Näitä kirjoja ei kenenkään kannata lukea!

[Pesky Pixie]

En ole koskaan käsittänyt, mikä siinä Heikosti Positiivinen-kirjassa ihmisiä viehättää. Olen lukenut kahdesti ja se oli molemmilla kerroilla ihan yhtä huono.

 

[SyysYö]

en uskoisi sanovani tätä, mutta: ystävät hämärän jälkeen, oli vain niin pitkäveteinen jotenkin vaikka vampyyritarinoista pidänkin. en lukenut loppuun.
ja twillight- houkutus oli melkoinen pettymys.. olin jättää koko kirjasarjan siihen, onneksi pakotin itseni lukemaan uudenkuun joka olikin jo paljon parempi

 

[hiibal]

-Kaikkien Hietamiesten kaikki kirjat
- peesi jo mainitulle Salingerille, en pidä kirjoitustyylistä vaikea päästä mukaan niin että näkisi tapahtumia mielessään kuten yleensä lukiessa
-Robin Cookin kirjat
-Anne Rice vaikka muuten pidän aiheesta josta kirjoittaa
-Raija Orasen kirjat
-Sonja O kävi täällä oli takakannen mukaan juuri mulle sopiva, lukiessa en päässyt ekaa lukua pidemälle
-Sinuhe Egyptiläistä en myöskään pääse koskaan paria sivua pitemmälle
-Poikani Kevin, pitkäveteisyyden huipentuma hyvästä aiheesta

Luen paljon ja ole aina lukenut laidasta laitaan kirjoja.

 

[Mummeliisa]

Niin no onhan se hyvin mahdollista, että nämä kirjat eivät käännöksinä vaan toimi.

Tuli mieleen vielä Nora Roberts. Kun on lukenut yhden, niin on lukenut ne kaikki.

Muitakin vastaavia romanttisia kirjailijoita on. Esim. Jacqueline Briskin ja Danielle Steel ja...
Itse olen tienannut leipääni samalla alalla (en toki samassa mittakaavassa tai "taidossa") , enkä "uskalla" lukea ettei ala tihkumaan läpi omaan tekstiin.

 

[Mummeliisa]

-Kaikkien Hietamiesten kaikki kirjat
- peesi jo mainitulle Salingerille, en pidä kirjoitustyylistä vaikea päästä mukaan niin että näkisi tapahtumia mielessään kuten yleensä lukiessa
-Robin Cookin kirjat
-Anne Rice vaikka muuten pidän aiheesta josta kirjoittaa
-Raija Orasen kirjat
-Sonja O kävi täällä oli takakannen mukaan juuri mulle sopiva, lukiessa en päässyt ekaa lukua pidemälle
-Sinuhe Egyptiläistä en myöskään pääse koskaan paria sivua pitemmälle
-Poikani Kevin, pitkäveteisyyden huipentuma hyvästä aiheesta

Luen paljon ja ole aina lukenut laidasta laitaan kirjoja.

Tuossa monta, joista pidän paljon.
Eli makuasioita loppujen lopuksi..

 

[Turbojurpo]

Iki-ihanaa TSH:ta on tässä ketjussa haukuttu niin paljon, että osuvampi nimi ketjulle olisi "Näille lukijoille ei kenenkään kannata antaa luettavaksi hyviä kirjoja!"

 

[Best Regards]

Kaikki Hämeen-Anttilat ovat äärettömän tylsiä.

Edellä mainituista Juoppiksille nauroin maha kipeänä ja Laila Hirvisaari / Hietamieheltä olen lukenut koko tuotannon. Sinuhea aloitin monta kertaa, kunnes kerran pääsin yli 50 sivun, jolloin alkoi tarina kulkemaan. Sen sijaan Sadan vuoden yksinäisyys, Sieppari ruispellossa ja Taru sormusten herrasta ovat minultakin jääneet kesken.

 

["lukija"]

Riikka Pulkkisen Raja piti tahkota väkisin loppuun. Keskentekoinen juoni, kökkö loppu ja sen kielikään ei tehnyt vaikutusta. Mietin koko ajan, että se on kuin 15-vuotiaan kynästä. Ihmettelen suuresti miksi siitä kirjasta niin vauhkottiin.

 

[Lilii lisänimetön]

Kaikki Hämeen-Anttilat ovat äärettömän tylsiä.

Ai sekä jaakot että virpit?

 

[Lilii lisänimetön]

Iki-ihanaa TSH:ta on tässä ketjussa haukuttu niin paljon, että osuvampi nimi ketjulle olisi "Näille lukijoille ei kenenkään kannata antaa luettavaksi hyviä kirjoja!"

:'( :vampire:

 

[Best Regards]

Ai sekä jaakot että virpit?

Sori, Jaakkoa en ole kokeillut. Virpejä tarkoitin.

 

[versatile]

(...)
-Sinuhe Egyptiläistä en myöskään pääse koskaan paria sivua pitemmälle
(..)

Se on taas mun ehdoton lempikirja! Mutta myönnän että ne ensimmäiset 40 sivua on vähän pitkäveteistä. Se jälkeen se kirja pääsee kunnolla käyntiin ja sen haluaa lukea aina uudestaa..

 

[Wicked Mary]

yhtäkään huonoa kirjaa en ole lukenut, mutta kesken on jäänyt Taru sormusten herrasta...poikani taas on lukenut kyseisen opuksen useitakin kertoja

 

[dask]

-Kaikkien Hietamiesten kaikki kirjat
- peesi jo mainitulle Salingerille, en pidä kirjoitustyylistä vaikea päästä mukaan niin että näkisi tapahtumia mielessään kuten yleensä lukiessa
-Robin Cookin kirjat
-Anne Rice vaikka muuten pidän aiheesta josta kirjoittaa
-Raija Orasen kirjat
-Sonja O kävi täällä oli takakannen mukaan juuri mulle sopiva, lukiessa en päässyt ekaa lukua pidemälle
-Sinuhe Egyptiläistä en myöskään pääse koskaan paria sivua pitemmälle
-Poikani Kevin, pitkäveteisyyden huipentuma hyvästä aiheesta

Luen paljon ja ole aina lukenut laidasta laitaan kirjoja.

Mun mielestä tää on tosi hyvä kirja!

Mullakin jäi TSH kesken joskus vuosia sitten, en tykännyt...

 

["poikia3"]

-Kaikkien Hietamiesten kaikki kirjat
- peesi jo mainitulle Salingerille, en pidä kirjoitustyylistä vaikea päästä mukaan niin että näkisi tapahtumia mielessään kuten yleensä lukiessa
-Robin Cookin kirjat
-Anne Rice vaikka muuten pidän aiheesta josta kirjoittaa
-Raija Orasen kirjat
-Sonja O kävi täällä oli takakannen mukaan juuri mulle sopiva, lukiessa en päässyt ekaa lukua pidemälle
-Sinuhe Egyptiläistä en myöskään pääse koskaan paria sivua pitemmälle
-Poikani Kevin, pitkäveteisyyden huipentuma hyvästä aiheesta

Luen paljon ja ole aina lukenut laidasta laitaan kirjoja.

Sinuhe Egyptiläinen on mielettömän hyvä kirja ja kaikesta Waltarin tuotannosta pidän. Ekaa kertaa olen Sinuhen lukenut 12-vuotiaana ja on edelleen mulle yksi rakkaimmista kirjoista.

Ihan ekat Cookit ovat myös hyviä.

Muihin en osaa kommentoida mitään, osaa en ole lukenut ja osaa en muista enää.

 

[versatile]

[QUOTE="poikia3";22559196]Sinuhe Egyptiläinen on mielettömän hyvä kirja ja kaikesta Waltarin tuotannosta pidän. Ekaa kertaa olen Sinuhen lukenut 12-vuotiaana ja on edelleen mulle yksi rakkaimmista kirjoista.

Ihan ekat Cookit ovat myös hyviä.

Muihin en osaa kommentoida mitään, osaa en ole lukenut ja osaa en muista enää.[/QUOTE]

Mä luin sen ekan kerran 13-vuotiaana. Se on jännää kun nyt sen on lukenu pari kertaa uudestaan, niin miten osaa ajatella sitä osittain erilailla kuin silloin ja miten siitä saa aina vaan uutta irti.

 

[booky]

-Kaikkien Hietamiesten kaikki kirjat
- peesi jo mainitulle Salingerille, en pidä kirjoitustyylistä vaikea päästä mukaan niin että näkisi tapahtumia mielessään kuten yleensä lukiessa
-Robin Cookin kirjat
-Anne Rice vaikka muuten pidän aiheesta josta kirjoittaa
-Raija Orasen kirjat
-Sonja O kävi täällä oli takakannen mukaan juuri mulle sopiva, lukiessa en päässyt ekaa lukua pidemälle
-Sinuhe Egyptiläistä en myöskään pääse koskaan paria sivua pitemmälle
-Poikani Kevin, pitkäveteisyyden huipentuma hyvästä aiheesta

Luen paljon ja ole aina lukenut laidasta laitaan kirjoja.

Anne Rice on aivan paras. Ainoat oikeat vampyyrikirjat on kyllä siitä kynästä, kaikki jälkeen tullut on lällyä ja teinixiä (joskin Harrisin kirjat olivat melkein positiivinen yllätys).
Sain muinoin Interviewin ennen kuin se ilmestyi Suomessa ja olin aivan myyty. Tosin rakastin aihetta jo valmiiksi.

 

["viivi"]

[QUOTE="vieras";22557149]Täällä kolmas Coelhoa inhoava! Niin järkyttävää paskaa että pakko olla vitsinä kirjoitettua.[/QUOTE]

Täällä neljäs! Ne kaksi kirjaa jotka olen lukenut, olivat tismalleen sama tarina eri otsikolla ja eri henkilöillä. Kolmatta keran katselin ja takakannen perusteella siältö olisi ollut tismalleen sama kuin noissa kahdessa aikaisemmassa.

TSH:t aminulle kehuttiin jo yli 15 vuotta sitten, mutta edelleenkään en ole päässyt loppuun asti. Leffojakaan en ole katsonut, ei vain ole minun juttuni alkuunkaan.

 

[Huom harmaana]

Kjell Westön Missä kuljimme kerran.
Niiiiiin pitkästyttävä että ei ole tosikaan.

 

["suski"]

Mun mielestä kirjaa ei voi arvostella hyväksi tai huonoksi ellei ole lukenut sitä kokonaan. Voi sanoa, että alku on niin tylsä ettei jaksa lukea pidemmälle, mutta huonoksi ei voi sen perusteella sanoa.

Itse en meinannut ollenkaan saada luettua Tuntematonta sotilasta enkä Taru sormusten herraa, kun niiden aloitukset olivat niin tylsiä, mutta loppujen lopuksi olen kummankin lukenut ja selaillut monta kertaa.

Sinuhe Egyptiläinen on ihan tyhmä kirja. Sinuhe on sellainen pässi, joka tuhoaa kaiken hyvän, mitä sillä on elämässä, että suututtaa. Mitään ei osaa arvostaa ennen kuin menettää ja sitten sitä hahmoa vielä ihaillaan!

 

[ok]

Tässä pinossa on monta lempikirjaani, mutta MOBY DICK on helvetin tylsä!

 

[tiiru]

Torey Hayden: Aavetyttö
Huono se ei ole, mutta mulla tuli siitä niin paha olo että jos voisin, peruisin lukemisen

 

["lukija"]

[QUOTE="vieras";22556660]Kari Hotakaisen Juoksuhaudantietä olen yrittänyt monta kertaa lukea,mutta en tajua miksi sitä niin hehkutetaan. On jotenkin hankalaa luettavaa.Siis kerronta jotenkin outoa tai jotain.[/QUOTE]

Ai, minusta tää oli Hotakaiseksi helppolukuinen. Mutta tyhmä vissiin olen, sillä sitä loppua en ymmärtänyt. Tai siis siinähän alku ja loppu kietoutuu yhteen. Ei tajunnut.

Vuoriselle annan myös ääneni. Yksi luettu "teos" riittää mulle, oikeasteen sekin liikaa.

 

[bb]

[QUOTE="suski";22559306]Mun mielestä kirjaa ei voi arvostella hyväksi tai huonoksi ellei ole lukenut sitä kokonaan. Voi sanoa, että alku on niin tylsä ettei jaksa lukea pidemmälle, mutta huonoksi ei voi sen perusteella sanoa.

Itse en meinannut ollenkaan saada luettua Tuntematonta sotilasta enkä Taru sormusten herraa, kun niiden aloitukset olivat niin tylsiä, mutta loppujen lopuksi olen kummankin lukenut ja selaillut monta kertaa.

Sinuhe Egyptiläinen on ihan tyhmä kirja. Sinuhe on sellainen pässi, joka tuhoaa kaiken hyvän, mitä sillä on elämässä, että suututtaa. Mitään ei osaa arvostaa ennen kuin menettää ja sitten sitä hahmoa vielä ihaillaan![/QUOTE]

Kuinka pitkälle pitää lukea että saa sanoa kirjaa huonoksi? Vai onko pakko lukea loppuun asti? Jos lukee esim Sinuhe Egyptiläisestä kolmanneksen, voiko jo sanoa mielipiteensä? Tai jos lukee puolet Linnunrata- tirlogiasta? Eiköhän parin- kolmensadan sivun jälkeen voi jo muodostaa mielipiteen ja jos ei sen jälkeen yksinkertaisesti enää jaksa lukea pidemmälle, voi jo sanoa ettei kirja ole hyvä.

Olen lukenut nuo molemmat kokonaan ja tykännyt, eli nyt ollut kritiikkiä kyseisiä kirjoja kohtaan.

 

[bb]

Tässä pinossa on monta lempikirjaani, mutta MOBY DICK on helvetin tylsä!

Mun yks miespuolinen kaveri yrittää lukea Moby Dickiä säännöllisesti parin vuoden välein ja jää joka kerta johonkin tiettyyn kohtaukseen josta eteen päin ei vain jaksa enää lukea. ja joka kerta päätää ettei ikinä enää koske kyseiseen kirjaan