Syitä mennä naimisiin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Riksu"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
R

"Riksu"

Vieras
Onko naimisiinmenosta hyötyä?
Ollaan oltu yhdessä 15 vuotta ja on yksi yhteinen lapsi. Yksi työkaveri ihmettelee koko ajan miksei olla naimisissa, kun se olisi kuulemma lapsenkin vuoksi kannattavaa.

Pitäisikö meidän oikeasti mennä naimisiin? Parisuhteemme ja perheemme ei kaipaa aviolliittoa, jos avioituisimme, niin ihan järkisyistä. Pitäisi vaan tietää mitkä ne järkisyyt oikeasti ovat. Onko avioliitosta esim. jotain lisäturvaa eron tai kuoleman varalle (mitä?),
 
Koko ajan vain vähemmän ja vähemmän, kun laki avoliitoista tulee voimaan. Meillä kanssa haetaan niitä järkisyitä kun tuttavapiiri painostaa naimisiin. Toistaiseksi ainoa järkisyy joka keksitään on se, että voitaisiin ottaa koko perheelle sama sukunimi, mutta kun mies ei ole kovin innokas omaansa vaihtamaan, niin sekin syy on aika hatara...
 
Omasta mielestä hyviä syitä on mahdollisuus saada sama nimi koko perheelle, lesken eläke kuoleman tapauksessa, ei ole tarvinnut tehdä isyyden tunnustusta, toisen kuoleman sattuessa leskellä avio-oikeus ja onhan se hienoa olla aviovaimo :)
 
Jos toinen teistä kuolee, toinen on oikeutetu leskeneläkeeseen. Avioliiton kestolle ei tässä tapauksesa ole vaatimuksia, koska teillä on yhteinen lapsi. Jos leski menee uudelleen naimisiin alle 50v:nä, leskeneläkkeen maksaminen päättyy, mutta kertakorvauksena saa kolmen vuoden leskeneläkkeen könttäsummana.

Eläke ei ole suuren suuri, mutta auttaa kyllä toimeentulossa, kun toinen perheen aikuisista on poissa.
 
Tähän mennessä leskeneläke (en ole kuullutkaan sellaisesta) kuulostaa ainoalta syyltä. Yhteistä nimeä meille ei tule ja isyyskin on jo tunnustettu (ei ollut iso vaiva). Pelkän eläkkeen vuoksi en taida vielä jaksaa maistraattiin raahautua ;)
 
Tiedä sitten kuinka aukoton ja millainen on "laki avoliitoista".
Mä en taas voi käsittää, mikä siinä avioliitossa on niin kamalaa?!

Jos miehesi kuolee, ei avoliitossa ole minkäänlaista turvaa. Vaikka asuntonne olisi molempien nimissä, voi toisen suku halutessaan vaatia sen myyntiä esim. saadakseen pesän varat selväksi.
Avioliitossa nautit lesken turvasta ja oikeudesta jäädä yhteiseen kotiin, vaikka lapsenne omistaisi sen. Saat myös lesken eläkettä.

Ilman avioehtoa tai testamenttia perit myös miehesi omaisuudesta avio-osasi verran.

Ja se tärkein syy...olisko vaikka rakkaus ja halu sitoutua toiseen kunnes kuolema meidät erottaa.

Ja samat talousseikat tietysti myös toisinpäin jos itset kuolet ensin.
 
Me ollaan oltu yhdessä 12 v. ja aiotaan mennä piakkoin järkisyistä naimisiin. Yksi lapsikin on. Syitä mm. juuri tuo leskeneläke ja perintöasiat.

Jos menee naimisiin, sitä ei tarvitse kertoa kenellekään. Meillä (uskova) suku patistanut iät ja ajat naimisiin ja siksi ei aiota kertoa naimisiinmenosta kenellekään. Saavat siis jatkaa haukkumistaan ;) ja joku päivä tajuavat, että ohops, ne olikin naimisissa...
 
Tiedä sitten kuinka aukoton ja millainen on "laki avoliitoista".
Mä en taas voi käsittää, mikä siinä avioliitossa on niin kamalaa?!

Jos miehesi kuolee, ei avoliitossa ole minkäänlaista turvaa. Vaikka asuntonne olisi molempien nimissä, voi toisen suku halutessaan vaatia sen myyntiä esim. saadakseen pesän varat selväksi.
Avioliitossa nautit lesken turvasta ja oikeudesta jäädä yhteiseen kotiin, vaikka lapsenne omistaisi sen. Saat myös lesken eläkettä.

Ilman avioehtoa tai testamenttia perit myös miehesi omaisuudesta avio-osasi verran.

Ja se tärkein syy...olisko vaikka rakkaus ja halu sitoutua toiseen kunnes kuolema meidät erottaa.

Ja samat talousseikat tietysti myös toisinpäin jos itset kuolet ensin.


Olenko ymmärtänyt väärin, kun olen luullut, että lapseni perii mieheni, jos mies kuolee? Eli miehen suvulla ei ole yhteiseen kotiimme sananvaltaa? Jos on, niin siinä on kyllä iso syy avioitua. Rakkautta ja halua sitoutua löytyy kyllä ilman allekirjoitettua paperiakin.
 
[QUOTE="a p";22866760]Olenko ymmärtänyt väärin, kun olen luullut, että lapseni perii mieheni, jos mies kuolee? Eli miehen suvulla ei ole yhteiseen kotiimme sananvaltaa? Jos on, niin siinä on kyllä iso syy avioitua. Rakkautta ja halua sitoutua löytyy kyllä ilman allekirjoitettua paperiakin.[/QUOTE]

Nimenomaan näin, eli kun teillä on jo lapsi, ei sillä miehen suvulla ole enää mitään sanottavaa perimisiinkään.
 
Jos et ole avioliitossa ja toinen puoliso kuolee, et ole oikeutettu puolisosi perintöön.
(Lapsi sen sijaan periin luonnollisesti vanhempansa).
Tämä suurinpana syynä.

Erotapauksessahan avoliitossa oleva pari pitää oman omaisuutensa, avioliitto tapauksessa omaisuus menee jakoon tasan, ellei parilla ole avioehtoa.
 
[QUOTE="a p";22866760]Olenko ymmärtänyt väärin, kun olen luullut, että lapseni perii mieheni, jos mies kuolee? Eli miehen suvulla ei ole yhteiseen kotiimme sananvaltaa? Jos on, niin siinä on kyllä iso syy avioitua. Rakkautta ja halua sitoutua löytyy kyllä ilman allekirjoitettua paperiakin.[/QUOTE]

No joo, tietysti lapsi perii isänsä tässä tapauksessa kokonaan, koska ette ole naimisissa eikä ole muita testamentteja?
En ole lain tuntija, mutta selvempää on olla avioliitossa. Olisit tietysti lapsenne huoltajana hänen omaisuutensa valvoja, mutten tunne tulkintoja, miten lesken saama "kodinsuoja" tässä käyttäytyisi. Kannattaa selvittää.
 
[QUOTE="a p";22866760]Olenko ymmärtänyt väärin, kun olen luullut, että lapseni perii mieheni, jos mies kuolee? Eli miehen suvulla ei ole yhteiseen kotiimme sananvaltaa? Jos on, niin siinä on kyllä iso syy avioitua. Rakkautta ja halua sitoutua löytyy kyllä ilman allekirjoitettua paperiakin.[/QUOTE]

Teidän lapsenne on perivä isänsä (ja sinutkin) riippumatta siitä, oletteko naimisissa vaiko ette. Avioliitossa on kuolemantapauksen sattuessa se etu, että elossa olevalla puolisolla on avio-oikeus kuolleen omaisuuteen. Jos esimerkiksi asuntonne on miehen nimissä, hänen kuollessaan siitä puolet on sinun ja toinen puoli on lapsen.

Kovinkaan merkittäviä etuja puolisoille ei avioitumisesta synny ja lapsen asemaa se ei muuta mitenkään.
 
Jos lapsi on toinen puolison kuollessa täysi-ikäinen hän voi vaatia että esim. asunto myydään kun hän perii sen. Avoliitossa ei ole "kodinsuojaa". Avioliitossa on. "kodinsuojahan" on siis se että leskellä on oikeus jäädä asumaan yhdessä omistettuun asuntoon, eikä siitä tarvitse tehdä perinnönjakoa, vaikka joku muu asiaan osallinen (ts. lapsi) sitä vaatisi.
 
[QUOTE="tuittu";22866829]Jos lapsi on toinen puolison kuollessa täysi-ikäinen hän voi vaatia että esim. asunto myydään kun hän perii sen. Avoliitossa ei ole "kodinsuojaa". Avioliitossa on. "kodinsuojahan" on siis se että leskellä on oikeus jäädä asumaan yhdessä omistettuun asuntoon, eikä siitä tarvitse tehdä perinnönjakoa, vaikka joku muu asiaan osallinen (ts. lapsi) sitä vaatisi.[/QUOTE]

Mun mielestä tällaiset asiat on helpompi järjestää siten, että pitää huolen väleistään omiin lapsiinsa kuin että menee naimisiin jotta saa lakiteitse vaadittua jotain. Toisaalta ositus kyllä tehdään lapsen sitä vaatiessa oltiin naimisissa tai ei.

Siis minusta nämä perustelut on jotenkin aika surullisia. Haetaan oikeutta siltä varalta että menee sukset ristiin sukulaisten tai jopa omien lasten kanssa.
 
[QUOTE="tuittu";22866829]Jos lapsi on toinen puolison kuollessa täysi-ikäinen hän voi vaatia että esim. asunto myydään kun hän perii sen. Avoliitossa ei ole "kodinsuojaa". Avioliitossa on. "kodinsuojahan" on siis se että leskellä on oikeus jäädä asumaan yhdessä omistettuun asuntoon, eikä siitä tarvitse tehdä perinnönjakoa, vaikka joku muu asiaan osallinen (ts. lapsi) sitä vaatisi.[/QUOTE]

Testamentilla voidaan tähänkin vaikuttaa.

Ainoa mihin et voi toistaiseksi vaikuttaa on leskeneläke (ja tähänkin on todennäköisesti tulossa muutos tämän vuoden aikana avoliittolain muodossa), kaikki muut asiat voidaan hoitaa testamenteilla ja yhteisillä sopimuksilla.
 
Itse koen vain että on huomattavasti helpompi olla avioliitossa niin ei tarvitse erikseen sopia asioita tai tehdä testamenttejä. Koska kuitenkin ollaan yhdessä. Ja todellakin haluan pitää huolen siitä että välit lapsiin ovat kunnossa, ettei tälläisista asioista tarvitsisi koskaan tapella, mutta valitettavasti olen tullut huomaamaan että kaikki ei ole aina omista valinnoista tai tahtotilasta kiinni. Siksi minun valintani on ilmanmuuta avioliitto. Minun näkökulmastani se yksinkertaistaa asioita.

Minusta kysymys voitaisiin asetella myös niinkinpäin että miksi ei avioliittoon? mitä etua on avoliitosta? kun avioliittoon tarvitaan ainoasti maistraatissa käynti, jos niin halutaan.
 

Yhteistyössä