[QUOTE="vieras";22574968]Miettikää ensinnäkin sitä, että ultraaja tarvitsee työrauhan, jotta mitään ei jää huomaamatta. Toisekseen, oletteko miettineet tilannetta, että ultrassa kävisi ilmi, että jotain onkin sikiöllä pahasti vialla tai sikiö onkin kuollut. Tilanne on varmasti jo muutenkin rankka, saati sitten, jos sen joutuu kokemaan yllättäen lapsi, jolla ei ole vielä riittävää kykyä käsitellä tilannetta. On vaikea ennustaa miten itsekään reagoi tuollaisessa tilanteessa, joten olisi helpompaa, että silloin lapsi ei ole paikalla vaan ehtii tarvittaessa sulattelemaan hetken asiaan ja ns. kokoamaan itsensä ennen kuin tapaa lapsen. Lapselle esim. yhtäkkiä hysteerisesti itkevä surullinen äiti voi olla pelottava kokemus.
Toivoa voisi, ettei kenellekään osuisi tällainen tilanne kohdalle, mutta valitettavasti joillekin näin käy. Ultraus ei ole oikeasti mikään "kevyt" toimenpide, vaan sillä nimenomaan etsitään vakavia ongelmia ja joskus niitä valitettavasti löytyy.[/QUOTE]
Mulla kyllä oli mies ja lapset mukana, kun viime raskaudessa sikiö todettiin kuolleeksi rv:lla 19+2.
Ei saatu lapsia mihinkään hoitoon, enkä halunnut ilman miestä sinne mennä.
Lapset tosin tiesi jo etukäteen, kun kerroin, että vauvalla ei ilmeisesti ole kaikki kunnossa ja täytyy mennä lääkäriin tutkittavaksi. (Aamulla alkoi verenvuoto)
Eikä lääkäriä se mitenkään häirinnyt. Lapsillekin siitä jossain vaiheessa joka tapauksessa joutuisi kertomaan, ja vaikea varmaan olisi ilman minkäänlaista kyynelehtimistä sellaisesta aiheesta puhua.
