Onko täällä lapsena hyväksikäytettyjä Äitejä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Niumu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

Niumu

Vieras
Hei!

Haluaisin tietää onko täällä lapsena hyväksikäytettyjä äitejä?
Minua on lapsena käytetty hyväksi. Käyn terapiassa, se on ikäänkuin arjen tuki. Sielä voin palata menneeseen ja käsitellä sitä. Eläin kuitenkin normaalia arkea ihanan miehen kanssa, joka tietää tapahtuneen. Rakastan tätä miestä syvästi ja toivoisin todella että saisimme vauvan.
Millaisia äitejä hyväksikäytetyistä tulee? Itse pelkään, että minusta tulee ylisuojeleva, en halua että kukaan joutuu kokemaan samaa kuin minä.
 
olen setäni insestin uhri. ensimmäisiä muistikuvia noin 5 vuotiaasta. Tässää yksi syy miksi en mielellään lapsena käynyt mamman luona ( setääni asui äitins kanssa)
asisata yritin vahemmilleni kertoa, joko eivät välittneet tai eivät halunneet ymmärtää asiaa.
myönnän varsinkin tytön kohdalla olevani ylisyuojeleva, vanhempi, en ielelläni päästä häntä mihinkään aikuisen miehen kanssa nin ettei siellä ole muitekin mukana, en edes judovalmentajan autoon :(
 
Minä olen tuleva äiti, joka on kokenut vuosia hyväksi käyttöä lapsuudessa, sekä raiskauksen teininä. Terapiassa en käy, koska en koe saavani apua siittä että ventovieraalle puhun, puhun mielummin miehelleni tai siskoilleni asioista.
Luulen, että minusta tulee todella suojeleva, muttei välttämättä ylisuojelevaa. Vaikea selittää, mutta luulen, että olen sisäistänyt, että elämäni on tänää ihan erilaista, kuin se 25 vuotta sitten oli. Ja että nykyään ympärilläni olevat ihmiset ovat luotettavia ja minulle tärkeitä...
En tiedä oliko liian vaikeasti selvitetty ja ymmärsikö kukaan pointtiani.
 
Mulla ei ole siskoa eikä miestä kelle puhua. Yksi ihminen tietää mutta hälle on vaikea puhua koska
hän käyttäytyy joskus rumasti ja puhuu niistä asioista inhottavalla tavalla ja luottamus mennyt myös häneen.
 
Mulla ei ole siskoa eikä miestä kelle puhua. Yksi ihminen tietää mutta hälle on vaikea puhua koska
hän käyttäytyy joskus rumasti ja puhuu niistä asioista inhottavalla tavalla ja luottamus mennyt myös häneen.

Sun kannattaisi ehkä hakeutua terapiaan, ihan itsesi ja lapsesikin parhaaksi. Tai voisi myös olla hyväksi jos sulla olis joku tukihenkilö jonka kanssa voisit jutella. Ja tietenkin vertaistuki auttaa myös.
 
Olen isä, mutta kai tähän voi silti vastailla? Minulla on joskus epämääräisä muistikuvia minun ja vaarini päiväunista. En ole varma onko mitään tapahtunut, mutta pelkään että on. Voiko terapia toimia siihen että "lukot" aukeavat ja muistan niistä hetkistä enemmän?
 
Sun kannattaisi ehkä hakeutua terapiaan, ihan itsesi ja lapsesikin parhaaksi. Tai voisi myös olla hyväksi jos sulla olis joku tukihenkilö jonka kanssa voisit jutella. Ja tietenkin vertaistuki auttaa myös.

Käyn juttelemassa mutta en saa niitä pahoja oloja ulos siellä. Nytkin on inhottava, ahdistava olo.
Pitäis varmaan vaihtaa terapiaa/ terapiamuotoa.
Ja joku tukihenkilö vois olla tosi hyvä.
Tämä ystäväni joskus sanoo puhelimessa että kun hän ei ole ammatti-ihminen, mutta
koen että paras olisikin sellainen ihminen joka on vaan läsnä, ammatillisuudella ei ole väliä.
En ole saanut näiden vuosien aikana vieläkään sitä pahaa oloa purettua..
 
minä myös jouduin pikkutyttönä tuolloin teini-ikäisen setäni hyväksikäyttämäksi.Minulla on muistikuvia mummolani aitasta jossa setäni nukkui kesäisin, siellä minun piti kosketella setääni mutta varsinaista raiskausta ei tapahtunut. En tiedä miksi, mutta minua nuo tapahtumat eivät sinällään ole hirveästi vaivanneet, en siis koskaan ole ollut terapiassa tai mitään, kukaan muu ei edes tiedä asiasta kuin tuo setä ja minä. Emme kyllä ole missään tekemisissäkään toistemme kanssa, eipä silti.
Minulla on kolme lasta, kaksi heistä teinejä aikuisuuden kynnyksellä jo. En koe olevani mitenkään sen suojelevampi kuin kait muutkaan, ihan perusvaroitukset heille on jaeltu.
Joskus olen miettinyt olenko jotenkin outo kun tuo hyväksikäyttö ei ole tuon enempää vaivannut, vai onko kaikki sittenkin vielä edessäpäin. Sen olen kuitenkin päättänyt että totuus tulee julki viimeistään sitten kun itse olen jo kuollut.
 
[QUOTE="vieras";22899929]Olen isä, mutta kai tähän voi silti vastailla? Minulla on joskus epämääräisä muistikuvia minun ja vaarini päiväunista. En ole varma onko mitään tapahtunut, mutta pelkään että on. Voiko terapia toimia siihen että "lukot" aukeavat ja muistan niistä hetkistä enemmän?[/QUOTE]

Terapia voi toimia just noin, mulla on auennut muuta juttua tuolleen vähin erin.
Ja jos samat muistikuvat tulevat uudestaan, silloin ne ovat tosia. Mulla on tullut kaikista
pahoista asioista flash-backeja, joskus vain sekunnin mittaisia.
 
[QUOTE="vieras";22899929]Olen isä, mutta kai tähän voi silti vastailla? Minulla on joskus epämääräisä muistikuvia minun ja vaarini päiväunista. En ole varma onko mitään tapahtunut, mutta pelkään että on. Voiko terapia toimia siihen että "lukot" aukeavat ja muistan niistä hetkistä enemmän?[/QUOTE]

Mä aloin muistaa noin vuoden intensiivisen psykoterapian jälkeen yksityiskohtia. Muistin jotenkin sekavasti ja utuisesti jo ennen terapiaakin.

Äitinä olen suojeleva. En tykkää että joku muu kylvettää heitä. Miespuolisten seuraan en lapsiani yksin jätä... En edes isovanhempien seuraan.
 
[QUOTE="vieras";22899929]Olen isä, mutta kai tähän voi silti vastailla? Minulla on joskus epämääräisä muistikuvia minun ja vaarini päiväunista. En ole varma onko mitään tapahtunut, mutta pelkään että on. Voiko terapia toimia siihen että "lukot" aukeavat ja muistan niistä hetkistä enemmän?[/QUOTE]

Miksi sä haluat muistaa niistä enemmän? Onko vaarisi vielä elossa ja pelkoa, että hän tekisi jollekin jotain? Jos oikeesti tuntuu sille niin toimi.

Muistaakseni olen joskus lukenut sellaisesta, että ihminen KEHITTÄÄ itselleen lapsuuden traumoja koska on muulla tavalla psyykkisesti paha olla. On helpompi pistää kaikki lapsuuden trauman syyksi .. vaikka oikeasti siellä ei mitään olisi tapahtuntukaan. En väitä että sinun kohdallasi näin olisi, mutta jos ei ole kunnon muistikuvaa niin miksi lähteä puoliväkisin kaivamaan ja etsimään jotain mitä ei välttämättä ole tapahtunutkaan? Lapsen mieli vielä käsittää jotkut asiat väärin....
 
minua on lapsena hyväksi käytetty:( lapsia on meillä 3 kipaletta kaikki poikia joten varmaan vaikuttaa siihen että en koe olevani "yli suojeleva".Terapiassa olen käynyt vuosia sitten enkä oikeen tiedä oliko siitä niin kauheasti apua,asian kanssa on vain elettävä
 
Miksi sä haluat muistaa niistä enemmän? Onko vaarisi vielä elossa ja pelkoa, että hän tekisi jollekin jotain? Jos oikeesti tuntuu sille niin toimi.

Muistaakseni olen joskus lukenut sellaisesta, että ihminen KEHITTÄÄ itselleen lapsuuden traumoja koska on muulla tavalla psyykkisesti paha olla. On helpompi pistää kaikki lapsuuden trauman syyksi .. vaikka oikeasti siellä ei mitään olisi tapahtuntukaan. En väitä että sinun kohdallasi näin olisi, mutta jos ei ole kunnon muistikuvaa niin miksi lähteä puoliväkisin kaivamaan ja etsimään jotain mitä ei välttämättä ole tapahtunutkaan? Lapsen mieli vielä käsittää jotkut asiat väärin....

Kirjoitit vain lisäystä minun tekstiini.. noh, kiitos siitä..
 
[QUOTE="uuu";22900041]auttaako se oikeesti, se terapia ... joka viikko toisensa jälkeen ne menneisyyden paskat kaivetaan auki ja ... en mä ainakaan jaksa[/QUOTE]

No, jos sää pärjäät, mikäs siinä. Mulla ainakin pahoja oireita, on vaikea olla.
Lisäksi muuta pahaa.
Tosiasiassa mä en oo kaivanu niitä joka viikko auki, koska ne ei aukene..
tavallisessa juttelussa. Tarkoitus oliskin että saisin sellaisen terapian jossa ne tulisivat esiin, ja ajan mittaan sitten saisin rauhan sielulleni ja keholleni. Mua piinaa ne asiat myös kehollisesti.
 
minua yritettiin isäpuolen puolelta usein,monen vuoden aikana(ainoa mitä sai tehtyä,kosketeltua ja pakotti minutkin siihen) minulla asia vaivaa lähinnä niin että minua jotenkin kammoksuttaa jos lapsi kiipeää alasti syliini(esim saunassa/kylvyssä)olo mene ohi heti kun lapsella on alushousut jalassa(tämä liittyy lähinnä poikiini, tyttö ei aiheuta tälläistä, mutta häntä kohtaan olen hiukan ylisuojeleva, en esim.luota miehen isään,veljiin,tai vieraisiin/tuttuihin muihin miehiin.omaan mieheeni luotan tietysti)
 
Käyn juttelemassa mutta en saa niitä pahoja oloja ulos siellä. Nytkin on inhottava, ahdistava olo.
Pitäis varmaan vaihtaa terapiaa/ terapiamuotoa.
Ja joku tukihenkilö vois olla tosi hyvä.
Tämä ystäväni joskus sanoo puhelimessa että kun hän ei ole ammatti-ihminen, mutta
koen että paras olisikin sellainen ihminen joka on vaan läsnä, ammatillisuudella ei ole väliä.
En ole saanut näiden vuosien aikana vieläkään sitä pahaa oloa purettua..

Haluaisitko jutella?
 
[QUOTE="uuu";22900041]auttaako se oikeesti, se terapia ... joka viikko toisensa jälkeen ne menneisyyden paskat kaivetaan auki ja ... en mä ainakaan jaksa[/QUOTE]

No se nyt ei ainakaan auta jos asiat vaietaan kuoliaiksi.
 
Itse olen hyväksikäytetty lapsena ja nuorena. Reilu 2v. vanhempi veljeni pakotti minua koskettelemaan itseään ja kosketteli minua siitä asti kun olin ekalla ja viimeinen kerta oli kun olin 16.

Minulla on useampi lapsi, en koe olevani ylisuojeleva. Mieheni tietää asiasta, kukaan muu ei. Muutamia kertoja vuodessa olen tekemisissä veljeni kanssa, emme ole koskaan puhuneet asiasta millään tasolla. Mutta lapsiani en ikinä, koskaan, milloinkaan luota veljeni huomaan enkä pois näköpiiristä!
 

Yhteistyössä