Ymmärrän ajatusmaailmaasi, TT, mutta ymmärrän myös näiden toisten ajatuksia, jotka eivät sinua ymmärrä. Itse olen aiemmin elänyt hyvinkin luomu-elämää ja ymmärrän, miksi joku haaveilee kotisynnytyksestä ja ymmärrän, miksi joku pyrkii asiassa kuin asiassa luonnollisuuteen ja alkuperäisyyteen. Mutta ymmärrän myös, miksi jollain ne asiat eivät voisi vähempää kiinnostaa tai miksi joku kokee ne täysin turhamaisina.
Pohdin lähinnä sitä, kenen kannalta kotisynnytys olisi oikeasti hyvä vaihtoehto?
Onko se oikeasti lapsen kannalta hyvä juttu vai tavoitteleeko siinä äiti jotain omia juttujaan?
Itse olen synnyttänyt 7 lasta normaalisti, alateitse, sairaalassa. Ehkä kaksi synnytystä on mennyt silleen, että siitä on jäänyt ihana muisto. Muista on jäänyt lähinnä ahdistusta, kaiken "luonnottomuuden" keskellä.
Mutta paljonko se "ihana muisto" painaa oikeasti vaakakupissa, kun on kyseessä noinkin suuri asia?
Olen jossain määrin aina haaveillut kotisynnytyksestä, mutta en koskaan uskaltaisi sitä tehdä.
Olisi siistiä ja mahtavaa synnyttää kotona, m-i-k-ä-l-i se menisi hyvin -mutta itse ainakin tekisin sen lähinnä siksi, että se olisi m-i-n-u-n mielestä siistiä ja mahtavaa. Alkukantaista.
Mutta ajattelen, että minun on ajateltava lasta.
Sairaalaympäristö ei ole mikään luonnollisuuden kristallisoituma ja siellä varmasti paljon hoidetaan itseaiheutettuja juttuja, mutta s-i-l-t-i-k-i-n olen sitä mieltä, että kannattaa synnyttää sairaalassa, varsinkin kun ollaan Suomessa/Pohjoismaissa.:flower: