Mä en jaksa tuota kakaraa!! En vaan enää oikeesti jaksa.

  • Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti
"vieras"
Joka helvetin päivä samaa paskaa aamusta asti. "En syö. En pue. Pahaa ruokaa." Kokoajan hirveetä riehumista ja rääkymistä,potkii seiniä ja sylkee päälle. Ei anna puhua vaan huutaa itse päälle jatkuvasti. Nimittelee,hakkaa ja potkii. Joka saatanan asiasta saa tappelun aikaseks,viimesin oli,kun ei saanut painaa leivänpaahtimen nappulaa alas. Siitä seurasi puolen tunnin jankkaaminen ja raivarit.

Kaikesta pitää vääntää kättä. Ei usko jos sanotaan että ei,vaan vinkuu ja huutaa että JOOKO,JOOKO,KYLLÄPÄS,KYLLÄ,MÄ HALUUN!!! Ja sitä ei:tä saa hokea sen miljoona kertaa ennen kuin menee perille ja sit seuraa taas raivarit. Tämä aamu alkoi sillä,että puoli seitsemän aikaan poika nousi sängystä ja repi eteensä tulleen sanomalehden,kun putosi eteisen pöydältä hänen jalkoihinsa. Seuraavaksi lensi puurokuppi lattialle kun oli "liian kuumaa" vaikka sanoin että anna jäähtyä.

Päätöntä ravaamista ympäri huushollia,tavaroiden heittelyä ja karjumista,mun kiellot menee kuin kuuroille korville. Mä oon ihan oikeasti loppu,tää on tätä joka päivä. Joka ikinen päivä on piloilla jo aamusta asti kun joutuu pojan kanssa tappelemaan siitä kummalla jalalla on parempi nousta ylös sängystä. Ja jos jotain pitää saada,niin se pitää saada heti. Muuten alkaa kirkuminen ja haukkuminen. Mä nään jo unia missä mä vahingoitan tuota lasta,näissä järjissäni en semmoista tekis,mutta pelkään että joku kerta mulla vaan napsahtaa lopullisesti. Miten mä saan tuon loppumaan? En jaksa edes ajatella huomista,haluan vaan selvitä tästä päivästä..
 
kottari
[QUOTE="vieras";22495268]Viisivuotias.[/QUOTE]

Kysyin sen takia,ku kuulostaa ihan mun 4½ vuotiaalta.
Päivät on aina yhtä taistelua ja selviytymistä sen kanssa,ainut että ei lyö,sylje ym.Mutta muuten yks piru!
Eiköhän se tästä,joskus..? :hug:
 
kottari
No minkä takia et voinut antaa painaa sitä paahtimen nappia alas? Kai se lapsi nyt protestoikin jos ei saa edes tuollaista pikkujuttua tehtyä. Ei kaikkea tarvitse kieltää.
Mä ainakin käsitin tuon asian niin,että äiti/isä oli kerinnyt jo apinaa sen ja laps sitten huutaa että hän OLISI HALUNNUT painaa.Ainaki mun laps on just tollanen.
Ja sit kun antaa painaa,niin ei halua.AA.niin ihana uhmaikä.
 
"vieras"
No minkä takia et voinut antaa painaa sitä paahtimen nappia alas? Kai se lapsi nyt protestoikin jos ei saa edes tuollaista pikkujuttua tehtyä. Ei kaikkea tarvitse kieltää.
No poika istui pöydässä eikä edes sanonut että haluaa nappia painaa! Mä olin siinä paahtimen vieressä ja ajatuksissani laittelin aamupalaa ja luonnollisesti painoin sen napin alas samalla. Sit alkoi hirmuinen huuto että "MÄ OISIN HALUNNU PAINAAAA-A-A-A-AAAA!!!" ja sota oli valmis.
 
"jaa"
no meillä ei saa kukaan kohdella toisia noin. ei lapset eikä aikuiset. hyi en minäkään jaksaisi.
kai laitat siivoamaan puurosotkut.
on tottunut että saa toimia noin. Just tuon takia jotkut on tuollaisia, monet pomot jne, kun heidän annetaan käyttäytyä noin toisia kohtaan.
 
"vieras"
Musta kuulostaa et sun lapsella on paha olla. Eikä ainoastaan vain paha, vaan todella paha?
Millaista teidän elämä on? Onko vanhemmilla riitaa? Oletko sä aidosti lapsesi kanssa? Onko muita lapsia? Saako poika huomiota? Mites onko päiväkodissa? Paljonko?

Kertakaikkiaan tuo e kuulosta yhtään normaalille, edes tuon ikäisen käytökselle.
 
Öpö
Kokeile parin viikon ajan täysin toisenlaista suhtautumistapaa. Yritä sammuttaa negatiivinen kierre, kaivamalla vaikka väkisin positiivista jostain. Käytännössä siis palkitse, kehu, ihastele, anna kaikin tavoin positiivista palautetta kaikista hyvistä jutuista mitä lapsi tekee. Vaikka tuntuisi vähäpätöisiltäkin jutuilta, niin näytä lapselle että välität, tykkäät, hyväksyt. Voi olla tuollaisen vaikean kauden jälkeen tosi vaikeaa nähdä niitä hyviä puolia lapsessa (etenkin jos niitä ei kamalasti ole näkyvillä...), mutta yritä tietoisesti muuttaa vuorovaikutuksen suuntaa!

Olen ollut samassa tilanteessa, tosin esikoinen oli silloin 3v. ja pienempi 1,5v. kamala huutomaakari. Muistan elävästi miten oli hermo kireellä silloin. Siirryin positiivisempaan suhtautumiseen, ja sain negatiivisen kierteen katki. Tein lapselle rajat samaan tapaan kuin ennenkin, mutta palkitsin ylenmäärin hyvästä käytöksestä, en siis alkanut "curlaamaan" tai mitään. Välillä tulee edelleen näitä tappelukausia, mutta silloin osaan jo itse vaihtaa suunnan positiivisemmaksi, ja lapsi saa huomiota muutenkin kuin kiukuttelemalla. Nyt tosin mennään toisella kierroksella, ja pienempi koittaa julistaa äidin kanssa sotaa harvase päivä. Yritän ottaa rennosti ja muistaa, että positiivinen voima on voimakkaampi kuin negatiivinen :)

Tuon ikäisen kanssa voisit jo jutellakin asiasta naamatusten. Että miten saataisiin elämä kivemmaksi, ettei tulis riitoja niin paljon, ja millä keinoin riitoja ratkottaisiin yhdessä. Kerro lapselle että välität ja rakastat, ja haluat että kaikilla on hvyä olla. Anna lapsellekin mahdollisuus tehdä omia ehdotuksia miten arkea voisi helpottaa.

Tsemppiä ja hermoja!
 
juuh
Kuulostaa siltä, että poika on vähän hukassa. Teepä näin. Huomioi lasta PAAALJON. Aseta rajat, joista oikeasti pidät kiinni. Palkitse hyvästä ja rankaise pahasta esim. jäähyllä. Ole ehdottoman johdonmukainen. Sylkeminen ja potkiminen ovat väärin ja niistä pitää seurata muutakin kuin äidin räyhääminen.
 
santra-muori
Ensinnäkin Älä vaan lyö sitä pientä sinun kultamussukkaa. Usko pois poika muistaa sinun raivarit kanssa yhtä hyvin ja kauan kuin sinäkin. En syytä enkä halua loukata toivon kovasti että suljet korvat ja kaikesta huolimatta huomisaamuna leikitkin yllättäen vaikka pupua kun poika töpsyttelee nukkumasta ja laita salassa piiloon kaikki mahdolliset hänelle raivareita aiheuttavat asiat. Ja tiedätkö se voi olla pojalla SENSORINEN INTEGRAATIO- häiriö eli AISTIYLIHERKKYYS jossa on niin tuhat erilaista asiaa mutta jos saisit asiantuntijoilta diagnoosin niin varmasti ymmärtäisit miten sellainen mukelo käyttäytyy. Googletappa sana SENSORINEN INTEGRAATIO häiriö ja lue sieltä vanhempien juttuja , hämmästyt. Yritä jsaksaa ja kumpa voisit pysyä rauhallisena pikku miehelle. Tsemmpiä sulle.
 
"vieras"
Alkuperäinen kirjoittaja Öpö;22495433:
Kokeile parin viikon ajan täysin toisenlaista suhtautumistapaa. Yritä sammuttaa negatiivinen kierre, kaivamalla vaikka väkisin positiivista jostain. Käytännössä siis palkitse, kehu, ihastele, anna kaikin tavoin positiivista palautetta kaikista hyvistä jutuista mitä lapsi tekee. Vaikka tuntuisi vähäpätöisiltäkin jutuilta, niin näytä lapselle että välität, tykkäät, hyväksyt. Voi olla tuollaisen vaikean kauden jälkeen tosi vaikeaa nähdä niitä hyviä puolia lapsessa (etenkin jos niitä ei kamalasti ole näkyvillä...), mutta yritä tietoisesti muuttaa vuorovaikutuksen suuntaa!

Olen ollut samassa tilanteessa, tosin esikoinen oli silloin 3v. ja pienempi 1,5v. kamala huutomaakari. Muistan elävästi miten oli hermo kireellä silloin. Siirryin positiivisempaan suhtautumiseen, ja sain negatiivisen kierteen katki. Tein lapselle rajat samaan tapaan kuin ennenkin, mutta palkitsin ylenmäärin hyvästä käytöksestä, en siis alkanut "curlaamaan" tai mitään. Välillä tulee edelleen näitä tappelukausia, mutta silloin osaan jo itse vaihtaa suunnan positiivisemmaksi, ja lapsi saa huomiota muutenkin kuin kiukuttelemalla. Nyt tosin mennään toisella kierroksella, ja pienempi koittaa julistaa äidin kanssa sotaa harvase päivä. Yritän ottaa rennosti ja muistaa, että positiivinen voima on voimakkaampi kuin negatiivinen :)

Tuon ikäisen kanssa voisit jo jutellakin asiasta naamatusten. Että miten saataisiin elämä kivemmaksi, ettei tulis riitoja niin paljon, ja millä keinoin riitoja ratkottaisiin yhdessä. Kerro lapselle että välität ja rakastat, ja haluat että kaikilla on hvyä olla. Anna lapsellekin mahdollisuus tehdä omia ehdotuksia miten arkea voisi helpottaa.

Tsemppiä ja hermoja!
Kiitos tästä :)
 
"hei"
sinulla on lapsityranni! oletko muuten katsonut kysesitä lapsityrannit-sarjaa?
mikä on tärkeintä, on se että joudut opettelemaan/työstämään omaa käyttäytymistäsi (&vanhemmuuttasi) vielä enemmän kuin lapsen---> millainen vanhempi ja kasvatustyyli, sellainen lapsi!
 
"äitix3"
Turhautunut, liian vähä virikkeinen lapsi? Ulkoiletteko, käyttekö harrastuksessa, onko säännöllisiä kavereita, leikittekö, askarteletteko yms. kotona? Saako lapsi tarpeeksi huomiota ja positiivista palautetta? Jos lapselle tarjotaan ikätasoon sopivaa virikettä ja silti käytös tuommosta, niin sitten veisin kyllä perheneuvolaan tai jotain. Tuommosta käytöstä voisi odottaa joltain 2v uhmiskelta, mutta ei 5v:ltä enää.
 
"vieras"
[QUOTE="vieras";22495388]Musta kuulostaa et sun lapsella on paha olla. Eikä ainoastaan vain paha, vaan todella paha?
Millaista teidän elämä on? Onko vanhemmilla riitaa? Oletko sä aidosti lapsesi kanssa? Onko muita lapsia? Saako poika huomiota? Mites onko päiväkodissa? Paljonko?

Kertakaikkiaan tuo e kuulosta yhtään normaalille, edes tuon ikäisen käytökselle.[/QUOTE]

No ihan normaali perhe ollaan,poika ei ole päiväkodissa vaan käy kerhossa kahtena päivänä viikossa. Meillä on pojan lisäksi kolmeviikkoinen vauva ja mun mies on isyysloman jatkoksi lomautettuna tammikuulle,ollaan siis molemmat täällä arkea pyörittämässä tällä hetkellä. Tarkoituksella on yritetty ottaa poikaa enemmän huomioon nyt kun meillä on myös vauva ja puuhaillaan vuorotelleen jotain kaksistaan pojan kanssa. Isänsä kanssa tulee paremmin toimeen,musta tuntuu että mitä tahansa mä yritänkään järjestää (pulkkamäkeä tai muuta) niin teen senkin väärin ja tuloksena on kiukuttelua ja mökötystä..
 
"hei"
suosittelisin, että hankit ammattilaisen avuksi! yksin ja vielä väsyneenä&toivottamana ja ilman tietoa siitä mitä työkaluja käyttää, lopputulos voi olla "epäonnistunut"
 
Jos lapsen kanssa on aina ollut samanlaista, varaa aika psykologille ja pian. Lapsi ei tuon ikäisenä tahallaan vielä toimi noin vaan jotain on pielessä. Ei välttämättä mitään isoakaan juttua, mutta jotain mikä voi laueta kun siihen osataan puuttua oikealla tavalla.

Mun 2½-vuotias toimii aika lailla samalla tavalla. Tosin sen voimat on vielä pienet ja kokokin pieni joten paljon pystytään ehkäsemään sillä että lasta jaksaa kantaa/ pitää kiinni / estellä heittelemästä. Mutta nopee on oltava ja kaikki tilanteet vainuttava etukäteen.

Mä otin asian puheeks neuvolassa ja lääkärillä ja kun siellä ei reagoitu ( poika on jonkin verran vieraskorea ja esim. neuvolassa ei huolestuttu ollenkaan) varasin psykologille ajan. Psykologilla käytiin jokunen kerta tutkimuksissa ja lapsella todettiin ikätasoonsa nähden suuria vaikeuksia keskittymisessä.
Meillä on käynyt henkilö kotona arvioimassa lapsen käytöstä ja lapsi sai terapiamuotoisen hoitopaikan päiväkodista.( ei kuitenkaan joka päivä hoidossa) Päiväkodissa lasta tarkkaillaan ja ohjataan ja kotona on käytössä kanssa tietynlaiset toimintamallit.
Itse hain apua heti kun alkoi tuntua että en käsitä tuota lasta ollenkaan. Lapsi on suloinen ja ihana mutta käytöksellään sitten onnistuu aina viemään hermojen sietokyvyn ihan äärimmilleen. eniten pelkään että jos lapsen käytöstä ei saada hallintaan, hänelle kehittyy toimintamalleja jotka voivat johtaa ongelmiin sitten vanhempana. Ja nyt jo ajattelen sitä että ennaltaehkäsevällä kasvatuksella voidaan saavuttaa jotain, mikä ehkä näkyisi koulussa sitten ongelmina jos ei niihin oltaisi puututtu.
Kotona pyritään mahdollisimman paljon luomaan lapselle positiivisia kokemuksia ja positiivista palautetta. Häntä kun joutuu kieltämäänkin paljon ja ettei kaikki puhe mene vain kieltämiseen, pitää itsekin keskittyä oman käyttäytymisen ja puhumisen osalta siihen mitä tuolle lapselle antaa.
 
"vieras"
[QUOTE="vieras";22495490]No ihan normaali perhe ollaan,poika ei ole päiväkodissa vaan käy kerhossa kahtena päivänä viikossa. Meillä on pojan lisäksi kolmeviikkoinen vauva ja mun mies on isyysloman jatkoksi lomautettuna tammikuulle,ollaan siis molemmat täällä arkea pyörittämässä tällä hetkellä. Tarkoituksella on yritetty ottaa poikaa enemmän huomioon nyt kun meillä on myös vauva ja puuhaillaan vuorotelleen jotain kaksistaan pojan kanssa. Isänsä kanssa tulee paremmin toimeen,musta tuntuu että mitä tahansa mä yritänkään järjestää (pulkkamäkeä tai muuta) niin teen senkin väärin ja tuloksena on kiukuttelua ja mökötystä..[/QUOTE]

okei, eli teil on vauva :)
se avartaa tätä aika paljon.

Mä uskon että on varmasti vain mustasukkainen ja hänellä tosi vahva tapa osoittaa se. Ja vaikka olis ennen vauvaakin ollut "märisijä" niin nyt tulee vaan vahvemmin.
Se on kuitenkin lapselle isompi paikka tuo sisaruksen syntymä kuin vanhemmat osaavat aavistaakkaan. Hän on kuitenkin ollut teidän ainokainen 5vuotta, koko elämänsä. Niin onhan se nyt iso juttu kun sitten tuleekin äidin sylissä paljon olevan pieni vauva :)

tsemppiä! Kyllä se siitä varmasti Ja voithan sä neuvolassa vaikka kysyä asiasta? Voi olla että heillä vielä paljon hyviä neuvoja ja apua :)
 

Yhteistyössä