Kaunis tyttö

Mun mielestä kotoa saadut kehut on tärkeimpiä. Että tietää olevansa ainakin omien vanhempien mielestä kakinpuolin ihana. Ihmisillä on aika suppea kauneuskäsitys, joten vieraat ihmiset kehuvat yleensä vain tietynlaisen näköistä lasta. Äiti ja isä näkee sen lapsen kauneuden ja persoonallisuuden paljon paremmin. Mut samalla täytyy pitää huoli siitä, ettei lapsen itsetunto rakentuisi ulkonäön varaan. Se olis loputon suo, nykyään kun ihmisille ei saisi tulla vanhemmiten edes ryppyjä.

 

Mun mielestä kotoa saadut kehut on tärkeimpiä. Että tietää olevansa ainakin omien vanhempien mielestä kakinpuolin ihana. Ihmisillä on aika suppea kauneuskäsitys, joten vieraat ihmiset kehuvat yleensä vain tietynlaisen näköistä lasta. Äiti ja isä näkee sen lapsen kauneuden ja persoonallisuuden paljon paremmin. Mut samalla täytyy pitää huoli siitä, ettei lapsen itsetunto rakentuisi ulkonäön varaan. Se olis loputon suo, nykyään kun ihmisille ei saisi tulla vanhemmiten edes ryppyjä.

Samaa mieltä kirjoituksestasi. Mutta kun itse kuuluu siihen huonoitsetuntoiseen ryhmään, niin jotenkin sitä kaipaisi (tyhmää, tiedän) myös niitä muiden kommentteja. Tai se olisi ihanaa. Jotenkin sitä pelkää, että jos lasta aletaan ulkonäkönsä takia kiusaamaan, kun ei pidetä kehumisen arvoisena, eli kauniina. Kuten jo aiemmin totesin, tässä on varmasti äidin kriisistä eniten kysymys. Toivottavasti onnistun omaa tyttöä kehumaan ja kasvattamaan niin, ettei joudu kärsimään/miettimään tällaisia typeriä asioita vielä vanhempanakin.

 

Mun kolmesta tytöstä yksi on vähän pyöreä ja voi että mua ärsyttää ihmiset (siis isovanhemmat yms muut sukulaiset) jotka tyttöä syliin nostaessa AINA kommentoivat kuinka painava se on. Niiin paljon painavampi kuin serkkutyttö...Tyttö siis pian viis ja pelkään että tuo jää sen alitajuntaan kummittelemaan. Muistan ite kun pienenä mun serkku tuumas että onpa mulla paksut pohkeet...no siitä jäi sellanen peikko mun mieleen, että hameita ei tuu käytettyä

 

No ei ole todellakaan tärkeetä, että kylällä kehuvat ihan hervottomana nätiksi - ylpistyy vielä, mokoma tinttarella . Kotona kyllä sitten kehumme tasapuolisesti sekä poikia että tyttöä... Vaan taitaa tuo tyttö saada sen suurimman huomion kuitenkin vedettyä itseensä, missä ikinä liikummekaan, kun sen verran "erikoinen" tapaus tässä poikavoittoisessa suvussamme on <3.

 

[QUOTE="äiskä";22690251]Mun kolmesta tytöstä yksi on vähän pyöreä ja voi että mua ärsyttää ihmiset (siis isovanhemmat yms muut sukulaiset) jotka tyttöä syliin nostaessa AINA kommentoivat kuinka painava se on. Niiin paljon painavampi kuin serkkutyttö...Tyttö siis pian viis ja pelkään että tuo jää sen alitajuntaan kummittelemaan. Muistan ite kun pienenä mun serkku tuumas että onpa mulla paksut pohkeet...no siitä jäi sellanen peikko mun mieleen, että hameita ei tuu käytettyä [/QUOTE]

No just näitä Ja kun lapsen mieleen taltioituu todella helposti tollaset. Ja saa ihan eri mittasuhteet kun on ehkä tarkoitettukaan. Tiedän monta tällästa tapausta, mukaanluettuna itseni.

 

On se mukavaa, hän kun on kaunis.
Hävetä tätä kai pitäisi, mutta en aio. Ylpeä olen kaikista lapsistani, kauniita ovat pojatkin.

 

Ei ole tyttöni kauniiksi kehuminen tärkeää. Sitä luullaan siksi toiseksi useinmiten pojaksi, ilmeisesti siksi koska naperoa ei ole pudettu vaaleanpunaiseen...

 

[QUOTE="äiskä";22690251]Mun kolmesta tytöstä yksi on vähän pyöreä ja voi että mua ärsyttää ihmiset (siis isovanhemmat yms muut sukulaiset) jotka tyttöä syliin nostaessa AINA kommentoivat kuinka painava se on. Niiin paljon painavampi kuin serkkutyttö...Tyttö siis pian viis ja pelkään että tuo jää sen alitajuntaan kummittelemaan. Muistan ite kun pienenä mun serkku tuumas että onpa mulla paksut pohkeet...no siitä jäi sellanen peikko mun mieleen, että hameita ei tuu käytettyä [/QUOTE]

Oisko hyvä jo nyt lapselle itse tuosta sanoa aina sen lauseen jälkeen että "tyttö on pelkkää lihasta, ei mikään ruipelo" - vaikka. Että osais yhdistää sen painon muuhun kuin pyöreyteen ja läskiin. Tosin ei kaikki tietty ajattele sitä läskinä mutta teini-iässä voi tulla sekin olo.
Mun tyttöni oli kanssa pyöreä pienenä ja vieläkin se välillä kuvittelee olevansa nimenomaan läski, vaikka on pitkä ja hoikka.

 

Oisko hyvä jo nyt lapselle itse tuosta sanoa aina sen lauseen jälkeen että "tyttö on pelkkää lihasta, ei mikään ruipelo" - vaikka. Että osais yhdistää sen painon muuhun kuin pyöreyteen ja läskiin. Tosin ei kaikki tietty ajattele sitä läskinä mutta teini-iässä voi tulla sekin olo.
Mun tyttöni oli kanssa pyöreä pienenä ja vieläkin se välillä kuvittelee olevansa nimenomaan läski, vaikka on pitkä ja hoikka.

No näin se just tapahtuu, jos niitä kehuja ei tule. Siis vaikka sitä kehumista ei pidetä tärkeänä, mutta se "positiivisen huomion" saaminen on tosi tärkeää. Turhan monta mieltä on vinossa ihan vaan tuon takia. Ja tosiaan, jos niitä viereisiä tyttöjä aina vain kehutaan (tai vaikka harvemminkin) muttei ikinä sitä yhtä, kyllä se mieleen jää.