Kuinka idiootteja voi aikuiset ihmiset olla?

["huoh"]

Mä olen niin ärsyyntynyt ja kyllästynyt näihin muka aikuisiin ihmisiin, jotka eron jälkeen nauttimalla nauttii toisen ihmisen elämän tuhoamisesta ja siinä ohessa tuhoavat vielä oman lapsensakkin järjen itsekeskeisyydessään.

Eikö ero itsessään ole riittävä rangaistus ihmiselle, miksi sen jälkeen pitää tuhota entisen puolison mielenterveys, sukulaissuhteet, lasten mielenterveys, talous ja vaikeuttaa kaikkea kaikella mahdollisella tavalla.
Äitien ahneus on ihan käsittämätöntä. Ollaan niin äitiä, viikonloput ja kaikki vapaat biletetään ja sitten ollaan lapsen kanssa väsyneitä, Sitten kehdataan vielä lastenvalvojalle valehdella jotain siitä, miten kaikki aika ja jaksaminen menee lapsen kanssa.

Ja mitä? Onko se niin vaikea yrittää asettautua toisen ihmisen asemaan? Jos toinen on löytänyt uuden rakkauden huonon liiton jälkeen, niin miksi se pitää yrittää kynsin ja hampain viedä siltä toiselta pois?

Joulurauhaa!!

 

[ak]

Eikö kenelläkään ole mitään järkevää selitystä?

 

[näinkö on]

Kirjoitus on niin omakohtaisen oloinen, että kirjoittajalla taitaa olla kokemusta uutena rakkaana olosta. Silloin saattaa nähdä asiat yksioikoisesti ja luulla rakkaan ex -puolison noitana ja hänen entinen liittonsa pelkästään huonona. Sellaisena josta se kulta on päässyt eroon ihanaan uuteen suhteeseen. Ei se niin ole, unohtakaa tuollainen katkeruus, te kaikki uudet rakkaat.

 

[ak]

Oikeassa olet.
Mutta onko koskaan tullut mieleen, että asiat saattavat oikeasti olla näin?
Entinen puoliso tekee kaikkensa, että elämä vaikeutuu.
Ja jos ero on tullut, niin ei se edellinen liitto ole voinut ainakaan hyvin päättyä.

 

[tarkkailija]

Itse en ole samaa kokenut, mutta tunnen/tiedän kyseisiä ihmisiä ja ensimmäisenä tulee mieleen viha entistä puolisoa kohtaan, halutaan pilata hänen elämänsä keinolla millä hyvänsä. Ei vaan tajuta että samalla pilataan muidenkin elämää. Vapaalla kun ollaan niin puolustetaan itseään sillä, että saa äitikin/isäkin käydä viihteellä, kun on niin rankkaa olla lasten kanssa yksin. Narsismia on yllättävän paljon olemassa...

Muistan yhden kaverin, kun hän erosi miehestään, yhteiseloa takana viisi vuotta. Heillä ei ONNEKSI ollut lapsia, mikähän soppa siitä olisikaan syntynyt... Noh, mies oli jonkun aikaa surullinen, koska tää mun kaveri tavallaan petti häntä toisen miehen kanssa... Jatkoi kuitenkin elämää. Aluksi heidän eronsa näytti tapahtuneen sovussa, mutta sitten joku muuttui, en vieläkään tiedä mikä! Kaverini alkoi syyllistää exäänsä vaikka ja mistä, exä vei hänen kaverit, exä teki sitä sun tätä... Aina kun sattuivat baarissakin näkemään niin hirveät tappelut. Vielä näinäkin päivinä (erosta on jo kolme vuotta!!) jaksaa tää mun kaveri olla kiinnostunut exänsä tekemisistä ja jopa tämän nykyisen miehensä kuullen jaksaa jauhaa exästään miten se taas oli sen ja tämän kanssa tekemisissä...

Kaverin käytöksestä tulee mieleen vain yksi asia; yritetään peittää huonoa omatuntoa exän julkeasta jättämisestä sillä, että etsitään kaikki mahdollinen vika exästä.

 

[en ihmettele]

No jos meille tulee ero, niin olen tasan hyvinkin vittumainen ex. Mua on ukko pitänyt piikana kaikki nää vuodet. Rikkoo lupauksensa jatkuvasti ja kaikki muut on sille tärkeempiä ku perheensä. Pettänytkin se on mua.
Tottakai mä laittasin sen kärsimään.

 

[ak]

Itse en ole samaa kokenut, mutta tunnen/tiedän kyseisiä ihmisiä ja ensimmäisenä tulee mieleen viha entistä puolisoa kohtaan, halutaan pilata hänen elämänsä keinolla millä hyvänsä. Ei vaan tajuta että samalla pilataan muidenkin elämää. Vapaalla kun ollaan niin puolustetaan itseään sillä, että saa äitikin/isäkin käydä viihteellä, kun on niin rankkaa olla lasten kanssa yksin. Narsismia on yllättävän paljon olemassa...

Muistan yhden kaverin, kun hän erosi miehestään, yhteiseloa takana viisi vuotta. Heillä ei ONNEKSI ollut lapsia, mikähän soppa siitä olisikaan syntynyt... Noh, mies oli jonkun aikaa surullinen, koska tää mun kaveri tavallaan petti häntä toisen miehen kanssa... Jatkoi kuitenkin elämää. Aluksi heidän eronsa näytti tapahtuneen sovussa, mutta sitten joku muuttui, en vieläkään tiedä mikä! Kaverini alkoi syyllistää exäänsä vaikka ja mistä, exä vei hänen kaverit, exä teki sitä sun tätä... Aina kun sattuivat baarissakin näkemään niin hirveät tappelut. Vielä näinäkin päivinä (erosta on jo kolme vuotta!!) jaksaa tää mun kaveri olla kiinnostunut exänsä tekemisistä ja jopa tämän nykyisen miehensä kuullen jaksaa jauhaa exästään miten se taas oli sen ja tämän kanssa tekemisissä...

Kaverin käytöksestä tulee mieleen vain yksi asia; yritetään peittää huonoa omatuntoa exän julkeasta jättämisestä sillä, että etsitään kaikki mahdollinen vika exästä.

Juuri tätä mä tarkoitan.
Hohhoijaa.
Ja uskomatonta, että tämän mun miehen ja hänen entisensä ero on tapahtunut jo aikoja ennen meidän ensimmäistä tapaamista, silti se tuntuu olevan minun vikani, minä' vuoroin huora, hullu, narttu, naikkonen ja niin edelleen. Alkuun en saanut olla lapsen kanssa missään tekemisissä, mutta Luojalle Kiitos, äipän menojalkaa alkoi siihen malliin vipattamaan, että lapsi on meillä jo lähes puolet ajasta ja minäkin kelpaan hienosti olemaan lapsen kanssa. Niin se mieli muuttuu.
Ja siitä huolimatta poerättömiä pitää puhua, sukulaisille ja ystäville. Onneksi ne jotka minut ja mieheni tuntee, tietävät miten asiat oikeasti ovat.
Ja mitä äitiyttä on riekkua baarissa jatkuvasti? Totta helevetissä silloin väsyttää, jos kaiken ajan, mitä lapsi ei ole kotona, bilettää.
Ehkä olen niin vanha ja kalkkis, etten ymmärrä. Mutta toisaalta, eipä se minulle kuule, harmittaa ainoastaan lapsen puolesta, johon kaikki väsymys baarireissuista sitten puretaan

 

[tarkkailija]

Sun ei kannata välittää tuollasesta tyypistä! Vaikeaahan se on, jos kuulee jatkuvasti olevansa huora jne, mut sillä siitä parhaiten pääsee. Miehesi exä luultavasti ajattelee, että sinä olet heidän eronsa syy, vaikka ette vielä olleet eron tapahtuessa tavanneetkaan. Katkeran ihmisen täytyy löytää joku jota syyllistää, itsessähän ei mitään vikaa ole... Kuten sanoit, niin eiköhän teidän lähipiiri teidät tunne parhaiten, tuskin kovin paljon välittävät exän puheista.

Samallalailla kävi myös tämän mun kaverin kohdalla, vaikka jaksoi ja jaksoi ex-miehestään olla kiinnostunut ja jauhaa hänestä paskaa, niin kyllä me lähipiiri kuitenkin tiedettiin, miten asian laita oikeasti on, ja annoimme hänen puhua ja kieriä itse siinä paskassa. Nykyään kaverini on varmaan huomannutkin, ettei meitä jaksa enään kiinnostaa, ei nimittäin enään puhu juuri ollenkaan exästään