Lapsenthtinen kasvatus, miten toimia mm. tilanteessa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja TiuTauTilhi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

TiuTauTilhi

Jäsen
09.11.2010
45
0
6
Jos nyt kasvatuksesta voidaan 3kk ikäisen kanssa puhua, ehkä oikeampi termi olisi vaistovanhemmuus. Miten toimia esim. tässä tilanteessa: Vauva pelkää jostain syystä pesua. Ilmeisesti liittyy siihen, että "sukellusrefleksi" on tosi herkkä ja kun kasvoille menee vesipisara, haukkoo henkeä ja kylvyssä mm. pelkää koko ajan että kasvoille tulee tippa. Kylvyssä ja suihkussa alkaa huutaa hysteerisenä ja rauhoittuu vasta kun on kuivattu, puettu ja pääsee rinnalle. Itku on todella sydäntäsärkevän loukkaantunutta itkua, vauva ei voi ymmärtää miksi laitan hänet niin pelottavaan tilanteeseen, enkä ymmärrä oikein itsekään. Pyyhitäänkö nyt sitten vain pesulapuilla ja odotetaan hetki ennen kuin kokeillaan uudestaan kylpemistä? Voiko niin tehdä? Onko se pesu pakollista? Kun neuvola käskee kylvettämään kuitenkin kerran viikossa pikaisesti, mutta itse en haluaisi tahallaan laittaa toista rilanteeseen jossa pelkää eikä vauva voi ymmärtää että niin nyt kuuluu vaan tehdä.
 
meillä toinen kaksosista itki myös herkästi kylvyssä ja pelästyi vettä. Opeteltiin pikkuhiljaa ihan vaikka ensin varpaat pesemällä ja "leikkimällä" vedellä. Nyt tykkää kovasti, eikä itku/harjoittelukertoja ollut kuin muutama.
 
Huutako vauva suihkussakin?
Miedän kuopus pelkäsi ammeessa kylpemistä joten otin hänet suhkuun ihan vaavina. Pikainen pesu suihkun alla ja kasvot mahdollisimman kuivana? Itse pesin kuopusta n. kerran kaksi viikossa ja muuten pumpulilla kainalot yms. pesua vaativat paikat...päivittäisten pyllypesujen lisäksi tietenkin.
Tyttö ei muuten vieläkään aina suostu pestäväksi, enkä tykkää väkisinkään pestä. Nyt 3-vuotiaana peseytyy itse ja hiukset pesen mahd. harvoin koska huuto on melkoinen. Näin meillä.
 
Lapsentahtisessa kasvatuksessa varmasti ei laitettaisi kylpyyn ollenkaan , haha.

Yksinkertaisesti harjoitutat kestämään vettä vähitellen, ei tuosta muuten mitään tule.
 
Vauva huutaa suihkussakin, pyllypesu onnistuu kunhan vesi on sopivan lämpöistä, siitä tyttö jopa tykkää, kunhan paita on päällä ja vesi pysyy siellä vaippa-alueella. Heti jos vettä on jossain pään/kaulan alueella tai rintakehällä niin jäykistyy ja alkaa pidätellä henkeä ja sitten parahtaa itkuun. Kai me harjoitellaan sitten pikkuhiljaa, menen vaikka suihkuun imettämään ja mies pikkuhiljaa suihkuttaa vaikka varpaita ensin.
 
Oletko kokeillut laittaa märkää pyyhettä lapsen päälle? Siis kastelet lämpimällä vedellä pyyhkeen ja laitat sen siihen vauvan päälle. Jos siis pidät lasta selällään ammeessa niin se pyyhe tulis tietysti lapsen mahan ja käsivarsien päälle. Sit aina kastelet sitä uudestaan lämpimällä vedellä. Toimi meillä :)
 
Tuossa voi olla kyse muustakin kuin siitä veden pelkäämisestä. Pelkäätkö itse tilannetta? Tai onko lapselle tullut huonoja kokemuksia monta? Onko pesuhetki väärä? Onko pesuasento väärä lapsellesi?
Meillä 3kk ikäinen suuttuu kun otetaan suihkusta pois. Ei ilmeisestä pidä siitä tunteesta kun tulee viileä ilmavirta, tai on pyyhkeessä vielä märkä. Rauhottuu kun saa vaatteet päälle ja tissiä tietty.'
Edellinen lapseni huusi aina vaipanvaihtoa. Huuto alkoi kun vaatteet riisuttiin. Hän inhoaa edelleen suihkuun menemistä mutta ei siellä olemista. Hän ei koskaan halua suihkuun mutta kun sinne lopulta saadaan menemään, nauttii ihan täysillä. Uimarannalla ja uimahallissa on varsinainen vesipeto. ( tällä lapsella on muitakin ongelmia ja hänellä on ilmeisesti aistiyliherkkyyttä, jota on itsellänikin )

Ystävälläni oli lapsi joka huusi aina kylvyssä. Kokeilimme sitten kylvetystä kerran yhdessä. Minä kylvetin lapsen, täysin eri aikaan mitä äiti yleensä ja omalla tavallani. Lapsi ei huutanut. Äiti totesi myöhemmin että illat ei sovi sille lapsellle kylpyajaksi ja alkoi kylvettää lasta aamuisin, jolloin lapsi ei itkenyt. Ja lisäksi hän opetteli uusia tapoja kylvettämisasennoiksi.

Itselleni oli vaikeaa se, kun edellinen lapseni ei tykännyt pesemisistä ollenkaan ja huusi. Aiemmat lapseni ovat rakastaneet kylpemistä ja tykkään itse lapsen pesemisestä ihan erityisesti. Vanhimmat lapseni ( jo aikuisia) pyytelivät vielä 15-16-vuotiaana että tulen pesemään heidän hiukset esim saunalle.
 
Kyllä se siihen tottuu ajan kanssa.
Paljon ikävämpiäkin asioita jotuu lapsenhoidossa välillä vauvalle tekemään..

Mitään näin ikävää ei vauva vielä ole kokenut, vaikka joudutaan esim. lääkitsemään vauvaa monta kertaa päivässä (joka onkin pakollinen, vaikkakin ikävä juttu). Samoin rokotukset on pakollisia vaikka ikäviä ovatkin. Mutta kylpy ei ole samalla tavalla pakollinen.
 
Lapsentahtisuus/vaistovanhemmuushan ei tarkoita sitä, että ns 'siloitellaan' kaikki epämiellyttävä pois lapsen elämästä. Peseytyminen kuuluu niihin asioihin, jotka nyt vaan pitää oppia. Ihminen on sopeutuvainen ja oppii asioita, joita vauvasta lähtien toistetaan rutiinilla.
Aloitelkaa kylpy sillä naaman pesulla ennen kuin vauva laitetaan humps vaan veteen lillumaan, näin vauva alkaa osata odottaa mitä tuleman pitää, aikaahan siihen menee mutta samallahan lapsi myös kasvaakin. :)
 
Tuossa voi olla kyse muustakin kuin siitä veden pelkäämisestä. Pelkäätkö itse tilannetta? Tai onko lapselle tullut huonoja kokemuksia monta? Onko pesuhetki väärä? Onko pesuasento väärä lapsellesi?
Meillä 3kk ikäinen suuttuu kun otetaan suihkusta pois. Ei ilmeisestä pidä siitä tunteesta kun tulee viileä ilmavirta, tai on pyyhkeessä vielä märkä. Rauhottuu kun saa vaatteet päälle ja tissiä tietty.'
Edellinen lapseni huusi aina vaipanvaihtoa. Huuto alkoi kun vaatteet riisuttiin. Hän inhoaa edelleen suihkuun menemistä mutta ei siellä olemista. Hän ei koskaan halua suihkuun mutta kun sinne lopulta saadaan menemään, nauttii ihan täysillä. Uimarannalla ja uimahallissa on varsinainen vesipeto. ( tällä lapsella on muitakin ongelmia ja hänellä on ilmeisesti aistiyliherkkyyttä, jota on itsellänikin )

Ystävälläni oli lapsi joka huusi aina kylvyssä. Kokeilimme sitten kylvetystä kerran yhdessä. Minä kylvetin lapsen, täysin eri aikaan mitä äiti yleensä ja omalla tavallani. Lapsi ei huutanut. Äiti totesi myöhemmin että illat ei sovi sille lapsellle kylpyajaksi ja alkoi kylvettää lasta aamuisin, jolloin lapsi ei itkenyt. Ja lisäksi hän opetteli uusia tapoja kylvettämisasennoiksi.

Itselleni oli vaikeaa se, kun edellinen lapseni ei tykännyt pesemisistä ollenkaan ja huusi. Aiemmat lapseni ovat rakastaneet kylpemistä ja tykkään itse lapsen pesemisestä ihan erityisesti. Vanhimmat lapseni ( jo aikuisia) pyytelivät vielä 15-16-vuotiaana että tulen pesemään heidän hiukset esim saunalle.

En mielestäni itse pelkää tilannetta, koska vauva tykkäsi kyllä ihan pienenä paljonkin kylpemisestä. Sitten yhtäkkiä keksi että se onkin pelottavaa ja koko ajan olen samalla tavalla kylvettänyt. Mitään ihmeempää pelottavaa ei mielestäni tapahtunut vaan pelko on vaan pikkuhiljaa voimistunut. Kylvetysaikoja olen muutellut ilman vaikutusta. Asento on se perinteinen, olkavarresta kiinni ja lapsi lepää toisen käsivarren varassa. Tietysti vauva on kasvanut paljon ja asento sitä mukaa muuttunut, vauvan peppu esim. osuu nyt ammeen pohjaan, pienempänä lähinnä kellui vedessä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jätkä;22495625:
Lapsentahtisuus/vaistovanhemmuushan ei tarkoita sitä, että ns 'siloitellaan' kaikki epämiellyttävä pois lapsen elämästä. Peseytyminen kuuluu niihin asioihin, jotka nyt vaan pitää oppia. Ihminen on sopeutuvainen ja oppii asioita, joita vauvasta lähtien toistetaan rutiinilla.
Aloitelkaa kylpy sillä naaman pesulla ennen kuin vauva laitetaan humps vaan veteen lillumaan, näin vauva alkaa osata odottaa mitä tuleman pitää, aikaahan siihen menee mutta samallahan lapsi myös kasvaakin. :)


Ollaan kasteltu ensin varpaita ja suihkussa koitettiin ihan hiljaisella ensin varpaista kastella. Ja tosiaan ikäviä juttuja joutuu vauvalle kyllä tekemään, kun tarvii useamman kerran päivässä mm. lääkkeen jota inhoaa ja siihen ollaan totuteltu pikkuhiljaa koska se nyt vaan on pakko ottaa. Onko kylpy samalla tavalla pakko? Kai se siinä mielessä totuteltava on, että jossain vaiheessa se lapsi alkaa niitä pesuja oikeasti tarvitsemaan. Tuntuu vaan niin pahalta, kun pieni niin pettyneenä huutaa, kun ei vauvalle voi selittää että ei äiti tahallaan sinua rääkkää.
 
Toimisiko houkuttelu? Laita ammeeseen leluja ja ota lapsi syliin niin, että kasvot ovat eteenpäin ja vain varpaat koskevat vettä. Juttele vauvalle, toisella kädellä voit "leikkiä" lelujen ja veden kanssa. Vauvan reaktioiden mukaan hilutat sitten pikkuhiljaa syvemmälle, pitäen kuitenkin pään mahdollisimman kaukana vedestä. Niin kauan kun lapsi pelkää vettä, pidä kylpeminen enemmän totutteluleikkinä ja hoida loput puhtaanapidosta kosteilla pyyhkeillä / pesulapuilla.
 
Ollaan kasteltu ensin varpaita ja suihkussa koitettiin ihan hiljaisella ensin varpaista kastella. Ja tosiaan ikäviä juttuja joutuu vauvalle kyllä tekemään, kun tarvii useamman kerran päivässä mm. lääkkeen jota inhoaa ja siihen ollaan totuteltu pikkuhiljaa koska se nyt vaan on pakko ottaa. Onko kylpy samalla tavalla pakko? Kai se siinä mielessä totuteltava on, että jossain vaiheessa se lapsi alkaa niitä pesuja oikeasti tarvitsemaan. Tuntuu vaan niin pahalta, kun pieni niin pettyneenä huutaa, kun ei vauvalle voi selittää että ei äiti tahallaan sinua rääkkää.

Noin pieni ei osaa vielä hahmottaa varpaita omikseen, joten kyllä mun mielestä olis loogisempaa tutustua siihen veteen kasvoilla. Eli hellästi sylissä pitäen kylvyn/suihkun vieressä ja omalla kädelläsi ensin vähän pyyhkäiset kasvoja samalla puhellen rauhallisesti, sitten pyyhkäiset uudelleen ja eikös ne kasvot sitten ole jo pestynä? Ja kyllä mun mielestäni lapsi on hyvä totuttaa siihen peseytymiseen ihan pienestä pitäen, saatan toki olla jonkun mielestä väärässäkin :) tuotahan voi vaikkapa verrata hammaspesuunkin, kivaa se ei aina ole, mutta pakko se on tehdä.
 
Vielä olisi mielenkiintoista kuulla Yanaba, että millaisissa asennoissa sinä peset vauvaa? Koitetaan tuota kasvoilla totuttelua, mutta pelkään vähän että huudoksi menee, kun kasvot on juuri se paha paikka, mihin ei missään nimessä vettä halua.
 
Vielä olisi mielenkiintoista kuulla Yanaba, että millaisissa asennoissa sinä peset vauvaa? Koitetaan tuota kasvoilla totuttelua, mutta pelkään vähän että huudoksi menee, kun kasvot on juuri se paha paikka, mihin ei missään nimessä vettä halua.

Mä pesen aina vatsapuoli alaspäin, siis jos se tuntuu lapselle sopivan paremmin. Meillä jos laittaa selälleen tän vauvan ammeeseen niin tulee huutoa. Mutta siinä ammeen päällä "seisoma-asennossa" ja valellaan vettä toisella kädellä pääeel. Ja sit suihkussakin silleen että menen suihkuun lapsi sylissä.
Kun vauvaa nostaa tässä asennossa suihkun alle, se taivuttaa luonnostaan päätä taaksepäin ja on hellpo esim. huuhtoa hiuksia. Kun vettä menee kasvoille, tulee helposti se "sukellusrefleksi" mutta se menee heti ohi kun lapsen vetää lähelleen ja kasvoja kauemmas suihkusta.
Onpa muuten vaikee selittää miten pesee lasta : / Ois helpompi näyttää.
 
Meilläkään ei niin hirveästi iskenyt tuo ammekylvetys. Meillä oli jakkara suihkuhuoneessa, semmoinen sopivan korkea, että jalat pysyi vaakatasossa reisien osalta. Jalkojen päällä oli pieni pyyheliina ja siinä pidettiin muksua vatsallaan ja huljuteltiin pikkuhiljaa, meillä tosin myös oma sauna, joten saatiin suihkuhuonekkin mukavan lämpimäksi, eikä vauvalle tullut kylmä. Kasvojen alapuolelle voi myös laittaa jotakin minkä vauva voi huomioida, kirkas väri tai jotain vastaavaa.
Eikä meillä nämä suihkuttelut kauaa kestäneet, pikkuhiljaa aikaa tuli lisää. Nyt herra vaikka asuisi saunassa ja suihkussa.
 
Mä varmaan pesisin märällä pyyhkeellä pään ja niskan alueen, sitten alapään, jalat yms kylvyssä siten, että pitäisin lasta kädellä rinnasta, naama ja vatsa alaspäin, en missään nimessä selällään. Tuossa asennossahan ei pitäisi vettä naamalle tulla...? Isompana voi hyvinkin pitää kylpemisestä vaikka se nyt pelottaisi. En usko, että lapsen väkisin peseminen mitään auttaa.

Kylpy kannattaa tehdä aamulla lapsen ollessa virkeimmillään ja tehdä kylvyn jälkeisestä hetkestä vaikkapa mukava imetyshetki lämpimään käärittynä.
 
Jos äiti itse jännittää tilannetta (oli se mikä tahansa) niin se jännitys tarttuu vauvaankin ja vauva kokee sen pelottavana hetkenä.
Esim. äiti jännittää etukäteen vauvan pesuja, koska vauva itkee juuri silloin sydäntäsärkevästi.

Vauvan hoitajalle vinkkinä voisin antaa, että ota radio mukaan ja laita mielimusiikkiasi soimaan hiljaisella ja keskity siihen musiikkiin ja lauleskelet vauvalle samalla kun peset? Äiti rentoutuu ja unohtaa oman jännitteisyytensä ja vauva aistii tämän rentouden ja kokee mielihyvää äidin rentoutumisen myötä.

Sama asia pätee ihan missä tilanteessa tahansa ja ihan kenen vauvan kanssa hyvänsä.
 
Kiedo vauva puklurättiin ja laske veteen sen kanssa. Vauva tuntee olonsa turvalliseksi "paketissa" ja nauttii kylvystä. Kaveri teki näin. Ilman rättiä vauva huusi kuin syötävä! Rätin kanssa kellottaa onnellisen autuaana lämpimässä vedessä:)
 
Meillä kylpeminen oli yhtä huutoa ja luulin että pelkää vettä, mutta huomattiin ettei siitä johdu kun 8kk ikäisenä konttasi innoissaan kesällä ulkona kahluualtaaseen leikkimään: poika ei siedä lämmintä vettä! Kylpy- ja suihkuvesi pitää olla melko viileää hänelle edelleen 6-vuotiaana, ei puhettakaan +37.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vähän eri;22496368:
poika ei siedä lämmintä vettä! Kylpy- ja suihkuvesi pitää olla melko viileää hänelle edelleen 6-vuotiaana, ei puhettakaan +37.

Meillä muuten ihan sama juttu! Ja kaikkien lasten kohdalla. En käyttänyt tuon asian huomatessa enää lämpömittaria laisinkaan, vaan kyynärpäällä kokeilin onko vesi sopivaa. Ei saanut yhtään tuntua kuumalle vesi, vaan lämpöiselle vaan.
 

Yhteistyössä