Uusperheen raha-asiat, taas..

["Pomm"]

Kun aloitin tämän suhteen sanoin valmiiksi että tässä paketissa tulee sitten enemmän kuin yksi ja mies hyväksyi sen.

Minulla hiukan pienemmät tulot nykyään kuin miehellä. Vielä viime vuonna samat.

Asunto on minun nimissä mutta ajattelen että se on MEIDÄN kun ollaan naimisissa. Minä maksan lainan, vastikkeen, vakuutukset (asunto, auto, lapset, oma) automaattisesti. Mies sähkön ja omat vakuutuksensa ja laittaa säästötilille. Ruoat maksan yleensä minä mutta satunnaisesti myös mies.

Kauppareissulla saatan laittaa hihnalle omia tai lastenvaatteita yms ja mieskin maksaa. Ei meillä katsota kenelle ostos menee tai kuka maksaa....

Olemme remontoineet asuntoa ja siitä aiheutuneet kulut on maksanut se joka sattuu olemaan kassalla rahapussi kädessä.

 

[rahaa menee]

Minä maksan kaikki muut laskut ja mies maksaa vuokran ja 3kk välein sähkön.

 

["akka"]

Ennen kuin muuttaa yhteen kenenkään miehen kanssa,on varmasti tietoinen siitä että menettää yksinhuoltajakorotuksen lapsilisään,mahdollisen asumistuen ja että tulevaisuudessa otetaan kahden aikuisen tulot huomioon laskettaessa mm. päivähoitomaksuja.
Tässä syy miksi minä en muuta miehen kanssa virallisesti yhteen asumaan niin kauan kuin taloudessani on alaikäisiä lapsia ja itse olen osa-aikatyössä.Se tekisi minulle liki tuhannen euron rahallisen tappion.

 

[todellista?]

Oletteko keskustelleet siitä, mikä on tilanne, kun lapsenne syntyy? Miten menot silloin jaetaan? entä kun olet (oletettevasti pienellä) äitiypäivärahalla kotona yhteisen vauvanne kanssa? Olettaako mies silloikin sinun maksavan esim. puolet vuokrasta?

Olemme keskustelleet, minun aloitteestani. Miehen alkuperäinen ajatusmalli (hänen "suunnielmansa") oli, että myös minun äitiyslomani ajalta hän maksaa vain "oman osuutensa" esim asumiskuluista eli puolet. "keskustelun" jälkeen hän on suostunut maksamaan "vähän enemmän", mutta on edelleen epäselvää, miten kulut tullaan jakamaan.

En ole äärimmäisen tiukilla, mutta aika lailla kädestä suuhun minun tuloni menevät. Tulisin taloudellisesti paremmin toimeen ilman miestä.

 

["justiina"]

[QUOTE="akka";22634529]Ennen kuin muuttaa yhteen kenenkään miehen kanssa,on varmasti tietoinen siitä että menettää yksinhuoltajakorotuksen lapsilisään,mahdollisen asumistuen ja että tulevaisuudessa otetaan kahden aikuisen tulot huomioon laskettaessa mm. päivähoitomaksuja.
Tässä syy miksi minä en muuta miehen kanssa virallisesti yhteen asumaan niin kauan kuin taloudessani on alaikäisiä lapsia ja itse olen osa-aikatyössä.Se tekisi minulle liki tuhannen euron rahallisen tappion.[/QUOTE]

Tukipummi

 

[Molleri]

Sun miehes kuuluu olevan todella törkeä ja rahallisesti ahne :| Mä sanoisin miehelle mitä mieltä asiasta olen ja jos ei minkäänlaista sopuratkaisua löydy niin sais olla koko juttu mun mielestä. Miksi yleensäkään muuttaa yhteen jos asiat eivät ole yhteisiä vaan minun + sinun ja sinun lapsesi.

 

["vieras"]

No en minä ainakaan ottaisi miestä vavoikseni jos se meinaisi sitä että menetän lapsilisän yh korotuksen ja hoitomaksu nousisi. Mutten kyllä olisi vaatimassa lelujen ostoa yms.

 

["akka"]

Olemme keskustelleet, minun aloitteestani. Miehen alkuperäinen ajatusmalli (hänen "suunnielmansa") oli, että myös minun äitiyslomani ajalta hän maksaa vain "oman osuutensa" esim asumiskuluista eli puolet. "keskustelun" jälkeen hän on suostunut maksamaan "vähän enemmän", mutta on edelleen epäselvää, miten kulut tullaan jakamaan.

En ole äärimmäisen tiukilla, mutta aika lailla kädestä suuhun minun tuloni menevät. Tulisin taloudellisesti paremmin toimeen ilman miestä.

Kysäiseppäs mieheltä että maksaako hän sitten oman biologisen lapsensa kuluista vain tasan puolet?
Jos näin on asia,nosta kytkintä.

 

["Pomm"]

Eihän tossa ole mitään järkeä!!! mies maksaisi "vain oman osuutensa"! Onkohan se ajatellut asiaa ihan loppuun asti? Mitäs se meinasi sillä lopuillansa tehdä? jotain ihan omaa juttua vai?

minun mielestä on olemassa TULOT. Ja kun on olemassa PERHE joka SYÖ, ASUU, käyttää VAATTEITA. Nämä tulot olisi käytettävä ensisijaisesti perheen elämiseen YHDESSÄ kumppanin kanssa. Ei mitenkään jakamalla mulle, sulle, mulle, sulle....

Ja jos rahaa jää normaali elämisen jälkeen YLI, sovitaan yhdessä kompromisseja tehden mihin rahat laitetaan....

Mutta jos toinen haaveilee jostain aivan utopistisesta varallisuuteen nähden ja pakottaa toisen vaikka "luopumaan toimeentulostaan" niin silloin on kyllä joku muumi karannut laaksosta..

Mutta tämähän on vain minun mielipide.....

 

[todellista?]

Sun miehes kuuluu olevan todella törkeä ja rahallisesti ahne :| Mä sanoisin miehelle mitä mieltä asiasta olen ja jos ei minkäänlaista sopuratkaisua löydy niin sais olla koko juttu mun mielestä. Miksi yleensäkään muuttaa yhteen jos asiat eivät ole yhteisiä vaan minun + sinun ja sinun lapsesi.

Tätä minäkään en ymmärrä. Ikävintä tässä on se, että miehen suhtautuminen ulottuu myös muuhun elämään, ihan arkipäivän kasvatukseen esimerkiksi. Olen kuullut viime aikoina liian monta kertaa, että koska lapsi on minun, minä vastaan hänen kasvatuksestaan. Esimerkiksi siitä, että lelut kerätään lattialta iltaisin ja että vaatteita ei jätetä ympäriinsä. On niin kovin huijattu olo ihan suoraan sanottuna.

 

["akka"]

[QUOTE="justiina";22634556]Tukipummi[/QUOTE]

Mä en näe itseäni tukipummina.Mulla on omat lapset,oma asunto,miehen luon a asuu hänen lapsensa ja hän asuu omassa talossaan.
Me vietetään paljon aikaa yhdessä,mm. nyt asumme miehen luona koska meillä on vesivahinko ja meille ei kyetty osoittamaan toista asuntoa remontin ajaksi.Tästä ajasta minulta ei asumistukea eikä lapsilisien yksinhuoltajakorotusta peritä takaisin koska kelan mielestä on aivan ymmärrettävää että tallaisessa tilanteessa meidän on pakko jossakin asua.
Me ei olla nähty tarpeelliseksi alkaa viittä murkkuikäistä tunkemaan samaan talouteen toistensa kanssa tappelemaan.Samaa mieltä oli myös lastensuojelu jonne miehen exä teki ilmoituksen meidän seurustelusuhteen tiimoilta.Heidän kantansa oli että meidän ajattelutapa näin nuorisoa ajatellen on erittäin fiksu. =)

 

[todellista?]

[QUOTE="akka";22634569]Kysäiseppäs mieheltä että maksaako hän sitten oman biologisen lapsensa kuluista vain tasan puolet?
Jos näin on asia,nosta kytkintä.[/QUOTE]

Maksaa "oman osuutensa" eli puolet. Lisäksi minun aiemmin (edellistä lasta varten) tekemiäni hankintoja (yhdistelmävaunut, matkarattaat, pinnasänky, vaatteet ja niin edelleen) ei lasketa mitenkään minun hyväkseni näissä laskelmissa.

 

[vier4s]

Olemme keskustelleet, minun aloitteestani. Miehen alkuperäinen ajatusmalli (hänen "suunnielmansa") oli, että myös minun äitiyslomani ajalta hän maksaa vain "oman osuutensa" esim asumiskuluista eli puolet. "keskustelun" jälkeen hän on suostunut maksamaan "vähän enemmän", mutta on edelleen epäselvää, miten kulut tullaan jakamaan.

En ole äärimmäisen tiukilla, mutta aika lailla kädestä suuhun minun tuloni menevät. Tulisin taloudellisesti paremmin toimeen ilman miestä.

No ei helevetti :O
Että maksaisit kaikesta niin kuin ennenkin, tai edes sinne päin, kun olet kotona, ja ansaitseminen on mahdotonta, koska hoidat YHTEISTÄ lastanne? ääh.
Ja kuten joku jo kehotti kysymään, kysypäs, miten olette ajatelleet /tai miten hän on ajatellut!) että yhteisen lapsen kulut jaetaan?
Ja tiedoksi.. tämä ei sitten lain mukaan mene puoliksi, tai edes sinne päin.. vaan täysin lapsen tarpeiden mukaan ja suhteessa tuloihin lasketaan elatusvelvollisuus!
Mä taitaisin jo tuossa vaiheessa miettiä, että mikä siinä miehessä on sitten niin hyvää ja ihanaa, että tuollaista kannattaa sietää. Raha nyt ei sinänsä ole mulle mikään itseisarvo, mutta sillä kun voi aika hyvin osoittaa, että onko tässä nyt kyse yhteisyydestä ja jonkinlaisesta huomioonottamisesta vai ei!

 

[totta...]

[QUOTE="akka";22634529]Ennen kuin muuttaa yhteen kenenkään miehen kanssa,on varmasti tietoinen siitä että menettää yksinhuoltajakorotuksen lapsilisään,mahdollisen asumistuen ja että tulevaisuudessa otetaan kahden aikuisen tulot huomioon laskettaessa mm. päivähoitomaksuja.
Tässä syy miksi minä en muuta miehen kanssa virallisesti yhteen asumaan niin kauan kuin taloudessani on alaikäisiä lapsia ja itse olen osa-aikatyössä.Se tekisi minulle liki tuhannen euron rahallisen tappion.[/QUOTE]

Juuri tämän takia me muutettiin yhteen vasta kun jäin äitiyslomalle ja oma lapsi jäi päivähoidosta pois. Tukisysteemi ei oikein kannusta asumaan yhdessä, varsinkaan jos ei halua miehellä maksattaa elämistään. Kelan silmissä kun se avopuolisokin on elatusvelvollinen

 

[todellista?]

Juuri tämän takia me muutettiin yhteen vasta kun jäin äitiyslomalle ja oma lapsi jäi päivähoidosta pois. Tukisysteemi ei oikein kannusta asumaan yhdessä, varsinkaan jos ei halua miehellä maksattaa elämistään. Kelan silmissä kun se avopuolisokin on elatusvelvollinen

Tämä on totta, kelan silmissä asia tuntuu olevan näin. Minulle ei kuitenkaan tulisi mieleenkään mennä vaatimaan lapseni isältä elatusmaksun korotusta sillä perusteella, että minun lapseni menot (päivähoitomaksussa esim) ovat nousseet (ja minun tuloni pienentyneet) sen takia, että minulla on uusi avopuoliso. Kyllä minun mielestäni nousseiden kulujen korvaaminen kuuluu automaattisesti uudelle puolisolle. Siis järjellä ajateltuna.

 

[todellista?]

[QUOTE="Pomm";22634588]Eihän tossa ole mitään järkeä!!! mies maksaisi "vain oman osuutensa"! Onkohan se ajatellut asiaa ihan loppuun asti? Mitäs se meinasi sillä lopuillansa tehdä? jotain ihan omaa juttua vai?

minun mielestä on olemassa TULOT. Ja kun on olemassa PERHE joka SYÖ, ASUU, käyttää VAATTEITA. Nämä tulot olisi käytettävä ensisijaisesti perheen elämiseen YHDESSÄ kumppanin kanssa. Ei mitenkään jakamalla mulle, sulle, mulle, sulle....

[/QUOTE]

Miehen työn luonteesta johtuen tulot vaihtelevat enkä edelleenkään tiedä hänen tulojaan tai "vararahastojen" määrää. Ilmiselvää kuitenkin on, että hänen varallisuutensa on merkittävästi parempi kuin minulla. Ihmetteli isoon ääneen, että miten päivähoitomaksun nousu voi olla kenenkään töissäkäyvän aikuisen ihmisen taloudessa oleellinen summa (50 euroa), mutta silti sen maksaminen tuntuu olevan hänelle itselleen kovin vaikeaa.

Minun arjessani tuo korotus tarkoittaa esimerkiksi sitä, etten hanki itselleni toisia talvikenkiä, vaan käytän yksiä ja samoja kelillä kuin kelillä.

 

["justiina"]

[QUOTE="akka";22634611]Mä en näe itseäni tukipummina.Mulla on omat lapset,oma asunto,miehen luon a asuu hänen lapsensa ja hän asuu omassa talossaan.
Me vietetään paljon aikaa yhdessä,mm. nyt asumme miehen luona koska meillä on vesivahinko ja meille ei kyetty osoittamaan toista asuntoa remontin ajaksi.Tästä ajasta minulta ei asumistukea eikä lapsilisien yksinhuoltajakorotusta peritä takaisin koska kelan mielestä on aivan ymmärrettävää että tallaisessa tilanteessa meidän on pakko jossakin asua.
Me ei olla nähty tarpeelliseksi alkaa viittä murkkuikäistä tunkemaan samaan talouteen toistensa kanssa tappelemaan.Samaa mieltä oli myös lastensuojelu jonne miehen exä teki ilmoituksen meidän seurustelusuhteen tiimoilta.Heidän kantansa oli että meidän ajattelutapa näin nuorisoa ajatellen on erittäin fiksu. =)[/QUOTE]

Nyt sinun tarinasi kuulostaaakin aivan erilaiselta kuin tuo aikaisempi mihin vastasin.

 

["Lila"]

Tämä on totta, kelan silmissä asia tuntuu olevan näin. Minulle ei kuitenkaan tulisi mieleenkään mennä vaatimaan lapseni isältä elatusmaksun korotusta sillä perusteella, että minun lapseni menot (päivähoitomaksussa esim) ovat nousseet (ja minun tuloni pienentyneet) sen takia, että minulla on uusi avopuoliso. Kyllä minun mielestäni nousseiden kulujen korvaaminen kuuluu automaattisesti uudelle puolisolle. Siis järjellä ajateltuna.

Vaikuttaa siltä, että suhteesi lähtölaskenta on jo alkanut. Mies jo tässä vaiheessa nipottaa kaikista asioista. Kun yhteinen lapsenne on syntynyt, juopa "sinun lapsesi" ja meidän "yhteisen lapsen" välillä vain kasvaa. Kyllähän tuon ikäinen lapsikin jo huomaa, milloin hän ei ole samanarvoinen sisaruksensa kanssa.

 

["akka"]

Tämä on totta, kelan silmissä asia tuntuu olevan näin. Minulle ei kuitenkaan tulisi mieleenkään mennä vaatimaan lapseni isältä elatusmaksun korotusta sillä perusteella, että minun lapseni menot (päivähoitomaksussa esim) ovat nousseet (ja minun tuloni pienentyneet) sen takia, että minulla on uusi avopuoliso. Kyllä minun mielestäni nousseiden kulujen korvaaminen kuuluu automaattisesti uudelle puolisolle. Siis järjellä ajateltuna.

Mä kyllä olen sitä mieltä että edellisten suhteiden lapset elättää se jonka lapset biologisesti ovat.Mun mielestä olisi tyhmää maksattaa mun nuorison menot uuden miehen pussista,samoin kun minusta olis epäreilua joutua maksamaan miehen ja hänen exänsä lasten menoja.
Me ollaan miehen kanssa tässä asiassa samoilla linjoilla,siksi me ei muuteta saman katon alle.Ei tarvitse rahasta tapella.Varsinkin kun mä olen se huonommin tienaava osapuoli,mies joutuis maksamaan mun nuorison kuluja.

 

[todellista?]

[QUOTE="Lila";22634706]Vaikuttaa siltä, että suhteesi lähtölaskenta on jo alkanut. Mies jo tässä vaiheessa nipottaa kaikista asioista. Kun yhteinen lapsenne on syntynyt, juopa "sinun lapsesi" ja meidän "yhteisen lapsen" välillä vain kasvaa. Kyllähän tuon ikäinen lapsikin jo huomaa, milloin hän ei ole samanarvoinen sisaruksensa kanssa.[/QUOTE]

Taitaa olla laskenta jo loppunut. Miehen näkökulmasta ongelmat aiheutuvat yksinomaan minusta ja siitä, että "käyttäytyn häntä kohtaan huonosti". Myönnän ettei käytökseni aina ole ollut ystävällistä, mutta se on ehdottomasti SEURAUS, ei niinkään SYY meidän ongelmiin.

 

[vier4s]

Miehen työn luonteesta johtuen tulot vaihtelevat enkä edelleenkään tiedä hänen tulojaan tai "vararahastojen" määrää. Ilmiselvää kuitenkin on, että hänen varallisuutensa on merkittävästi parempi kuin minulla. Ihmetteli isoon ääneen, että miten päivähoitomaksun nousu voi olla kenenkään töissäkäyvän aikuisen ihmisen taloudessa oleellinen summa (50 euroa), mutta silti sen maksaminen tuntuu olevan hänelle itselleen kovin vaikeaa.

Minun arjessani tuo korotus tarkoittaa esimerkiksi sitä, etten hanki itselleni toisia talvikenkiä, vaan käytän yksiä ja samoja kelillä kuin kelillä.

Ei ole todellista :O
Tämä mies sua kauheasti rakastaa ja susta välittää, niinkö? Mutta sille on ihan sama, että palelet ilman sopivia kenkiä?
Ja edelleen - mitä sillä on sanottavaa siihen, että alin mukaan lapsia ei elätetä "puoliksi" suinkaan vaan suhteessa tuloihin?
Ja mitä peliä se semmoinen on, että ei voi omia raha-asioitaan sulle selvittää?!
Kyllä meillä on tasan tiedossa, kuka saa mitä rahaa ja kuinka paljon ja msitä ja milloin.. mitenkä me muuten mitään raha-asioita yhdessä suunniteltaisiin...? Mutta sun miehellesihä ntämä ei ilmeisesti ole mikään yhteinen asia? vaikka on yhteinen lapsi tulossa ja kaikkea?
Mun tekis mieli jo sanoa palstatyyliin, että JSSAP!
Oletko siis muuten onnellinen hänen kanssaaan? Mitä hyvää hänessä on? Onko olosi luottavainen, rakastettu, tärkeä? (näin kun pitäisi parisuhteessa olla..)

 

["veeras"]

Mulla ennestään 2 lasta ja olin/olen niille totaali yh.Miehellä ei ennestään lapsia,nyt asutaan yhdessä ja meillä myös yhteinen lapsi.
Ei MITENKÄÄN erotella kuka maksaa mitäkin mistäkin kenestäkin,ois ihan kauheeta!!

 

[todellista?]

Ei ole todellista :O
Tämä mies sua kauheasti rakastaa ja susta välittää, niinkö? Mutta sille on ihan sama, että palelet ilman sopivia kenkiä?
Ja edelleen - mitä sillä on sanottavaa siihen, että alin mukaan lapsia ei elätetä "puoliksi" suinkaan vaan suhteessa tuloihin?
Ja mitä peliä se semmoinen on, että ei voi omia raha-asioitaan sulle selvittää?!
Kyllä meillä on tasan tiedossa, kuka saa mitä rahaa ja kuinka paljon ja msitä ja milloin.. mitenkä me muuten mitään raha-asioita yhdessä suunniteltaisiin...? Mutta sun miehellesihä ntämä ei ilmeisesti ole mikään yhteinen asia? vaikka on yhteinen lapsi tulossa ja kaikkea?
Mun tekis mieli jo sanoa palstatyyliin, että JSSAP!
Oletko siis muuten onnellinen hänen kanssaaan? Mitä hyvää hänessä on? Onko olosi luottavainen, rakastettu, tärkeä? (näin kun pitäisi parisuhteessa olla..)

Näiden asioiden selvittyä en todellakaan ole ollut onnellinen, puhutaan siis kuukausista. En oikeasti tiedä, onko hänessä (/meissä) mitään sen arvoista, että suhteen paikkaaminen kannattaisi. Nämä asiat ovat olleet minulle niin isoja pettymyksiä ja asioita, jotka kuvittelen jo käsitellyiksi. Kehtaa vielä sanoa rakastavansa ja sanoa kohtelevansa minun lastani "kuin omaansa" (nähtäväksi jää, miten hän kohtelee omaansa..).

Talouskuviot ovat kieltämättä hämärät, mutta mies on luvannut, että siihen tulee muutos. (tuleekohan oikeasti? en tiedä)

Raskaudestahan ei hänelle aiheudu mitään kuluja eikä hänen ymmärryksensä riitä siihenkään, että minun henkilökohtaiset menoni väkisinkin kasvavat kun vaatteet eivät mahdu päälle (koska kannan YHTEISTÄ lastamme) eikä puhettakaan, että hän niihin osallistuisi.

 

["vieras"]

Maksan asumisesta oman osani (lainan lyhennys, korot, vastike), oman autoni kulut (huollot, bensat, vakuutukset), kaikki omat menoni ja ruoat, kun käyn kaupassa - olipa pöydässä syöjiä sitten 1, 2 tai 5.

En maksa miehen lasten kuluista senttiäkään (harrastukset, vaatteet, you name it...), sillä lasten vanhemmat hoitavat ne. Mulla ei oo lapsia, eikä tule enää yli nelikymppisenä.

 

[todellista?]

[QUOTE="vieras";22634832]Maksan asumisesta oman osani (lainan lyhennys, korot, vastike), oman autoni kulut (huollot, bensat, vakuutukset), kaikki omat menoni ja ruoat, kun käyn kaupassa - olipa pöydässä syöjiä sitten 1, 2 tai 5.

En maksa miehen lasten kuluista senttiäkään (harrastukset, vaatteet, you name it...), sillä lasten vanhemmat hoitavat ne. Mulla ei oo lapsia, eikä tule enää yli nelikymppisenä.[/QUOTE]

Mielenkiinnosta kysyn, että etkö myöskään halua osallistua esim lasten joulu- ja synttärilahjoihin?