Ajatuksia ystävän lapsen synttäreiden jälkeen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "nyt harmaana"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ei terveistä, tasapainoisista, hyvinkasvatetuista, sosiaalisista samanikäisistä ja samaa sukupuolta olevista lapsista tule välttämättä kavereita, vaikka kuinka vanhemmat sitä haluaisi. Minulla ja ystävälläni on samanikäiset tytöt ja he on luonteiltaan ja tempperamentiltaan niin erilaisia, etteivät viihdy toistensa kanssa. Kemiat ei vaan pelaa, niin ei sitä voi pakottaakaan. Kylästelyreissut menee ihan hyvin, mutta ylimpiä ystävyksiä heistä tuskin koskaan tulee, vaikka molemmat on ihan mukavia lapsia, eikä käytöksessä ole vikaa kummallakaan.

Eli onko ongelmasi enemmän se, että haluaisit lapsista kavereita, vai se että olet huolissasi ystäväsi lapsesta ja kasvatuksesta?
 
Ei terveistä, tasapainoisista, hyvinkasvatetuista, sosiaalisista samanikäisistä ja samaa sukupuolta olevista lapsista tule välttämättä kavereita, vaikka kuinka vanhemmat sitä haluaisi. Minulla ja ystävälläni on samanikäiset tytöt ja he on luonteiltaan ja tempperamentiltaan niin erilaisia, etteivät viihdy toistensa kanssa. Kemiat ei vaan pelaa, niin ei sitä voi pakottaakaan. Kylästelyreissut menee ihan hyvin, mutta ylimpiä ystävyksiä heistä tuskin koskaan tulee, vaikka molemmat on ihan mukavia lapsia, eikä käytöksessä ole vikaa kummallakaan.

Eli onko ongelmasi enemmän se, että haluaisit lapsista kavereita, vai se että olet huolissasi ystäväsi lapsesta ja kasvatuksesta?

Ongelma on se, että en halua loukata hyvää ystävääni, ja tajuan että tod. näk. näistä ei tuu kavereita, eikä ne kyläilyreissutkaan mene niin hyvin.

Ja toki haluan tukea häntä ja miestään, mutta pelkään että jos mun lapsi vetäytyy nyt tästä perhetuttu-osastoon, niin he pettyvät, kun haluaisivat kovasti myös että tytöt olisivat tekemisisissä syvemmin. Ilmeisesti heidän tyttö kyllä haluaisi.

Joten haluan hoitaa tilanteen hyvin, ilman että loukkaannutaan, mutten enää pakottaa omaa lastani leikkitreffeille tämän lapsen kanssa. Kävisin siis itse kylässä,mutta lapsi vain silloin tällöin perhetuttutyyliin. He saavat käydä meillä miten paljon haluavat. He ovat yleensä käyneet vähemmän meillä kun meillä on kissoja ja kaverin mies on niille ja mukana tuleville karvoille allerginen.Tänä vuonna ovat käyneet 3 kertaa. Ja nyt noin vuoden verran tyttöni piilottanut lelujaan ennen kuin tämä tyttö tulee kylään. Sanoo että ei halua että menevät rikki.

Haluaisin mieluiten sanoa suoraan, että näin tästä eteenpäin, mutta pelkään että menetän ystäväni.

Kasvatustyylistä ottaisin mieluiten kuuntelevan kannan, eli en usko että erityislapsi on mitenkään helppo kasvattaa ja saada käyttäytymään ok, vaikka kuinka haluaisi. Ei oo mun paikka ruveta siinä neuvomaan siinä, kun en ole vastaavaa kokenut, enkä tiedä kuinka paljon edes pystyy rajoittamaan ja miten se onnistuisi parhaiten. Eikä vielä edes tiedetä, että mikä diagnoosi tulee.
 
Ei sun tarvitsekaan alkaa neuvomaan ystävääsi. Voit silti ottaa asian puheeksi. Mun hyvällä ystävälläni on kehitysvammainen lapsi, joka saattoi joskus olla arvaamatonkin. Me puhuttiin ystäväni kanssa asiasta ja nimenomaan niin, että ystäväni kertoi mulle, mitä minä voin tehdä silloin, jos huomaan tilanteen alkavan riistäytyä käsistä ja hän ei juuri sillä hetkellä ole paikalla vaan esim vaihtamassa vaippaa nuoremmalle lapselleen tms.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;22606495:
Ei sun tarvitsekaan alkaa neuvomaan ystävääsi. Voit silti ottaa asian puheeksi. Mun hyvällä ystävälläni on kehitysvammainen lapsi, joka saattoi joskus olla arvaamatonkin. Me puhuttiin ystäväni kanssa asiasta ja nimenomaan niin, että ystäväni kertoi mulle, mitä minä voin tehdä silloin, jos huomaan tilanteen alkavan riistäytyä käsistä ja hän ei juuri sillä hetkellä ole paikalla vaan esim vaihtamassa vaippaa nuoremmalle lapselleen tms.

Niin, niin, en oo muutenkaan kova neuvomaan (tavislasten äitejäkään).

Musta on helpompaa ottaa puheeksi kun on selkeä kehitysvamma, kun joku epämääräinen diagnoosi, josta ei vielä tiedä mikä se on.

Mutta jos toinen toivoo että lapseni on hänen lapsen ystävä, ja kokee epäreiluksi kohteluksi, ettei se onnistu nimenomaan tämän syyn takia (vaikka ei tietenkään mitenkään välttämättä onnistuisi vaikka toinen ei olisi raju tai arvaamaton tai mitenkään erityislapsi).
 
[QUOTE="jep";22605143]Joo ja sekin voi ap olla, että ne vanhemmat on ihan puhki sen lapsen kanssa.
Ja kyllä tytöistänne voi silti tulla ihan hyviä ystäviä, eihän adhd ole mikään vamma.
Ja vaikka olisikin lievä vamma niin, eikö tyttäresi voi siltikin olla hänen kanssaan.
Me ollaan kaikki erilaisia, mikä edes on normaalia?

Tuollaiselle lapselle synttärit saattavat pistää pakan ihan sekaisin ja mopo niin sanotusti vaan lähtee käsistä.
Ei osaa kanavoida innostumistansa mihinkään ja siksi häslää.
Enemmänkin ap kannattaisi nyt yrittää ymmärtää, eikä tuomita.[/QUOTE]

Jos oma lapsi pelkää toista lasta, eivätkä riehujan vanhemmat puutu asiaan. Niin silloin itse puuttuisin. Jos tilanne ei pikkuhiljaa muuttuisi niin en omaa lastani veisi "rääkättäväksi".
 
[QUOTE="vieras";22607669]Jos oma lapsi pelkää toista lasta, eivätkä riehujan vanhemmat puutu asiaan. Niin silloin itse puuttuisin. Jos tilanne ei pikkuhiljaa muuttuisi niin en omaa lastani veisi "rääkättäväksi".[/QUOTE]

Yhdenkään lapsen ei tarvitse todellakaan olla rääkättävänä ja kiusattavana vain siksi "että oppii että kaikki ovat erilaisia". Kenenkään lapsen ei tarvitse pelätä ketään eikä erilaisuus saa olla väkivaltaisuudelle tms. mikään puolustus. Kyllä adhd-lapsellakin ymmärrys on eikä missään nimessä tälläiseltä lapselta saa suvaita toisten kaltoinkohtelua. Ja jos liikaa yrittää lasta viedä tuollaisen lapsen seuraan että oppii suvaitsemaan erilaisuutta, voi seuraukset olla päinvastaiset; lapsi alkaa inhoamaan erilaisuutta koska on joutunut aikuisten lepsuilun takia pelkäämään erityislapsen käytöstä.
 
Mulle tuli ekana tästä kirjoituksesta mieleen (kun näin otsikon) että olittekohan meillä...
Koska meilläkin vietettiin eilen lapsemme synttäreitä. Tuollaista menoa ei meillä tosin ollut.

Ystäväsi saattaa lukea tätä palstaa, olisi tosi kurja jos sattuisi lukemaan kirjoituksesi :(
Kerroit aika tarkasti tiedot, ei voi olla tajuamatta.
 
Mulle tuli ekana tästä kirjoituksesta mieleen (kun näin otsikon) että olittekohan meillä...
Koska meilläkin vietettiin eilen lapsemme synttäreitä. Tuollaista menoa ei meillä tosin ollut.

Ystäväsi saattaa lukea tätä palstaa, olisi tosi kurja jos sattuisi lukemaan kirjoituksesi :(
Kerroit aika tarkasti tiedot, ei voi olla tajuamatta.

a) oikea äiti ei käy juuri lainkaan netissä, lukee meilit ehkä pari kertaa puolessa vuodessa, jos lukee :)

b) oikeasti synttärit eivät olleet eilen vaan vastikään

c) muutama muukin yksityiskohta on väärin, mutta peruskuvio oikein (esim. sukupuoli ja ikä on oikein)

d) miksi epäilisit että olisi teidän synttärit, jos teillä ei ollut tällainen meno?
 
En jaksanut lukea ihan koko ketjua, mutta..

Ei mielestäni kannata alkaa välttää "hankalia" kyläpaikkoja. lapsia on erilaisia maailma pullollaan. Erilaisia temperamentteja, kasvatustapoja, vammoja, ulkonäköasioita, perhemalleja....Mitä erilaisimpiin lapsiin ja perheisiin tottuu jo pienestä pitäen sitä helpompaa olla koulu- ja työelämässä, missä kukaan ei tule hakemaan syliin ja viemään kotiin kun kohtaa jonkun itselle oudon tilanteen tai pelottavan lapsen..
 

Yhteistyössä