Kata

[kotiäidin yksinäisyys]

Moi!

Kertokaa arvon mammat, että miten paljon miehenne viettävät aikaa teidän/perheen kanssa. Meillä 2v tyttö, toista odotan. Tuntuu että seinät kaatuvat päälle ja masentaa, eikä tuo yksi tajua MISTÄÄN MITÄÄN. Asutaan syrjäkylillä, ei paljon ihmisiä näy, enkä muutenkaan ole ybersosiaalinen ihminen. Mies viettää miltei kaikki viikonloput harrastuksessaan, ja kun tulee alkaa pakolliset hommat, lämmitys, lumenauraus yms. Mielestäni harrastus on hieno asia, mutta itse en käy enää koskaan missään. Jos pyydän vähentämään, hän ei edes ymmärrä, kysyy että mitä kotona muka tekisi. Mitäs MINÄ sitten kotona teen -ihan vaan OLEN lapsen kanssa. Mutta kun ei mene jakeluun, ei sitten millään.. Aikaisemminkin olen ollut masentunut, nyt vaan pelkään että jollain tasolla tartutan sen lapseenkin. Mies pitää tällaista pelkkänä syyllistämisenä ja ihan turhasta valittamisena. Pliis, sanokaa jotain.. järkevää ?

 

[*ap*]

Ärh, tietenkin meni otsikko ja nimimerkkikin väärin päin..

 

[karvakorvakettu]

Mun oli pakko sopia kaverien kanssa tapaamisia viikolle kotona ollessani, koska muutoin latasin kaikki odotukset aikuisseurasta miehelle. Mies taas näkee töissään paljon ihmisiä, joten seurankipeä vaimo ovenpielessä kotiintullessa ei ollut kaikkein mukavinta Kannattaa vaikka sopia harrastusillat eli käyt itsekin joskus illalla harrastamassa. Ja päivällä yrität nähdä ihmisiä, vaikka ei aina huvittaisi. Ihminen kuitenkin kaipaa aikuistakin seuraa edes kahvitauon verran. Ei kaveritapaamisten tarvitse olla kovin pitkiä tai hankalia. Kunhan et ole päivästä toiseen yksin.

 

["vieras"]

Mä tiedostan että mieheni on nykyään jo harvinaisuus.
Hän viihtyy kotona lähes kaiken muun ajan, kun ei ole töissä (tekee 3-vuoroa). Touhuaa lasten kanssa PALJON! Voisin sanoa että enemmän kuin mä. Vie niitä pulkkamäkeen, hiihtämään, luistelemaan, uimahalliin jne., ja aina sanoo että "saat sä vähän omaa aikaa". Teen usein ruuan, siivoan noina aikoina, mutta musta se vaan on kivaa kun saa yksin tehdä ja kuunnella vaikka musiikkia samalla.

Harrastuksia miehellä ei ole, satunnaisesti käy lenkillä, pelaamassa salibandya/sulkapalloa tms. Ja kavereiden luonakaan ei käy (kuten en minäkään). Meillä on aika pitkälti yhteiset kaverit, joiden luona kyläillään sitten koko porukalla. Silloin tällöin on illan istujaisia, joissa hän käy. (ehkä 3-4krt/v)

 

["vieras"]

Aloita jokin harrastus esimerkiksi jokin kielikurssi, sukututkimus tms. johon mennään kerran viikossa ja näkee muitakin ihmisiä. Vaikkei siellä paljoa ehtisikään puhumaan muiden kanssa niin tekee paljon pääkopalle nähdä muita ihmisiä ja ajatella aivan jotain muutakin kuin kotihommia. Luulisi, että mieheltäsi irtoaisi muutama tunti lapsen hoitoon kerran viikossa. Entä onko teillä kunnalla esim. seurakunnan perhekerhoa, mll:n perhekahvilaa tms. Tässä sama homma, näkisi muitakin vaikke sieltä välttämättä sitä sydänystävää saisikaan. Muutama kerta viikossa ihmisten ilmoilla tekee jo paljon. Usko pois, samassa tilanteessa olen itsekin ollut.

 

["vieras"]

Niin ja sinulla on oikeus vaatia edes yhtä iltaa viikossa omiin harrastuksiin. Teet vaikka sitten ilmoitusluonteisea asiana sen. Yksi kerta viikossa ei ole paljoa vaadittu, kyllä se pitäisi puupäisemmänkin miehen tajuta. Vaikka oletkin "vaan" lapsen kanssa kotona niin se ei tarkoita sitä että sun tarttisi olla neljän seinän sisällä kaiken aikaa ilman minkäänlaisia sosiaalisia kontakteja teidän perheen ulkopuolisiin ihmisiin.

 

[karvakorvakettu]

MIehille on usein helpompaa, jos sovitaan reilusti joku ilta molempien harrastuksille. Samoin se, että sovitaan, jos vietetään koti-iltaa ja tehdään ruokaa/tilataan pizza ja ollaan yhdessä. Monelle miehelle sellainen kotona hengailu ilman tekemistä on haasteellista. Teilläkin varmasti helpottaa, kun lapsi/lapset kasvavat ja voivat olla iskän apuna pihahommissa. Mä ainakin usein huomasin sortuvani kotona 'odotteluun', kun taas mies otti lapsen mukaan aidan maalaukseen ja puiden kantoon.

 

["noh"]

Hankit kavereita vaikka netin kautta ja tapaatte, vietätte yhteisiä illanviettoja jne. siis vaikka lapsien kera takassa makkaraa paistaen jos ei muuta.

Mäkin olen aivan yksin lapsen kanssa ja mies menee töissä ja harrastuksissa. Mutta en vaan hirveästi kaipaa mitään. Oon kai kroonisesti masentunut

 

["kata"]

MIehille on usein helpompaa, jos sovitaan reilusti joku ilta molempien harrastuksille. Samoin se, että sovitaan, jos vietetään koti-iltaa ja tehdään ruokaa/tilataan pizza ja ollaan yhdessä. Monelle miehelle sellainen kotona hengailu ilman tekemistä on haasteellista. Teilläkin varmasti helpottaa, kun lapsi/lapset kasvavat ja voivat olla iskän apuna pihahommissa. Mä ainakin usein huomasin sortuvani kotona 'odotteluun', kun taas mies otti lapsen mukaan aidan maalaukseen ja puiden kantoon.

Mies on sanonutkin suurinpiirtein juuri näin, että kun lapset voi ottaa mukaan hommiin hän kyllä ottaa. Mutta jotenkin silti asia tuntuu väärältä, niin kauan kun ne lapset on "enempihoitoisia" ja vaikeita, ovat he äitien vastuulla. Vaikka äitin pää ei sitä kestäisikään. Sitten kun niistä ei enää ole mitään vaivaa, voi isikin vaivautua Ja entäs sitten, jos eivät ne lapset satu olemaan senkaltaisia lapsia että niitä kiinostaisi isin harrastukset, niin onko ne aina vaan äidin vastuulla. itse kuitenkin haluan että lapseni saavat tehdä ja oppia sellaisiakin asioita jotka eivät minua niin kiinosta. Minusta tuntuu myös vaikelta ehdottaa kenellekkään kaverille näkemistä vaikka viikonloppuna, koska itse henkilökohtaisesti koen sen perheiden keskeisenä aikana, enkä silloin haluaisi muita häiritä. Mutta vastausviesteistä huokuu kuitenkin selkeä ymmärrys miestäni kohtaan, oletin saavani "jätä se paska" -viestejä. onko siis niin että useat miehet ovat tällaisia??

 

["kata"]

[QUOTE="vieras";22854037]Mä tiedostan että mieheni on nykyään jo harvinaisuus.
Hän viihtyy kotona lähes kaiken muun ajan, kun ei ole töissä (tekee 3-vuoroa). Touhuaa lasten kanssa PALJON! Voisin sanoa että enemmän kuin mä. Vie niitä pulkkamäkeen, hiihtämään, luistelemaan, uimahalliin jne., ja aina sanoo että "saat sä vähän omaa aikaa". Teen usein ruuan, siivoan noina aikoina, mutta musta se vaan on kivaa kun saa yksin tehdä ja kuunnella vaikka musiikkia samalla.

Harrastuksia miehellä ei ole, satunnaisesti käy lenkillä, pelaamassa salibandya/sulkapalloa tms. Ja kavereiden luonakaan ei käy (kuten en minäkään). Meillä on aika pitkälti yhteiset kaverit, joiden luona kyläillään sitten koko porukalla. Silloin tällöin on illan istujaisia, joissa hän käy. (ehkä 3-4krt/v)[/QUOTE]

Täähän oli suolaa haavoille En mä kaipais edes noinkaan paljon, kun joskus edes tekisi edellämainittuja.. Mies sanoo että vaadin häneltä aina vaan liikaa, mutta kyllä joku mies näköjään pystyy tuollaiseenkin.

 

["eee"]

Pakko kyllä ihmetellä, että miksi tuohon tilanteeseen tekee vielä toisen lapsen...

 

["kata"]

[QUOTE="eee";22854303]Pakko kyllä ihmetellä, että miksi tuohon tilanteeseen tekee vielä toisen lapsen... [/QUOTE]

Ahaa. Minun on pakko ihmetellä miksi joku vaivautuu kirjoittamaan näinkin turhan viestin. Voisi olettaa kaupunkilaiseksi.

 

["vieras"]

Ei tuohon mitkään "jätä se mies"-jutut auta. Sun on otettava itse itseäsi niskasta kiinni ja mentävä ihmisten ilmoille jos niitä ihmisä kaipaat. Ei ne sua kotoakaan tule hakemaan! Parisuhdekin voi parantua ihan sillä, että on muutakin elämää kuin kotinurkat.