Ymmärrättekö te kuinka suuria ihmeitä teiän lapset on?

[QUOTE="heii";22691972]Ystäväpariskuntamme on vuosia yrittäny lasta, nyt taas tärppäsi puolentoista vuoden yrittämisen jälkeen ja taas tuli keskenmeno. Neljäs jo heillä. On niin paha olla heidän puolestaan kun eivät ikinä saa lasta syliin asti. Tällaisen edessä sitä vasta jotenki on tajunnu miten suuri ihme on että itsellä on tässä 3 tervettä ihanaa lasta eikä yhtään keskenmenoa takana.[/QUOTE]

tunnen mäkin kaks lapsetonta pariskuntaa mutta pakko kertoa tähän että itseasiassa heitä oli ennen kolme pariskuntaa. MUTTA tämä yksi pariskunta, tai siis nainen kävi jossain "tuuletuksessa" eli ilmeisesti munanjohtimet tms. tuuletettiin jos siellä ois ollut tukoksia ja heti sen jälkeen tärppäs! Raskaus päättyi ihanasti ja terve lapsi syntyi! Tätä tuuletusta tehdään ainakin hyksissä ja ilmeisesti aika tuore juttu,en tiedä onko vielä laittaita muualla Suomessa. Näin ainakin ymmärsin kaverini puheista. Kannattaa puhua tuosta mahdollisuudesta jos tunnette lapsettomia pariskuntia, siitä oli apua ainakin jos ongelma on naisella.

 

Just että näin paljon arvostetaan lapsien syntymiä... Joo varmaan joillekin on normaalia ja luonnollista mutta se ei poista sitä etteikö lapset olisi aina ihme!

apset on luonnollinen asia, ei mitään taikuutta. Lapset itsessään on mulle korvaamattoman rakkaita, enkä varmaan voisi ilman heitä elää. Mutta ihmeinä en lisääntymistä osaa pitää. Meillä lapset tärppäsi kerrasta.

 

Onhan se surullista mutten tunne mitenkään erityistä empatiaa lapsettomia kohtaan (yhtä syvää kuin heidän katkeruutensa lapsellisia kohtaan) koska minkä minä sille teen jos toisissa on jotain vikaa. Se ei ole muiden vika eikä heiltä pois jos toiset saa lapsii

Aika tyly ja empatiakyvytön yksilö ilmeisesti. =( Tunnetkohan empatiaa esim vakavasti sairaita lapsia kohtaan? Ethän ole heidänkään sairauksiaan aiheuttanut... Oksettava olet!

 

Minusta kuulostaa taakalta lapselle (ja ihmiselle yleensä), jos häntä pidetään ihmeenä. Mutta varmaankin takerrun sanaan tässä.

Meidän ihmeemme on yli kymmenen vuoden lapsettomuushoitojen tulos ja todellakin ihmeiden ihme - siis meille vanhemmille. Mutta kun äitini alkuun koitti pitää häntä "ihmelapsen" asemassa niin kielsin sen häneltä tylysti. Lapsemme ei saa olla hänelle sen suurempi ihme kuin sisarustenikaan lapset. Mielessään saa toki asiaa ihmeenä pitää, mutta toivoin, ettei se näy muille. Emme mekään lasta minään ihmeenä kohtele vaan aivan tavallisena lapsena vaikka meille hän melkoinen ihme onkin.

 

Tässä linkki amerikkalaisen lapsettomuuslääkärin haastatteluun. On hoitanut tosi paljon PCO-potilaita, ja lääkkeillä sai n. 50 % potilaista raskautumaan, mutta VHH-ruokavaliolla jopa 95 %!!

YouTube - Less sugar, more kids

Mielenkiintoista!

 

Vähän kyllä pistää suututtamaan, kun yhdellä lapsettomuuspalstalla on monta nikkiä joiden tikkereistä näkee, että lasta on yritetty pari vuotta mutta polttamatta on oltu vasta kaksi viikkoa. Ylipainoisia koko yritysajan mutta laihdutus aloitetaan tammikuussa. Eikö sitä nyt voisi vähän elämäntapojaan parantaa ennen kalliita, yhteiskunnan maksamia hoitoja?

En minäkään tunne sympatiaa lapsettomia kohtaan, sairaita lapsia kyllä ym. Mutta en lapsettomia.

 

Meidän ihmeemme on yli kymmenen vuoden lapsettomuushoitojen tulos ja todellakin ihmeiden ihme - siis meille vanhemmille. Mutta kun äitini alkuun koitti pitää häntä "ihmelapsen" asemassa niin kielsin sen häneltä tylysti. Lapsemme ei saa olla hänelle sen suurempi ihme kuin sisarustenikaan lapset. Mielessään saa toki asiaa ihmeenä pitää, mutta toivoin, ettei se näy muille. Emme mekään lasta minään ihmeenä kohtele vaan aivan tavallisena lapsena vaikka meille hän melkoinen ihme onkin.

Hyvä asenne! Koska itse olen nähnyt hieman iäkkäämpiä vanhempia jotka ovat tulleet sittenkin raskaaksi ja he pitävät lastansa niin suurena ihmeenä etteivät voi edes kieltää lastaan mistään. Tästä ihmelapsesta kasvaa tällä menolla melkoinen narsisti koska saa tehdä ihan mitä haluaa ja pyörittää koko taloutta mennen tullen. Ei kunnioita ketään eikä mitään, rikkoo toisten leluja ja toteaa vain "no voihan niitä uusia ostaa..."

 

Hyvä asenne! Koska itse olen nähnyt hieman iäkkäämpiä vanhempia jotka ovat tulleet sittenkin raskaaksi ja he pitävät lastansa niin suurena ihmeenä etteivät voi edes kieltää lastaan mistään. Tästä ihmelapsesta kasvaa tällä menolla melkoinen narsisti koska saa tehdä ihan mitä haluaa ja pyörittää koko taloutta mennen tullen. Ei kunnioita ketään eikä mitään, rikkoo toisten leluja ja toteaa vain "no voihan niitä uusia ostaa..."

Kiitos! =)
Itse kun olen aina inhonnut niitä lellittyjä ainokaisia niin en kai voi omastani sellaista tehdä. Ja oma pinnani on sen verran lyhyt, että välillä mietin olenko ehkä liiankin ankara pienelle ihmeellemme. Mutta aika tasapainoiselta ja onnelliselta tuo lapsi vaikuttaa. Sosiaalinen ja hyvin toisten kanssa toimeentuleva joten ei tässä kai hirveästi metsään olla menossa.

 

Kiitos! =)
Itse kun olen aina inhonnut niitä lellittyjä ainokaisia niin en kai voi omastani sellaista tehdä. Ja oma pinnani on sen verran lyhyt, että välillä mietin olenko ehkä liiankin ankara pienelle ihmeellemme. Mutta aika tasapainoiselta ja onnelliselta tuo lapsi vaikuttaa. Sosiaalinen ja hyvin toisten kanssa toimeentuleva joten ei tässä kai hirveästi metsään olla menossa.

Lapsen käytös kertoo enemmän kuin mitkään vanhempainanalyysit Eli luulenpa että hyvin on mennyt kerta sosiaalinen ja tasapainoinen lapsi teillä on kasvamassa! Itselle kans tuo toisten huomioonottaminen on tärkeimpiä taitoja joita lapsilleni opetan. Tai ei sitä voi opettaa muutakuin omalla esimerkillä riittävän hyvin

 

tunnen mäkin kaks lapsetonta pariskuntaa mutta pakko kertoa tähän että itseasiassa heitä oli ennen kolme pariskuntaa. MUTTA tämä yksi pariskunta, tai siis nainen kävi jossain "tuuletuksessa" eli ilmeisesti munanjohtimet tms. tuuletettiin jos siellä ois ollut tukoksia ja heti sen jälkeen tärppäs! Raskaus päättyi ihanasti ja terve lapsi syntyi! Tätä tuuletusta tehdään ainakin hyksissä ja ilmeisesti aika tuore juttu,en tiedä onko vielä laittaita muualla Suomessa. Näin ainakin ymmärsin kaverini puheista. Kannattaa puhua tuosta mahdollisuudesta jos tunnette lapsettomia pariskuntia, siitä oli apua ainakin jos ongelma on naisella.

Ei oo mikään uusi juttu, näitä on tehty jo pitkään. Omakohtaista kokemusta on eikä minun kohdalla siis auttanut =) Tärppäsi kyllä sitten myöhemmin.

Kyllä mä luulen että kaikki ei osaa lasten saamista arvostaa samalla tavoin kuin ne jotka on oikeasti joutuneet odottamaan, käymään hoidoissa ym. Moni osaa kyllä, mutta täällä palstallakin sen on huomannut että kaikki ei sitä todellakaan osaa. Mun mielestä se on ihme jos saa terveen lapsen. Niin moni asia voi mennä pieleen ennen hedelmöittymistä ja sen jälkeenkin että tuntuu uskomattomalta miten onkin voinut saada niin täydellisen lapsen itselleen!

Jo itsessään elämä on niin ihme, ihan kenen tahansa kohdalla. Miten pienestä se onkin joskus kiinni että edes saa elää..

 

Ymmärrän hyvin! Itse olen kokenut yhteensä 5 keskenmenoa ja olen myös joutunut yhden vastasyntyneen lapseni hautaamaan. Silti minulla on 3 ihanaa, ei "tervettä", mutta ihanaa lasta.
Yksi lapsistani on lievästi vammainen, mutta menetyksistäni huolimatta (tai johtuen) rakastan häntä yhtä paljon tai ehkä jopa jollain tapaa enemmän kuin muita lapsiani.
Lapsi on taivaan lahja, niitä ei vaan tehdä, vaan niitä saadaan!!!
Itse olen ajatellut ja tällätavoin selvinnyt, jos raskaus on mennyt kesken, lapsi ei silloin ole ollut elinkelpoinen, vaan kuollut joka tapauksessa. Se on silloin helpompaa sekä lapselle itselleen, että vanhemmille (etenkin äidille).
Jaksamisia heille!

 

EN YMMÄRRÄ!

Meillä on 2 lasta, molemmat ovat saaneet alkunsa ekasta yrittämästä, eli en osaa edes kuvitella miltä moinen tuntuu. Ystävälläni on vaikeuksia ja en oikeesti ymmärrä, yritän ymmärtää ja tukea, mutta enhän minä siihen mitään voi sanoa.... :/

 

Meillä lapsi sai alkunsa 3. yrittämästä. Silti kyllä oikeasti ihan joka päivä olen kiitollinen tuosta pienestä ihmeestä.

 

Minusta minulle omat lapseni ovat ihmeitä, ymmärrän kyllä kohdella heitä ""tavallisina "lapsina.
5:stä raskaudesta sain 4 lasta syliini, 2:lla heistä erityistarpeita.
Olen heistä äärimmäisen kiitollinen, sain enemmän kuin osasin toivoa.

 

Ei oo mikään uusi juttu, näitä on tehty jo pitkään. Omakohtaista kokemusta on eikä minun kohdalla siis auttanut =) Tärppäsi kyllä sitten myöhemmin.

Kyllä mä luulen että kaikki ei osaa lasten saamista arvostaa samalla tavoin kuin ne jotka on oikeasti joutuneet odottamaan, käymään hoidoissa ym. Moni osaa kyllä, mutta täällä palstallakin sen on huomannut että kaikki ei sitä todellakaan osaa. Mun mielestä se on ihme jos saa terveen lapsen. Niin moni asia voi mennä pieleen ennen hedelmöittymistä ja sen jälkeenkin että tuntuu uskomattomalta miten onkin voinut saada niin täydellisen lapsen itselleen!

Jo itsessään elämä on niin ihme, ihan kenen tahansa kohdalla. Miten pienestä se onkin joskus kiinni että edes saa elää..

Aikoinaan olimme kaverini kans yhtä aikaa raskaana. Suunnittelimme yhteisiä vaunulenkkejä sitten kun molemmilla nyytit ja muuta yhteistä kivaa puuhaa. Sitten kävikin niin että kaverini vauva kuoli 3 päivän ikäisenä ja oma vauvani kehittyi ja kasvoi normaalisti. Minusta tuntui niin äärettömän pahalta, jopa koin huonoa omaatuntoa. Koskaan, vielä tänäkään päivänä, kaverini ei ole nuorimmaistani nähnyt. Ei meinannut päästä asian yli millään ja oli kamalan vihainen ja katkera kaikille keillä oli lapsi. Kamalaa myöntää mutta meidän ystävyys katkesi siihen. Yritin pitää yhteyttä mutta hän ei ollut siihen valmis ja halukas. Minulla on häntä vielä nykyäänkin kamala ikävä mutta hän edelleen torjuu jos yritän häntä lähestyä puhelimen tai netin välityksellä.
Joten osaan arvostaa omaa tervettä lastani todella paljon. Mutta miksi samalla tunnen huonoa omaatuntoa siitä?

 

Jotenkin ärsyttää lapsettomuudesta vouhkaaminen. Joo, surullistahan se on, muttei kosketa minua mitenkään. Mutta palstan mukaan etenkin aborttiakaan perkele ei saisi tehdä, kun on aina niitä, jotka eivät saa vaikka kuinka yrittäisivät, nyyh... Rakastan lapsiani, olen onnellinen että he ovat olemassa ja suren toukokuussa menettämääni ja olen onnellinen, että olen nyt raskaana, mutta se taas ei liity mitenkään muiden lapsettomuuteen.

 

Aikoinaan olimme kaverini kans yhtä aikaa raskaana. Suunnittelimme yhteisiä vaunulenkkejä sitten kun molemmilla nyytit ja muuta yhteistä kivaa puuhaa. Sitten kävikin niin että kaverini vauva kuoli 3 päivän ikäisenä ja oma vauvani kehittyi ja kasvoi normaalisti. Minusta tuntui niin äärettömän pahalta, jopa koin huonoa omaatuntoa. Koskaan, vielä tänäkään päivänä, kaverini ei ole nuorimmaistani nähnyt. Ei meinannut päästä asian yli millään ja oli kamalan vihainen ja katkera kaikille keillä oli lapsi. Kamalaa myöntää mutta meidän ystävyys katkesi siihen. Yritin pitää yhteyttä mutta hän ei ollut siihen valmis ja halukas. Minulla on häntä vielä nykyäänkin kamala ikävä mutta hän edelleen torjuu jos yritän häntä lähestyä puhelimen tai netin välityksellä.
Joten osaan arvostaa omaa tervettä lastani todella paljon. Mutta miksi samalla tunnen huonoa omaatuntoa siitä?

mulla sama juttu, ootin ystäväni kanssa yhtäaikaa, meillä oli 4 viikkoa eroa lasketussa ajassa. ystäväni raskaus meni kesken rv12 ja omani jatkui normaalisti. Nuorimmaiseni on nyt 5kk vanha ja väliin koen huonoa omaatuntoa siitä että minä sain kolmannen terveen lapsen(joka vielä sai alkunsa ehkäisystä huolimatta) ja ystäväni, joka oli vuosia lasta toivonut, menetti omansa. Välit ei kuitenkaan meillä oo menneet poikki, mutta ystäväni sanoi ihan suoraan rehellisesti että hän ei pysty iloitsemaan raskaudestani ja vauvastani koska hän koko ajan vaan miettii omaansa jonka menetti,kun se olisi ollu melkolailla saman ikäinen kuin minun omani.

 

Tästäkin ketjusta näkee, että ne jotka helposti ovat lapsensa saaneet, eivät todellakaan osaa pitää lisääntymistään minään muuna kuin itsestäänselvyytenä. Mutta niinhän se on. Terveyskin on asia, jonka arvon ymmärtää vasta, kun sen on menettänyt.

 

Hmm... Pakko kommentoida.

Minulla neljä suht helposti maailmaan saatettua lasta mutta voi miten arvostan heitä ja olen onnellinen, että juuri he ovat meille syntyneet.

Katkeruudesta sanoisin, että sitä en ymmärrä kun ystävyys menee katkolle, jos toisen raskaus keskeytyy, toisen lapsi kuolee tai toinen raskautuu ja toinen ei. Katkeroitumisen ymmärrän kyllä mutta miksi se pitää kohdistaa juuri sitä ystäväänsä kohtaa? Ihmettelen ja saanhan minä ihmetellä.

 

Hmm... Pakko kommentoida.

Minulla neljä suht helposti maailmaan saatettua lasta mutta voi miten arvostan heitä ja olen onnellinen, että juuri he ovat meille syntyneet.

Katkeruudesta sanoisin, että sitä en ymmärrä kun ystävyys menee katkolle, jos toisen raskaus keskeytyy, toisen lapsi kuolee tai toinen raskautuu ja toinen ei. Katkeroitumisen ymmärrän kyllä mutta miksi se pitää kohdistaa juuri sitä ystäväänsä kohtaa? Ihmettelen ja saanhan minä ihmetellä.

Niin, kyllä mä ymmärrän kaveria hänen surussaan mutta hän ei vaan anna ihmisten auttaa. Hän on vihainen ja kohdistaa sen kaikkiin hyvää tarkoittaviin ihmisiin. Ymmärrän ettei hän kyennyt näkemään omaa vauvaani mutta kai hän sentään minua olisi voinut tavata niinkuin ennenkin, ja antaa mun auttaa.
Voin vain kuvitella miltä hänestä tuntuu, varmasti kamalalta mutta en voi asialle mitään että minun lapseni selvisi hengissä mutta hänen ei. Ei kai minun tarvitse potea huonoa omaatuntoa onnestani? Vaikka välillä niin tuntui etten saisi iloita omasta vauvastani koska kaverilleni kävi näin kamalasti.

 

Tuo on toki todella todella surullista, ettei lasta voi saada. Olen kuitenkin hieman eri mieltä, että olisi suuren suuri ihme saada lapsi. Pikemminkin lisääntyminen on erittäin luonnollista ja normaalia. Suurin osa naisista kuitenkin voi saada lapsia ja joillekkin niitä tulee jopa ehkäisystä huolimatta.

Samaa mieltä. Ei lisääntymisessä mitään ihmettä ole.

 

Meillä 5v.kestäneiden lapsettomuushoitojen ja 4 keskenmenon jälkeen syntyi rakkaat kaksospojat <3 Niin ihanat ja rakkaat <3 Ihmeet joita emme kuvitelleet koskaan saavamme, kun tarvottiin siinä syvimmässä lapsettomuuden suossa..

 

Tästäkin ketjusta näkee, että ne jotka helposti ovat lapsensa saaneet, eivät todellakaan osaa pitää lisääntymistään minään muuna kuin itsestäänselvyytenä. Mutta niinhän se on. Terveyskin on asia, jonka arvon ymmärtää vasta, kun sen on menettänyt.

Jos ihmisen raskaudet ovat alkaneet helposti ja sujuneet hyvin, minä muuna hän voi nähdä ne kuin luonnollisina asioina, jopa itsestään selvänä jatkumona ehkäisyn poisjättämisestä. Voiko hän sitten useamman tälläisen kokemuksen jälkeen pitää rehellisesti raskautumistaan ihmeenä?

Toisaalta vaikka raskautuminen on hänelle normaali ja luonnollinen asia, ei se tarkoita ettei hän osaisi arvostaa tätä ja lapsiaan. ei kaikkien suinkaan tarvitse käydä läpi lapsettomuutta osatakseen pitää itseään onnekkaana näinkin luonnollisen asian takia.

 

Jotenkin ärsyttää lapsettomuudesta vouhkaaminen. Joo, surullistahan se on, muttei kosketa minua mitenkään. Mutta palstan mukaan etenkin aborttiakaan perkele ei saisi tehdä, kun on aina niitä, jotka eivät saa vaikka kuinka yrittäisivät, nyyh... Rakastan lapsiani, olen onnellinen että he ovat olemassa ja suren toukokuussa menettämääni ja olen onnellinen, että olen nyt raskaana, mutta se taas ei liity mitenkään muiden lapsettomuuteen.

Jos et olisi tullut enään kuolleen lapsesi jälkeen raskaaksi? Olisiko ääni kellossa erilainen? Luulisin.
Itse ainakin katkeroiduin kun lapseni syntymässä kuoli hoitovirheeseen ja lasta ei alkanut kuulumaan sen jälkeen. Päädyimme kokeilemaan hoitoja ja rankemman kautta se kuljetiinkin läpi. Nyt onnellisesti raskaaana mutta pelko lapsen menettämisestä on valtavan suuri edelleen ennen kuin hänet syliini saan ja varmasti vielä sen jälkeenkin.
Eli itse pidän lapsia suurena ihmeenä oman kokemuksen jälkeen.

 

Ymmärrän että lapsi on ihme ja suuri lahja ja olen todella kiitollinen. Itse tulin "kertalaakista" raskaaksi joten lapsettomuudesta ei ole kokemusta, mutta silti arvostan tätä tulevaa lasta ihan erityisesti, en jaksa tarkemmin selitellä.. Niin ja tänään siis rv 27+0, eli lapsi ei vielä ole maailmassa, mutta toivottavasti keväällä on.