Koirista tietävä, minkälainen on perhoskoira?

  • Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti
no mä
Ai älykäs? Mull aon sen käsitys että sen tyhmempää koiraa on vaikea löytää. Tää perustuu kyl vain 2 yksilöön, mut kuitenkin. Tekivät älyttämästi myös tuhoja isäntäväen töissä olessa...
 
Tosi koiran om.
Ruma pikku fifi. Kuin märkä rotta jolla rumat korvat ja muutenki naurettava koira. Meidän "oikea" kunnon rotu koira pyörittää mennen tullen tuollaisen pikku perhosen.
 
Mielestäni ei sovi lapsiperheeseen. Mun äiti kasvattaa kyseistä rotua ja itselläni oli perhonen 10v ajan. Meidän piti luopua koirasta siksi, että ei enää sen ikäisenä tottunut meidän vauvaan, joka 6kk iässä alkoi konttailla ja takertua koiraan. Toki pennusta asti teille tullut perhonen tottuu lapsiin, mutta luonne on oikeasti uhmaikäisen lapsen tyyppinen ja vaatii reilusti huomiota. Sopii enemmänkin pariskunnalle, eläkeläisille jne. On erittäin pieni ja hentoluinen koira, painoa 2-5kg välillä riippuen muuten koosta. Eli helposti särkyvä rotu. On älykäs koira, eli älykäs ja viitsivä omistaja saa kyllä koulutettua tosi kivaksi kaveriksi. Mutta on myös huomionhakuinen ja vahtimisee/haukkumiseen taipuvainen.

Rotu on kyllä ihana ja mainio ja edelleen ikävöin omaa pientä perhostani. Mutta itse en suosittelisi lapsiperheeseen, toki tämä on vain mun mielipide. Vaikka isommassa koirassa on enemmän hoidettavaa, on perhosella leijonan persoonallisuus ja se kyllä yleensä näkyy ja kuuluu.
 
[QUOTE="noo";22583424]Kyllä sopii, mutta ei jos lapset ovat aivan pieniä. Lapset leikkivät koiran siivillä ja ne ovat nuorilla perhoskoirilla arat ja hentoiset.[/QUOTE]

siivillä??? mitä??? siis KORVILLA vai???
Ap:lle meillä on papillon ja on tosi fiksu. suht hyvin ollaan pärjätty vaikka perhoskoiraa ei kyllä koskaan suositella lapsiperheeseen. se on vilkas, iloinen mutta omapäinen. ne on ihania koiria luonteeltaan mutta herkkiä karvoistaan. mulla on puolitoista vuotias jonka kanssa niillä on vähän väliä jotain kähinää keskenään. eli en suosittele pienten lasten kanssa...
 
siivillä??? mitä??? siis KORVILLA vai???
Ap:lle meillä on papillon ja on tosi fiksu. suht hyvin ollaan pärjätty vaikka perhoskoiraa ei kyllä koskaan suositella lapsiperheeseen. se on vilkas, iloinen mutta omapäinen. ne on ihania koiria luonteeltaan mutta herkkiä karvoistaan. mulla on puolitoista vuotias jonka kanssa niillä on vähän väliä jotain kähinää keskenään. eli en suosittele pienten lasten kanssa...
Mun kokemuksen mukaan myös tassuistaan on tosi herkkiä, saattavat jopa purra jos vieras tai koiran mielestä väärä ihminen koskee vahingossakaan tassuihin. Ei tietenkään kaikki yksilöt, eihän mitään asiaa/piirrettä voi minkään rodun kohdalla yleistää täysin. Mutta ongelma on siinä, että pennun ottaessasi et koskaan voi tietää millainen herkkis se yksilö on.

Jos lapset jo yläasteikäisiä, niin se on minusta ok mutta missään nimessä päiväkoti-ikäisten pariin en suosittelisi.
 
Mielestäni ei sovi lapsiperheeseen. Mun äiti kasvattaa kyseistä rotua ja itselläni oli perhonen 10v ajan. Meidän piti luopua koirasta siksi, että ei enää sen ikäisenä tottunut meidän vauvaan, joka 6kk iässä alkoi konttailla ja takertua koiraan. Toki pennusta asti teille tullut perhonen tottuu lapsiin, mutta luonne on oikeasti uhmaikäisen lapsen tyyppinen ja vaatii reilusti huomiota. Sopii enemmänkin pariskunnalle, eläkeläisille jne. On erittäin pieni ja hentoluinen koira, painoa 2-5kg välillä riippuen muuten koosta. Eli helposti särkyvä rotu. On älykäs koira, eli älykäs ja viitsivä omistaja saa kyllä koulutettua tosi kivaksi kaveriksi. Mutta on myös huomionhakuinen ja vahtimisee/haukkumiseen taipuvainen.

Rotu on kyllä ihana ja mainio ja edelleen ikävöin omaa pientä perhostani. Mutta itse en suosittelisi lapsiperheeseen, toki tämä on vain mun mielipide. Vaikka isommassa koirassa on enemmän hoidettavaa, on perhosella leijonan persoonallisuus ja se kyllä yleensä näkyy ja kuuluu.
meidän papillon oli melkein 6v. kun lapsi syntyi. nyt lapsi on 1v9kk ja ihan hyvin meil on menny. et ei aina tarvii koirasta luopua, jotkut tottuu. mut kaiken yllä olevan tiedon kyllä allekirjotan. älykäshän se on (oli top10 listalla älykkäimmissä roduissa :) )
 
meidän papillon oli melkein 6v. kun lapsi syntyi. nyt lapsi on 1v9kk ja ihan hyvin meil on menny. et ei aina tarvii koirasta luopua, jotkut tottuu. mut kaiken yllä olevan tiedon kyllä allekirjotan. älykäshän se on (oli top10 listalla älykkäimmissä roduissa :) )
Joo tietty koirastakin paljon riippuu. Meillä oli tosiaan jo 10v, että alkoi ikä jo painaa ja siksikin varmaan oli herkemmällä. Kyllä mun äidin perhoskoirat (nuoremmat) kesti vauvaseuraa paljon paremmin. Ja tietty meidän muksu oli ylivilkasta liikkuvaista sorttiakin, aina ehti koiraressun kimppuun kun selkäsi käänsit. Fiksuudesta ei tosiaan ole pahaa sanottavaa, älykkäämpi mennen tullen ja monin verroin kuin tuo meidän luupää kultainennoutaja on nyt :)

Jos tahtoo pienen koiran lapsiperheeseen, suosittelisin cavalier kingcharlesin spanielia, leppoisampaa koirarotua on vaike löytää. Oikeastaan kultaisennoutajan luonne minikoossa :)
 
Ruma
Perhonen oikein kerjäs selkäänsä. Ja mulla ei ole iso koira, mutta kunnon koira. Pieni mutta tappelee kuin karhu. Mamman rakas mäyris ja karkeakarvainen kääpiö. Painaa 6kg
 
Ruma
Siellä se perhos toukka tärisee kotona. Ulos ei uskalla tulla. Mitäs omistaja piti irti koiraansa. Meillä oli kytketty. Ja kytketty mäyris on tosi peto jos tuollainen hiiri tulee irrallaan tekemään tuttavuutta. :) ja meidän herra on muuten valio metsästyksessä. Fin kva ja est kva
 
Ruma
Mä en ainakaa huolis perhosta. En ikinä. Ei pärjää edes tappelussa. Koiran pitää pystyä puremaan vastustajaansa tarpeen tullen. Koiran tulee olla nopea liikkeissään.
 
"jaaha"
sanokaa nyt joku, että perhoskoira on siis aivan älyttömän vaativa rotu, eikä siis niinku todellakaan sovi aloittelijoille ensimmäiseksi koiraksi. Et niinku kymmenen vuoden kokemus koirista ainaki siis oltava, ennenku voi ees alkaa harkita perhoskoiran hankkimista. Et niinku voi olla vaarallinen väärissä käsissä.
 

Yhteistyössä