P
"pöö"
Vieras
Mä olen ihmetellyt, kun koko miehen suku valmistautuu aina pahimpaan, kauhistelee ja paisuttelee kaikkia vaaroja. Suhtauduin siihen ihan huumorilla, kunnes meidän lapsi syntyi. Onneksi mulle ei raaskita kertoa kaikkia kauhuskenaarioita, millä tavoin lapsi voi sairastua ja kuolla, mutta sen sijaan alan huomata, miten nuo yllämainitut ominaisuudet ovat tarttuneet, etenkin suvun naispuolisiin jäseniin. Pari jämäkkää miehen mallia sentään on, jotka kuittaavat "akkojen hömpötyksiksi" ne pahimmat ylilyönnit. Miehenikin on sentään suht normaali ihminen. 
Tämä hössötyksen tartuttaminen alkaa ottaa aivoon ja joudun antamaan palautetta milloin mistäkin syystä. Jos ulkoillaan iltasella ja joku sukulainen näkee, heti pitää olla kysymässä, miten me voidaan olla pihalla, on se ihme, ettei lapsi yhtään pelkää pimeää. Ja tietysti lapsen kuullen. Siinä kohtaa, kun huomautan, että lapsi ei vielä osaa pelätä, kun kukaan ei ole ehtinyt PELOTELLA ties millä, on tietysti sikäli myöhäistä, että lapsi ehti kuulla jo sen, että mummon/isotädin/tms mielestä pimeässä on jotakin pelottavaa.
Sama juttu koskien joulua. Onko se nyt jukolauta kumma, jos lapsi pelkää joulupukkia kuin kuolemaa, jos koko syksy asiaa on alustettu, että "pelkäätkös pukkia?" Tai jos ollaan menossa kylään, miksi pitää voivotella, että onkohan siellä mitään "Liisalle" sopivaa ruokaa, tykkääköhän Liisa yhtään ruoasta jos se onkin ihan aikuisten ruokaa, ja olisiko mummon pitänyt ottaa Liisalle lihapullia mukaan? Siis voi venäjä. Ei mikään ihme, että miehenikin on todella epäluuloinen, jos tarjolla on muuta kuin makaronilaatikkoa.
Sen verran on suvulle uponnut päähän, että lapsen kuullen ei tarvitse sanoa sitten sanaa rokote kertaakaan, liekö ainoa asia, jonka suhteen on vielä mokaamatta? Ettei aleta pelotella silläkin. Voi ärsytys.
Tämä hössötyksen tartuttaminen alkaa ottaa aivoon ja joudun antamaan palautetta milloin mistäkin syystä. Jos ulkoillaan iltasella ja joku sukulainen näkee, heti pitää olla kysymässä, miten me voidaan olla pihalla, on se ihme, ettei lapsi yhtään pelkää pimeää. Ja tietysti lapsen kuullen. Siinä kohtaa, kun huomautan, että lapsi ei vielä osaa pelätä, kun kukaan ei ole ehtinyt PELOTELLA ties millä, on tietysti sikäli myöhäistä, että lapsi ehti kuulla jo sen, että mummon/isotädin/tms mielestä pimeässä on jotakin pelottavaa.
Sama juttu koskien joulua. Onko se nyt jukolauta kumma, jos lapsi pelkää joulupukkia kuin kuolemaa, jos koko syksy asiaa on alustettu, että "pelkäätkös pukkia?" Tai jos ollaan menossa kylään, miksi pitää voivotella, että onkohan siellä mitään "Liisalle" sopivaa ruokaa, tykkääköhän Liisa yhtään ruoasta jos se onkin ihan aikuisten ruokaa, ja olisiko mummon pitänyt ottaa Liisalle lihapullia mukaan? Siis voi venäjä. Ei mikään ihme, että miehenikin on todella epäluuloinen, jos tarjolla on muuta kuin makaronilaatikkoa.
Sen verran on suvulle uponnut päähän, että lapsen kuullen ei tarvitse sanoa sitten sanaa rokote kertaakaan, liekö ainoa asia, jonka suhteen on vielä mokaamatta? Ettei aleta pelotella silläkin. Voi ärsytys.
