Onko väärin katkaista välit anoppiin, vai pitääkö vielä yrittää?

[vinkkejä]

Eli nyt paljastui useamman erittäin ikävän tilanteen jälkeen, että anoppi on valehdellut minusta appiukolleni (ja luultavasti myös muille) n. 8 vuotta. Joutui itse myöntämään ja silti yrittää tehdä minusta syntipukkia. Appiukko on esim. haukkunut minut useaan otteeseen eri syistä, ei ole koskaan pyytänyt anteeksi vaan minun on vaan pitänyt unohtaa. Ja kaikki tuo vaan sen takia, että anoppi on valehdellut jotain. Eli aina jos heille on tullut keskinäistä riitaa, on hän keksinyt jonkun valheen mitä olen esim. hänelle tehnyt, jotta huomio siirtyisi hänestä minuun ja siihen miten paska olen. Ja kyllä hän myönsi tämän minulle ja miehelleni.

Oon nyt jotenkin niin loppu tän asian kanssa. Vuosi toisensa jälkeen olen kestänyt ja yrittänyt selvitellä aina milloin mitäkin riitaa mikä on tullut täysin puun takaa.
Nyt olisi kuopuksen synttärit edessä ja en haluaisi häntä kotiini, kun myönsi joka kerta täällä käynnin jälkeen haukkuneensa minut.
Myönsi haukkuneensa minua vanhemmalle lapselleni, jonka vuoksi en haluaisi että hän on enää tekemisissä lasteni kanssa.

Eli onko väärin nyt vaan kylmästi sanoa, ettei ole tervetullut kotiini? En enää tiedä mitä tehdä. :/ Omat voimat alkavat olla loppu kun aina tulee uusia valheita.

Mieheni on sanonut asiasta monta kertaa, tilanne ei muutu. Mieheni on myös sitä mieltä, että anoppia ei tarvitse kotiimme päästä.
Itse olen vaan niin hukassa, kun mieheni on kuitenkin heidän ainut lapsi ja sitä kautta myös lapsemme ovat heidän ainoat lapsenlapset. Olen itse läheinen isovanhempieni kanssa, enkä haluaisi viedä tätä yhteyttä pois kummaltakaan. Mutta onko enää vaihtoehtoa? Neljä vuotias jo ymmärtää, jos mummo haukkuu äitiä ja lapsi on sen jälkeen itkuinen sekä ikävällä mielellä.

Ja tosiaan, asioista on sanottu niin monta kertaa etten usko sen enää auttavan.
Kiitos jos joku jaksoi lukea sekavan sepostuksen.

 

[bud]

Välien tietoinen katkaisu on AINA lapsellista ja tyhmää. Erijuttu sitten kuihduttaa ne pikkuhiljaa.. tai antaa vaan viiletä..Omaan kotiisi sun ei tietenkään tarvi häntä päästää.

 

["aloittaja"]

Välien tietoinen katkaisu on AINA lapsellista ja tyhmää. Erijuttu sitten kuihduttaa ne pikkuhiljaa.. tai antaa vaan viiletä..Omaan kotiisi sun ei tietenkään tarvi häntä päästää.

En ajatellut ilmoittaa, että välit ovat poikki vaan nimenomaan viilentää ne pikkuhiljaa. Miten nyt esim. nuo synttärit? Tuntuu niin pahalta, että tulee oikeasti fyysisesti pahaolo kun mietin tilannetta. Sen verran puun takaa tuo jatkuva pahan puhuminen ja sen kahdeksan vuoden kesto tuli.

 

[Kamomilla-81]

Hmmm. Voisin kuvitella itseni sinun tilanteeseen. Siis mitään vastaavaa ei ole vielä tullut ilmi, mutta en hämmästyisi ollenkaan jos saisin tietää saman omasta anopistani.

Olisi aivan oikeutettua kieltää häneltä osallistuminen perheenne elämään jatkossa, etenkin kun miehesikin on asiasta kanssasi samaa mieltä. Mutta myös minä asemessasi miettisin tuota isovanhemmuutta ja lapsia. Ja sitten taas toisaalta, myös omaa jaksamista on kuunneltava.

Tilanne on juuri tullut ilmi ja tuore, vaikkakin jatkunut pitkään? Tekisin ehkä toistaiseksi voimassa olevan päätöksen välien viilentämisestä. Onko valheilla harhaanjohdettu appiukkosi tehnyt elettäkään anteeksi pyytääkseen?

 

[NiinNo]

Mä en huolisi omaan kotiini tollasen paljastuksen jälkeen, olisi kyseessä anoppi tai joku muu. Ja mitä se kertoo anoppisi ajatusmaailmasta, jos haukkuu lapsenlapsilleen heidän omaa äitiään?? Asiat pitäisi selvittää keskustelemalla aikuisten kesken perusteellisesti, ennen kuin tuollainen ihminen saisi olla lasteni lähellä!! Joten sano hänelle, että nyt jutellaan, otat vaikka miehesi ja appiukkosi mukaan, ilman lapsia siis, ja juttelette asiat halki. Jos sen jälkeen vielä vastaavaa esiintyy, niin sitten välit lopullisesti poikki. Siinä mun mielipide=)

 

[Huuhkajatar]

Kerta olette samaa mieltä miehesi kanssa niin ette päästä anoppia enää kotiinne. Lapsetkaan eivät voi hyvin tuollaisen ihmisen lähellä, vaikka onkin mummo.
Olen eri mieltä kuin Bud, välien tietoinen katkaiseminen on tässä tilanteessa oman perheen hyvinvoinnin takaamista, ei lapsellista.

 

[bud]

[QUOTE="aloittaja";22913393]En ajatellut ilmoittaa, että välit ovat poikki vaan nimenomaan viilentää ne pikkuhiljaa. Miten nyt esim. nuo synttärit? Tuntuu niin pahalta, että tulee oikeasti fyysisesti pahaolo kun mietin tilannetta. Sen verran puun takaa tuo jatkuva pahan puhuminen ja sen kahdeksan vuoden kesto tuli.[/QUOTE]

No kai sen voi lasten synttäreille kutsua? Osaako sen ajan käyttäytyä? Lastenkin takia joku yhteys paskaankin mummiin on parempi kuin ei ollenkaan..

 

["tiiu"]

Välien tietoinen katkaisu on AINA lapsellista ja tyhmää. Erijuttu sitten kuihduttaa ne pikkuhiljaa.. tai antaa vaan viiletä..Omaan kotiisi sun ei tietenkään tarvi häntä päästää.

Välien katkaisulla voi myös ilmaista, ettei hyväksy moista käytöstä. Näyttää että appivanhemmat yrittävät pompottaa sinua. Ihanaa että miehesi on kuitenkin puolellasi.

 

[NoJaa]

No kai sen voi lasten synttäreille kutsua? Osaako sen ajan käyttäytyä? Lastenkin takia joku yhteys paskaankin mummiin on parempi kuin ei ollenkaan..

Mutta onko se hyvästä lapsille, jos mummi haukkuu äitiä joka visiitin jälkeen? Eniten mun silmiin pisti tuo kommentti siitä, miten 4vee itkee mummin puheita äidistä...:/ Uskomattoman lapsellista...

 

[Huuhkajatar]

[QUOTE="aloittaja";22913393]En ajatellut ilmoittaa, että välit ovat poikki vaan nimenomaan viilentää ne pikkuhiljaa. Miten nyt esim. nuo synttärit? Tuntuu niin pahalta, että tulee oikeasti fyysisesti pahaolo kun mietin tilannetta. Sen verran puun takaa tuo jatkuva pahan puhuminen ja sen kahdeksan vuoden kesto tuli.[/QUOTE]

"Vallitsevassa tilanteessa sinun on paras olla saapumatta lapsen syntymäpäiville"

 

["aloittaja"]

Hmmm. Voisin kuvitella itseni sinun tilanteeseen. Siis mitään vastaavaa ei ole vielä tullut ilmi, mutta en hämmästyisi ollenkaan jos saisin tietää saman omasta anopistani.

Olisi aivan oikeutettua kieltää häneltä osallistuminen perheenne elämään jatkossa, etenkin kun miehesikin on asiasta kanssasi samaa mieltä. Mutta myös minä asemessasi miettisin tuota isovanhemmuutta ja lapsia. Ja sitten taas toisaalta, myös omaa jaksamista on kuunneltava.

Tilanne on juuri tullut ilmi ja tuore, vaikkakin jatkunut pitkään? Tekisin ehkä toistaiseksi voimassa olevan päätöksen välien viilentämisestä. Onko valheilla harhaanjohdettu appiukkosi tehnyt elettäkään anteeksi pyytääkseen?

Olemme miehen kanssa ounastelleet jotain tällästä, mutta kummallekkin tuli järkytyksenä tilanteen laajuus ja kesto. Kurjaa jos sinullakin kuplii samantapainen tilanne alla. :/
Lapsia tosiaan mietin jne., mutta tuntuu kurjalle altistaa esikoinen noille valheille mitä kertoo minusta. Ja oman jaksamisen kannalta olen väsynyt tähän jatkuvaan välien selvittelyyn.

Appiukko ei ilmeisesti vielä tiedä kuinka paljon anoppi on valehdellut. Emme ole olleet sinne tekemisissä ja anoppi tuskin hänelle tunnustaa. Ja sittenkään, en tiedä kuinka reagoi ja valehteleeko anoppi lisää.

Tuntuu tosiaan jo fyysisenä pahana olona tää tilanne.

 

["Marja"]

anopit on yhtä väkivaltaisia kuin poikansakin!!!

 

[TrueBlood]

No kai sen voi lasten synttäreille kutsua? Osaako sen ajan käyttäytyä? Lastenkin takia joku yhteys paskaankin mummiin on parempi kuin ei ollenkaan..

Olen täysin eri mieltä. Jos mummi puhuu lapsillekin äidistä pahaa, ei se millään tavalla ole lasten etu.
Sanoisin anopille suorat sanat ja sen jälkeen ei olisi tervetullut kotiini. En kutsuisi edes synttäreille. Anoppi on vanhempi ihminen, jonka luulisi osaavan käyttäytyä aikuisen tavalla ilman, että pitää oman etunsa tähden valehdella asioita ympäriinsä. Miten tuollanen ihminen pystyy elämään itsensä kanssa?
Anoppisi olisi suuren anteeksipyynnön velkaa. Todennäköisesti kaivaisin kuitenkin koko jutun esiin aikuisten kesken ja selvittäsin juurtajaksain.

 

[Huuhkajatar]

[QUOTE="aloittaja";22913430]Olemme miehen kanssa ounastelleet jotain tällästä, mutta kummallekkin tuli järkytyksenä tilanteen laajuus ja kesto. Kurjaa jos sinullakin kuplii samantapainen tilanne alla. :/
Lapsia tosiaan mietin jne., mutta tuntuu kurjalle altistaa esikoinen noille valheille mitä kertoo minusta. Ja oman jaksamisen kannalta olen väsynyt tähän jatkuvaan välien selvittelyyn.

Appiukko ei ilmeisesti vielä tiedä kuinka paljon anoppi on valehdellut. Emme ole olleet sinne tekemisissä ja anoppi tuskin hänelle tunnustaa. Ja sittenkään, en tiedä kuinka reagoi ja valehteleeko anoppi lisää.

Tuntuu tosiaan jo fyysisenä pahana olona tää tilanne.[/QUOTE]

Paras kun miehesi selvittää asian kahden kesken isänsä kanssa.

 

[jill]

Bud, kerroppa millä lailla lapselle on hyvä olla paskan mummin kanssa tekemisissä?

 

["Ulla"]

Mä tekisin siitä rikosilmoituksen!

 

[Cassyput]

Mitä v*tun väliä ovatko lapsesi niiden ihmisten ainoat lapsenlapset? Jos joku puhuisi minusta paskaa omille lapsilleni, se olisi aivan satavarma ettei meille olisi enää tulemista. Ei oman ylpeyteni tms. takia, vaan siksi että tuo ei todellakaan ole lapselle hyväksi, vaan erittäin hämmentävää ja satuttavaa!

 

["joo"]

Tapaamiset voisi rajoittaa juhliin yms muuten niin että paikalla on aina muitakin kuin teidän perhe ja pitää huolem ettei anoppi ole lasten kanssa yksin. Voisin päästää synttäreille kun on talo täynnä väkeä, mutta en antais anopille hoitoon.

 

["aloittaja"]

Kerta olette samaa mieltä miehesi kanssa niin ette päästä anoppia enää kotiinne. Lapsetkaan eivät voi hyvin tuollaisen ihmisen lähellä, vaikka onkin mummo.
Olen eri mieltä kuin Bud, välien tietoinen katkaiseminen on tässä tilanteessa oman perheen hyvinvoinnin takaamista, ei lapsellista.

Esikoinen on ollut harvoin heillä, mutta aina itkuinen sen jälkeen ja kyselee saako jäädä kotiin ja miksi äiti haluaa olla minulle paha.
Tuntuu, että pää hajoaa. Nyt hän ei ole nähnyt lapsia kohta kahteen kuukauteen ja esikko ei ole yhtään kaipaillut eikä sellaisia itkukohtauksia ole tullut.

Ihan syvältä tämä tilanne.

 

[iina_]

[QUOTE="Marja";22913433]anopit on yhtä väkivaltaisia kuin poikansakin!!![/QUOTE]

ja yleensä ovat viimeiseen asti poikansa puolella teki hän mitä tahansa! Missä kaikki orvot, hyvännäköiset poikamiehet oikein piileskelevät?!

 

[bud]

Olen täysin eri mieltä. Jos mummi puhuu lapsillekin äidistä pahaa, ei se millään tavalla ole lasten etu.
Sanoisin anopille suorat sanat ja sen jälkeen ei olisi tervetullut kotiini.

No eihän tuollainen käytös voikaan olla sallittua! Kysyinkin vain, että osaako olla edes synttäreiden ajan kunnolla, jos ei niin good bye minunkin puolestani.

 

["just"]

:O Voi ei! Mutta huolehdi itsestäsi nainen! Älä annasen kusipään voittaa sua! Vastaa tulella!

 

["aloittaja"]

Paras kun miehesi selvittää asian kahden kesken isänsä kanssa.

Näin ajattelimme tehdä. En halua itse enää puollustella itseäni turhien valheiden viidakossa.

 

["vieras"]

No jos lapsi on itkuinen ja pahalla mielellä mummonsa näkemisen jälkeen, ei ole syytä ylläpitää välejä. Lapsi ansaitsee tuntea isovanhemmat, muttei sellaista ihmissuhdetta, josta tulee paha mieli.

Onko miehesi hyvissä väleissä äitinsä kanssa? Ehkä jatkossa lapset voisivat tavata isovanhempiaan vaikka niin, että paikalla olisi aina myös lasten isä, joka vahtisi ettei mummon käytös mene asiattomaksi? Kävisivät vaikka lyhyellä vierailulla tai menisivät yhdessä syömään tai uimaan tmv. Sinun ei tarvitsisi nähdä anoppia ja lapsilta ei katkeaisi yhteys isovanhempiin.

Paras tietysti olisi, jos anopin kanssa voisi jutella ja hän ymmärtäisi olla puhumatta sinusta pahaa edes lasten edessä, tuskin hän haluaa lapsille pahaa mieltä tietentahtoen aiheuttaa?

 

[pahakettu]

Ap, oot yrittäny tosi kovasti. Jos olisin vastaavassa tilanteessa kuin sinä, en kutsuisi anoppia synttäreille.
Mun ja oman anoppini ongelmat on paljon lievempiä ja silti anoppi on tällä hetkellä ns. karanteenissa. Eli hän tietää, ettei hän voi tätänykyä oma-aloitteisesti tupata meille. En myöskään tahdo kutsua häntä kotiini.
Tiedän, että seuraaville lapsenlapsen synttäreille anoppi on "pakko" kutsua. Ehkä selviän siitä, vaikka ketuttaa jo nyt.

Minä jaksoin hymyillä 7 vuotta tungettelevalle, epähienotunteiselle ja yli-innokkaalle anopille, joka halusi elää minun elämääni. Lopulta ahdistus oli sitä luokkaa, että meinasin jo oksentaa anopin hajusta.
Minun mieheni ei aluksi tukenut minua. Nyt kun lopulta tajusin lyödä ison nyrkin pöytään, mies alkoi ymmärtää ja tukea.
Voimia anoppikeissiin! Onneksi miehesi tukee sinua.