Sekaisin vauvasta

["onnellinen äiti"]

Olen aina ihmetellyt äitejä jotka facebookin statuspäivityksiin laittavat vauvojensa pituudet ja painot, ja nyt tekis niin mieli tehdä se itsekin.

Aikaisemmin oon ihmetellyt myös että onko kaikkien äitien mielestä OIKEESTI oma lapsi aina se maailman suloisin vai sanotaanko vaan niin vaikkei lapsi oiskaan äidin mielestä niin suloinen. Ja nyt mun mielestä meidän vauva on vertaansa vailla eli ihan oikeesti maailman suloisin!

Kyllä tuo pieni ihme sekoittaa kokonaan pään!

 

[.]

Onneksi olkoon! On ne vauvat niin ihania! Minkä ikänen ja kokonen sulla nyt sitten on? :heart:

 

[Kumipuu]

samoin kävi mulle, siis toi että se oma vauva on maailman suloisin, nyt jälkikäteen kun kuvia kattoo niin ei se niin hirmo suloinen ollutkaan. mutta onnea sulle!

 

["jep"]

Niinhän se tekee joo.. Itselläkin fb tilapäivitykset koskee aina vain vauvaa, ei muuta. Muuta ei kertakaikkiaan päässä liiku.

 

[pumppelipum]

Minä olen jo pari kk ihmetellyt töissä miksi nuoret työkaverit keskustelee siitä miten vauvat haisee ja vaipat ovat ällöä jne Raskauteni toi uudet puheenaiheet, vaikka itse en edes puhu raskaudesta tai vauvoista (tai muita henkkoht) töissä.
Minusta on ihan oko ihmetellä asioita kunhan muistaa pitää pään kiinni, ei kiinnosta sellaista lässytystä kuunnella aamusta iltaan.

 

["onnellinen äiti"]

Kiitos onnitteluista! Vauveli on 3kk vanha ja 58cm pitkä ja painaa 5400g ja tiedän ettei ketään oikeesti kiinnosta. Itse vaan olen niin mahdottoman ylpeä tuosta maailman ihanimmasta tytöstä!

 

[.]

[QUOTE="onnellinen äiti";22559237]Kiitos onnitteluista! Vauveli on 3kk vanha ja 58cm pitkä ja painaa 5400g ja tiedän ettei ketään oikeesti kiinnosta. Itse vaan olen niin mahdottoman ylpeä tuosta maailman ihanimmasta tytöstä![/QUOTE]

Tottakai kiinostaa! Kuulostaa täydelliseltä pikku paketilta!

 

[TiuHarmaana]

[QUOTE="onnellinen äiti";22559237]Kiitos onnitteluista! Vauveli on 3kk vanha ja 58cm pitkä ja painaa 5400g ja tiedän ettei ketään oikeesti kiinnosta. Itse vaan olen niin mahdottoman ylpeä tuosta maailman ihanimmasta tytöstä![/QUOTE]

Meillä saman ikäinen ja taitaa olla aika jätti, paino 7kg ja 64cm pitkä. Ihanaa kun vauva on alkanut ottamaan kontaktia ihan uudella tavalla ja hekottaa ääneen kun lorutellaan. Kamala synnytyskin on jo unohtunut ja on vähän päässyt rytmeihin kiinni ja saanut itsevarmuutta vauvan kanssa.

 

[Kerpele]

Kyllä mäkin ihmettelin kaikenmaailman lässytyksiä... Ja sitten sain omia lapsia. Vaikka nää vauvat on jo 1v3kk ja 2v3kk niin tänäänkin kattelin niitä tippa linssissä kun peuhasivat sängyllä ja tunsin niin järjetöntä ihailua ja rakkautta niitä kohtaan että oli jotenkin vaikeaa reagoida siihen tunteeseen kun se oli niin suuri.

 

["onnellinen äiti"]

Meillä saman ikäinen ja taitaa olla aika jätti, paino 7kg ja 64cm pitkä. Ihanaa kun vauva on alkanut ottamaan kontaktia ihan uudella tavalla ja hekottaa ääneen kun lorutellaan. Kamala synnytyskin on jo unohtunut ja on vähän päässyt rytmeihin kiinni ja saanut itsevarmuutta vauvan kanssa.

Juurikin näin. Vauva kehittyy päivä päivältä ja tuo kontaktin ottaminen ja hymyt, äännähdykset ja ilmeet on niin ihania.

Meidän vauva syntyi aika pienikokoisena, joten on ehkä ikäisiään vähän pienempi, en oikein tiedä...

 

[TiuHarmaana]

[QUOTE="onnellinen äiti";22559345]Juurikin näin. Vauva kehittyy päivä päivältä ja tuo kontaktin ottaminen ja hymyt, äännähdykset ja ilmeet on niin ihania.

Meidän vauva syntyi aika pienikokoisena, joten on ehkä ikäisiään vähän pienempi, en oikein tiedä...[/QUOTE]

Meillä on ikäisekseen suuri, joten varmaan teidän vauva on lähempänä normikäyrää, neiti painoi syntyessään 4 kiloa. Neuvolantäti ei ole tuuminut muuta kuin että yläkäyrällä mennään, appiukko sen sijaan jaksaa naureskella tyttösen pullaposkia.

Se on erityisen ihanaa kun vauva ilahtuu nähdessään äidin tai esim. keskeyttää syömisen ja hymyilee hetken, tulee maailman paras äiti-olo.

 

["onnellinen äiti"]

Kyllä mäkin ihmettelin kaikenmaailman lässytyksiä... Ja sitten sain omia lapsia. Vaikka nää vauvat on jo 1v3kk ja 2v3kk niin tänäänkin kattelin niitä tippa linssissä kun peuhasivat sängyllä ja tunsin niin järjetöntä ihailua ja rakkautta niitä kohtaan että oli jotenkin vaikeaa reagoida siihen tunteeseen kun se oli niin suuri.

Ihanasti kirjoitit! Noin voimakkaasti minäkin tunteilen vauvani kanssa. Voin kuvitella että ylpeys vaan kasvaa kun lapsikin kasvaa ja oppii uusia asioita!