoitamisesta. Ja kaikki eivät viihdy taaperoidenkaan kanssa. Ja SILTI voivat haaveilla suuresta perheestä, mikä aika ymmärrettävää minun mielestäni (vaikka itse pidän niin raskaana olosta, synnyttämisestä, vauvoista, taaperoista kuin muunkin ikäisistä) sillä ovathan nuo kuitenkin varsin lyhyitä jaksoja siinä vanhemmuudessa...

Niinhän se on... Mutta kyllä kieltämättä harmittaa joskus etten ole raskaus- ja vauvaihminen :/
Tosin sen verran paljon nautin näistä "isommista" lapsista että saa nähdä olenko joskus vielä valmis kokemaan raskauden ja vauva-ajan ihan vaan siksi että saataisiin lisää lapsia..

 

[Mummeliisa]

Niinhän se on... Mutta kyllä kieltämättä harmittaa joskus etten ole raskaus- ja vauvaihminen :/
Tosin sen verran paljon nautin näistä "isommista" lapsista että saa nähdä olenko joskus vielä valmis kokemaan raskauden ja vauva-ajan ihan vaan siksi että saataisiin lisää lapsia..

Aika moni kuuluu ajattelevan tuon toisin päin.
Eli nauttivat niin paljon vauva ja pikkulapsiajasta, että ovat valmiita "kestämään" teinivuodet.

 

[Onpas vaikeeta]

[QUOTE="vieras";22957927]Kääk! taidat olla toivoton tapaus
Kuin vanha sulla on esikoinen? Että kauanko menee siihen, että on toiveissa päästä hoivailemaan lapsenlapsia [/QUOTE]

Esikoinen 13v, joten ei vielä ainakaan kymmeneen vuoteen lapsenlapsia (toivottavasti...). Nuorin 3,5v ja on hiukan orpo olo, kun pisin ikäero lapsillamme on tasan 3v. :|

No, saan luultavimmin syksyllä hoitoryhmääni juuri vuoden täyttäneen "vauvan", ihan kivaa, kun nykyiset hoitolapset "jo" 2-vuotiaita.

 

[suurperheestä vielä suurempi?]

Miten sinä Mummeliisa olet "uskaltanut" hankkia noin monta lasta?
Itse ajattelen jollakin tasolla niin, että onko niin luonnotonta haluta kuudetta, lasta, että jotakin kamalaa tapahtuisi jo minulle "rangaistukseksi"!

 

["vieras"]

Minulle jatkuva vauvakuume on jotenkin omituinen tunne. En ymmärrä, miten joku ehtii antaa aikaa vaikka nyt viidelle isommalle lapselle niin, että se olisi tyydyttävää. Vauva-aika nyt menee siinä symbioosissa, mutta sitten isompien kanssa jotenkin minusta tuntuu, että en itse ehtisi/pystyisi keskittymään yli kolmeen kunnolla.

Toisaalta, haluan olla paljon isompienkin lasten elämässä läsnä, tuntea heidän ajatusmaailmansa, antaa aikaa, syliä, kahdenkeskisiäkin hetkiä, harrastusmahdollisuuksia, persoonallisia kehittymismahdollisuuksia yms. Meiltä ei varmaan logistisesti onnistuisi vaikka viiden kouluikäisen harrastuksiin kuskaaminen saati sitten että olisi varaa maksaa vaikka nyt jääkiekon tonnien kausimaksuja tai pianotunteja useammalle.

Olen kai enemmän "isompien lasten äiti", en niinkään "vauvantuoksulla elävä".

 

[Kerpele]

Aika moni kuuluu ajattelevan tuon toisin päin.
Eli nauttivat niin paljon vauva ja pikkulapsiajasta, että ovat valmiita "kestämään" teinivuodet.

Niin no teini-ikäisistä omista lapsista ei vielä kokemusta ookaan

Siskoa 8-vuotta nuorempaa siis, seuranneena voin vaan todeta että haltioituneena olen seurannut hänen kehitystään aina.. Nyt on niinku hällä toi menovaihe päällä.. Kyllä sitä vähän huolissaan on, mutta toisaalta kun miettiin omaa nuoruuttaan (no ei siitä kuitenkaan ihan niin kauaa oo... mut enivei) niin pakkohan se on ympäriinsä häslätä jos siihen kokee tarvetta. Ei se elämä elämällä lopu...

Mutta voin sanoa sitten uudestaan onko vielä lapsikuumetta kun nuo omat ovat teini-iässä ja varhaisaikuisia

 

[Mummeliisa]

Miten sinä Mummeliisa olet "uskaltanut" hankkia noin monta lasta?
Itse ajattelen jollakin tasolla niin, että onko niin luonnotonta haluta kuudetta, lasta, että jotakin kamalaa tapahtuisi jo minulle "rangaistukseksi"!

Minä taidan olla sillä lailla "rokotettu" jo lapsena että olen aina tiennyt että kamalia asioita voi tapahtua ja tapahtuukin, riippumatta lapsiluvusta.

Syyt "uskaltamiseen" voivat (ainakin pinnallisesti) olla nuoruuden usko omiin loppumattomiin voimiin ja myöhempinä vuosina loistavat tukiverkot vakuutuksena elämän iskuja vastaan.

Kirjoitin "pinnallisesti" koska luulen että syvemmät syyt siihen miksi osa meistä "uskaltaa" heittäytyä toteuttamaan unelmiaan ja osa enemmän jarruttelee ja varmistelee, ovat syvemmällä ja epäilemättä pitkälti tiedostamattomia, jossain persoonassa ja varhaisissa kokemuksissa, siinä ketä ja mitä me kukin pohjimmiltamme olemme.

 

[Mummeliisa]

Mutta voin sanoa sitten uudestaan onko vielä lapsikuumetta kun nuo omat ovat teini-iässä ja varhaisaikuisia

Minulla on teinejä ja nuoria aikuisiakin jo.
Mutta ei ole sekään auttanut "kuumeeseeni".
Eli ei se kaikille toimi.

 

[Mummeliisa]

[QUOTE="vieras";22958083]Minulle jatkuva vauvakuume on jotenkin omituinen tunne. En ymmärrä, miten joku ehtii antaa aikaa vaikka nyt viidelle isommalle lapselle niin, että se olisi tyydyttävää. Vauva-aika nyt menee siinä symbioosissa, mutta sitten isompien kanssa jotenkin minusta tuntuu, että en itse ehtisi/pystyisi keskittymään yli kolmeen kunnolla.

Toisaalta, haluan olla paljon isompienkin lasten elämässä läsnä, tuntea heidän ajatusmaailmansa, antaa aikaa, syliä, kahdenkeskisiäkin hetkiä, harrastusmahdollisuuksia, persoonallisia kehittymismahdollisuuksia yms. Meiltä ei varmaan logistisesti onnistuisi vaikka viiden kouluikäisen harrastuksiin kuskaaminen saati sitten että olisi varaa maksaa vaikka nyt jääkiekon tonnien kausimaksuja tai pianotunteja useammalle.

Olen kai enemmän "isompien lasten äiti", en niinkään "vauvantuoksulla elävä".[/QUOTE]

Minä pidän molemmista vaiheista ja aikusitenkin lasten vanhemmuudesta.
Edes nuo ajoittaiset logistiikkaongelmat eivät ole lannistaneet minua, mutta siinä asiassa minulla onkin ollut käsittääkseni aina poikkeuksellisen hyvä onni; paljon ihmisiä jakamassa ja osallistumassa.

Tuo persoonalliset kehittymismahdollisuduet on meielstäni hyvä pointti ottaa esille. Se, jokaisen lapsen uniikkius ja erilainen kasvu, unelmat , taidot ja vahvuudet ja niiden tukeminen kukoistukseensa, on mielestäni ehdottomasti yksi vanhemmuuden antoisimpia puolia.