No, nyt on jo pakko myöntää *turhautunutta purkautumista äijän taudista ym, siis VAROITUS*

Paljon voimia teille. Voin osin kuvitella tilanteen, kun oma ukkokin on sellainen että sillä pitää olla aina tekemistä...

 

ootko ottanu MLLon yhteyttä? kai sieltä tulis apua ainaki lastenhoitoon..
voimia sulle ja miehelles taudin kans. (vaikka en tiedäkkään kaikkee mitä oireita on)
toi pään tuulettaminen pihalla on hyvä idea. toimii

Eivät nuo epelit niin pieniä ole, että lastenhoitoapua tuntisin kaipaavani. Enemmänkin kaipaan sellaisia hetkiä, ettei tarvitse koko ajan yrittää olla suunnittelematta kaikkeen useampia skenaarioita. Toisaalta, minä olen aina pitänyt langat käsissäni, eli ei tilanne kovin paljoa ole muuttunut.

Lapsia kyllä käy sääliksi, äijän sairaushan vaikuttaa elintasoon ja henkiseen jaksamiseen kaikilla. On päiviä, jolloin pitää suunnilleen hiipiä varpaillaan, että tuo rohjake saa edes hieman lepoa. Ei se ole mukavaa kenellekään.

 

Paljon voimia teille. Voin osin kuvitella tilanteen, kun oma ukkokin on sellainen että sillä pitää olla aina tekemistä...

Fiksu pärjää aina!!

Ja tällainen riittävän pölhö, joka ei myönnä muita mahdollisuuksia.

 

Eikö miehes ollut viikot sairaalassa?

Varmana tulee seinä vastaan joskus jos kotona on lauma lapsia ja sairas mies. Ei sitä kukaan jaksa.

 

Muista myös itseäsi.. pyydä apua jos tarttet ettei käy niin et kun miehelles saadaan vihdoin diagnoosi ja asiat alkaa menemään parempaan niin sinä romahdat.

Monelle käy esim. niin kun puoliso on masentunut ja itse joutuu itsensä vetämään ihan äärirajoille niin kumppanin mennessä parempaan suuntaan itse alkaa menemään huonompaan.

Ihmisen resurssit on rajalliset.

 

Eikö miehes ollut viikot sairaalassa?

Varmana tulee seinä vastaan joskus jos kotona on lauma lapsia ja sairas mies. Ei sitä kukaan jaksa.

Oli välillä sairaalassa, viime viikollakin muutaman päivän. Tällä viikolla ei ole tutkimuksia, mutta ensi viikolla on taas käynti edessä. Mitäpä miestä siellä makuuttamaan, kun eivät keksi, mitä tehdä ja kotilääkitys sentään jotenkin pelittää...

Räytymispäiviä Rölli-peikon henkeen olen pari tainnut asian tiimoilta viettää, sekin helpottaa. Tosin "päivästä" on turha puhua, "räytymistovi" olisi sopivampi termi Ei ole aikaa enempään. Eikä oikeastaan tarvettakaan.

Taidan liittyä "jaksaa, jaksaa, vähän vielä!!"-veljes-/sisaruskuntaan tai perustaa sellaisen

 

jep jep. sullahan onkin niin pienet lapset. älä jaksa aina ruikuttaa, kun olette rikkaita kroisoksia, jotka elävät toisten kkustannuksella.

Kehtaat haukkua täällä jotain huono-onnisempaa ja mainita vielä nimet ja sanoa, että heidän lapset pitäisi huosatanottaa. Teit tämän siinä mika-ketjussa.

 

Kehtaatkin ruikuttaa. mene töihin! Muka et jaksa vaikka lapset koulussa etkä tee mitään.

 

Muista myös itseäsi.. pyydä apua jos tarttet ettei käy niin et kun miehelles saadaan vihdoin diagnoosi ja asiat alkaa menemään parempaan niin sinä romahdat.

Monelle käy esim. niin kun puoliso on masentunut ja itse joutuu itsensä vetämään ihan äärirajoille niin kumppanin mennessä parempaan suuntaan itse alkaa menemään huonompaan.

Ihmisen resurssit on rajalliset.

Joo. Ilmoitin juuri eilen äijälle, että aloitan erään koulutuksen, ihan omaksi ilokseni. "MIks? Mikset sää vois harrastaa vaik siivoomista tai jatkaa niitä samoja: piirtämistä, sottaamista ja jotain..." Sanoin, että nyt on pakko saada muuta tekemistä, ihan itseäni varten.

 

Ihan tutkitusti vakava sairaus vaikuttaa negatiivisesti enemmän läheisiin kuin itse sairastuneeseen. Näin esim. syöpätapauksissa. LÄheisten voimattomuus lisää masentuneisuuden riskiä.

 

[QUOTE="joo";22929665]Kehtaatkin ruikuttaa. mene töihin! Muka et jaksa vaikka lapset koulussa etkä tee mitään.[/QUOTE]

Menen, menen. Työaikani kakkosduunissa ei ala vielä ja valmistelut on jo tehtyinä.

 

En voi sanoa muutaku : Tiijän tismalleen, mitä meinaat!! Kun mies on väliin siinä kunnossa, että ei saa ite sukkiaan jalakaan, eikä voi nostaa pientä syliin ite, niin olo on välilä aika loppu. Nyt ei enää oo meillä tilanne ihan niin huono, mutta tuoreessa muistissa, lääkitykset ku tuo oman mielenkiintoisen vivahteen tähän kaikkeen. Ja pakko olla mutisematta niistä kaikista miehelle, koska vika ei todellakana ole hänen. Pitää purkaa johonki muualle.
Tsemppiä!!!!

 

Mitä sun miehesi muuten tekee päivät? Ilmeisesti ei siis töissä voi käydä? Auttaisiko miehen olotilaan - ja sitä kautta sinunkin - jos se kehittäisi itselleen jonkin uuden jutun, jota voisi tehdä kotona. Opiskelisi jotain verkko-opintoja esimerkiksi? Pelkkä tekemättömyyskin kun masentaa entisestään.

Sinä vaikutut kuitenkin näin palstan kautta ainakin varsin vahvalta ihmiseltä, joten jaksan uskoa, että selviätte!

 

[QUOTE="mie";22929731]Mitä sun miehesi muuten tekee päivät? Ilmeisesti ei siis töissä voi käydä? Auttaisiko miehen olotilaan - ja sitä kautta sinunkin - jos se kehittäisi itselleen jonkin uuden jutun, jota voisi tehdä kotona. Opiskelisi jotain verkko-opintoja esimerkiksi? Pelkkä tekemättömyyskin kun masentaa entisestään.

Sinä vaikutut kuitenkin näin palstan kautta ainakin varsin vahvalta ihmiseltä, joten jaksan uskoa, että selviätte![/QUOTE]

Töitähän tuo tekee, tälläkin hetkellä. Siis puhelimitse järjestelee asioita, mutta ei se "oikeaa" työtä korvaa.

Ja opiskelut tuskin maittaa, alkaa olla kognitiivisia vaikeuksia sen verran, että hermo napsahtaa uusien hommien kanssa. Mutta yrittää pitää pyörät pyörimässä.

 

En voi sanoa muutaku : Tiijän tismalleen, mitä meinaat!! Kun mies on väliin siinä kunnossa, että ei saa ite sukkiaan jalakaan, eikä voi nostaa pientä syliin ite, niin olo on välilä aika loppu. Nyt ei enää oo meillä tilanne ihan niin huono, mutta tuoreessa muistissa, lääkitykset ku tuo oman mielenkiintoisen vivahteen tähän kaikkeen. Ja pakko olla mutisematta niistä kaikista miehelle, koska vika ei todellakana ole hänen. Pitää purkaa johonki muualle.
Tsemppiä!!!!

Kiitos! Vertaistuki helpottaa ja antaa voimia uskoa, että kyllä tämä tästä.

toivottavasti teillä elämä jo on normaali uomissaan.:hug: