Eksän kanssa loppuvaiheissa jouduin jo aika suorasanaisesti esittämään toiveen, ettei hän tulisi kotiin baarin jälkeen. Varsinkin jos mulla oli työpäivä seuraavana päivänä, mutta muutenkin, oli raivostuttavaa herätä joka viikonloppu ja joskus viikollakin siihen, että tämä mies rymysi kotiovesta joskus viiden aikaan.
Jos hän ei sammunut eteiseen tai vessanpytylle naama oksennuksessaan, tuli hän sänkyyn ja alkoi ahdistelemaan mua. Hyi vieläkin menee kylmät väreet kun ajattelen niitä aikoja... Pari kertaa tämä jumalan lahja naisille alkoi kokkailemaan aamuyöstä ja oli tietenkin niin kännissä ettei pystynyt huolehtimaan mistään, vaan mun piti nousta ja poistaa mustaksi palaneet ranskalaiset uunista tai käryävä spagettikattila hellalta. Joten kyllä, voi sanoa että kielsin häntä tulemasta kotiin siinä kunnossa. Ei hän tietenkään uskonut, koska olihan kämppä hänenkin kotinsa vaikkei hän siitä mitenkään huolehtinut...
Sanon vielä että olisi ollut täysin eri asia jos hän olisi tullut töistä niihin aikoihin. Totta kai olisin herännyt silloinkin, mutta en olisi pelännyt nukahtaa uudestaan.