Oletko kertonut/kertoisitko jos lapsesi olisi syntymässä kehitysvammaisena?

[gdfgdsgg]

Kysymykseni ei ole tarkoitus olla ilkeä. Mietin vain, että jos tiedät tai olet tiennyt odottavasi jollain tapaa kehitysvammaista lasta, oletko kertonut siitä lähipiirille?

Mulla on joku vainoharha ja oon ihan varma et tuttavan odotuksessa ei oo kaikki hyvin. Joo saa lyödä!

 

[Kerpele]

Läheisimmille joo, koska varmaan haluaisin purkaa tuntojani asiasta. En silleen yleisemmin lähtis hehkuttelemaan.

 

["lissu"]

kyllä mä kertoisin varmastikin lähimmille ensin ja luultavasti lärpättäsin järkytystä sitten ihan kavereillekin sitten vähän myöhemmin. Mutta mun tapa tulla sinuiksi asioiden kanssa on juuri puhuminen. Sellasille en puhuis kyllä kenen kanssa en välttämättä ole tekemisissä kauhean paljoa, koska sitten kun vauva syntyisi ja selviäisi lisää niin haluaisin jakaa senkin asian sitten näiden samaisten ihmisten kanssa, eli ihan puolitutuille en varmaan sanois.

 

[hoya bella]

Läheisimmille joo, koska varmaan haluaisin purkaa tuntojani asiasta. En silleen yleisemmin lähtis hehkuttelemaan.

Näin minäkin ajattelen jos tuollainen tilanne tulisi.

 

[Saraldo]

Kertoisin kyllä. En nyt ihan joka vastaantulijalle, mutta lähipiirille kyllä. Olisi ainakin heillä sitten aikaa totutella ajatukseen, muuten se tulisi ainakin mun vanhemmilleni liian suurena shokkina.

 

[Littledeath]

Kertoisin heti varmaan kaikille jotka muutenkin mun raskaudesta tietää. Eli "kaikki"!

 

[Madicken04]

Minulla on kaksi vammaista lasta joista molempien vammat ovat selvinneet vasta lapsien synnyttyä, toisella vielä myöhemminkin.

Mutta jos nyt siis vaikka tämän kolmannen vauvan kohdalla olisi selvinnyt että hän on down jo raskausaikana niin luulen että olisin kertonut siitä aika avoimesti. En nyt jokaiselle vastaantulijalle ja hyvänpäiväntutulle mutta siis suurinpiirtein niille ihmisille kenen kanssa ollaan enemmän tekemisissä.

Jos taas esikoisen kohdalla tuo olisi selvinnyt noin niin alkuun oltaisiin kerrottu lähisuvuille ja muutamalle ystävälle. En osaa sanoa kuinka paljon laajemmin tuota tietoa olisi silloin levitetty, ehkä se olisi saanut selvitä muille vasta lapsen synnyttyä.

 

[karvakorvakettu]

Mä varmaan kertoisin, mutta mä toisaalta olen sellainen, että tuon tyyppiset jutut mun on helpompi kertoa kuin jättää kertomatta. Kaikki eivät asiaa koe sillä tavalla.

 

[Hiivatin kenkkua]

Kyllä varmaan kertoisin kaikille, kenen kanssa enemmän ollaan tekemisissä. Luulen, että olis helpottavaakin puhua asiasta ja totutella etukäteen ajatukseen. Samoin ihmisten ei sitten vauvan synnyttyä tarttis miettiä, uskaltaakohan vammaisuutta ottaa puheeksi. Ettei olis tabu.

 

["minä"]

Onhan sitä muitakin juttuja kuin lapsen kehitysvammaisuus. Ultrissa saattaa selvitä esim. rakenteellisia vikoja sydämessä tai muissa elimissä, mitkä eivät tarkoita sitä että lapsi syntyy vammaisena. Voi olla, että vanhemmat eivät tarkalleen tiedä mitä joku rakenteellinen vika tulee tarkoittamaan lapsen elämässä ja ehkä siitä on sen takia vaikea puhua?

Nämä vaan ajatuksia. Oman lapsen "rakenteellinen vika" on selvinnyt vasta syntymän jälkeen. Vaikka yleensä puhun avoimesti melkein kaikesta, tämä on minulle edelleen vaikea aihe.

 

[en kertonut]

Ei sitä välttämättä kerro. Itse en kertonut oman lapseni diagnoosia (cp-vamma) äidilleni ennenkuin lapsi oli vähän vanhempi. Toki äitini tiesi, että lapsella on ongelmia ja ongelmista puhuttiin. Halusin kuitenkin, että äiti oppii tuntemaan lapsen sellaisena kuin hän on ilman, että hän leimaa lapsen diagnoosin ja ennakkoluulojen perusteella. Äitini oli jo vanha eikä hänellä ollut kokemusta vammaisista - puheetkin olivat sen mukaisia, eivät mitenkään pahalla vaan niistä näki, että vammaisuus oli hänelle täysin vieras asia.

 

[kopisis]

No, ei varmaan olis mitään kerrottavaa, koska jos saisin tietää odottavani kehitysvammaista, tekisin aivan varmasti abortin.

Mut hypoteettisesti jos nyt visioin sen mahdottoman tilanteen, jossa odottaisin vammaista, niin todennäköisesti kertoisin vanhemmille ja läheisimmille ystäville.