Mä en jaksa tuota kakaraa!! En vaan enää oikeesti jaksa.

  • Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Öpö;22495433:
Kokeile parin viikon ajan täysin toisenlaista suhtautumistapaa. Yritä sammuttaa negatiivinen kierre, kaivamalla vaikka väkisin positiivista jostain. Käytännössä siis palkitse, kehu, ihastele, anna kaikin tavoin positiivista palautetta kaikista hyvistä jutuista mitä lapsi tekee. Vaikka tuntuisi vähäpätöisiltäkin jutuilta, niin näytä lapselle että välität, tykkäät, hyväksyt. Voi olla tuollaisen vaikean kauden jälkeen tosi vaikeaa nähdä niitä hyviä puolia lapsessa (etenkin jos niitä ei kamalasti ole näkyvillä...), mutta yritä tietoisesti muuttaa vuorovaikutuksen suuntaa!

Olen ollut samassa tilanteessa, tosin esikoinen oli silloin 3v. ja pienempi 1,5v. kamala huutomaakari. Muistan elävästi miten oli hermo kireellä silloin. Siirryin positiivisempaan suhtautumiseen, ja sain negatiivisen kierteen katki. Tein lapselle rajat samaan tapaan kuin ennenkin, mutta palkitsin ylenmäärin hyvästä käytöksestä, en siis alkanut "curlaamaan" tai mitään. Välillä tulee edelleen näitä tappelukausia, mutta silloin osaan jo itse vaihtaa suunnan positiivisemmaksi, ja lapsi saa huomiota muutenkin kuin kiukuttelemalla. Nyt tosin mennään toisella kierroksella, ja pienempi koittaa julistaa äidin kanssa sotaa harvase päivä. Yritän ottaa rennosti ja muistaa, että positiivinen voima on voimakkaampi kuin negatiivinen :)

Tuon ikäisen kanssa voisit jo jutellakin asiasta naamatusten. Että miten saataisiin elämä kivemmaksi, ettei tulis riitoja niin paljon, ja millä keinoin riitoja ratkottaisiin yhdessä. Kerro lapselle että välität ja rakastat, ja haluat että kaikilla on hvyä olla. Anna lapsellekin mahdollisuus tehdä omia ehdotuksia miten arkea voisi helpottaa.

Tsemppiä ja hermoja!
Toi oli hyvä neuvo! Tuo ap:n kuvaama käytös sopii 3veelle, ei 5veelle. Meidän poika on kans 5v ja elää nyt todella seesteistä aikaa, uhmat oli 2v ja 4v mutta ne meni muutamassa kuukaudessa ohi kun tehtiin vain rajat selviksi.
Mutta rajojen vetäminen ei ole sitä ein hokemista, riitelyä ja rangaistusten antoa. Kuten sanoit, ap:n perheessä taitaa olla nyt negatiivisten asioiden kierre. Äitiä pelottaa jo seuraava päivä ja kyllähän lapsi aistii kun äidillä on hermo kireällä.
Kokeileppa että poikasi alkaa keräämään vaikka hyvän käytöksen magneetteja ja sovitte yhdessä mitä siitä seuraa kun saa vaikka 10 hyvän päivän magneettia kerättyä. Meidän 5v kerää hyvän käytöksen- ja ahkeruuskolikoita purkkiinsa ja aikoo ostaa niillä sitten jotain suurta kun on tarpeeksi. Saa yleensä 20cent hyvästä päivästä tai jos tekee pieniä kotiaskareita (tekee niitä kyllä välillä ilmaiseksikin), nyt hänellä taitaa purkissa olla kohta 50€ rahaa säästössä.
Olen samaa mieltä että elämästä voi tehdä helpompaa jos meno on pelkkää vääntöä ja riitaa; huomioi kaikki hyvät teot ja toru toki jos poika tekee jotain vaarallista tai typerää mutta ei pikkuasioista! Kehu ja kiitos kuitenkin kantaa paljon pitemmälle lasten kanssa kuin haukut ja riitely.
 
Kuulostaa siltä, että poika on vähän hukassa. Teepä näin. Huomioi lasta PAAALJON. Aseta rajat, joista oikeasti pidät kiinni. Palkitse hyvästä ja rankaise pahasta esim. jäähyllä. Ole ehdottoman johdonmukainen. Sylkeminen ja potkiminen ovat väärin ja niistä pitää seurata muutakin kuin äidin räyhääminen.
Kannatan kaikkea muuta paitsi tuota jäähyä. En voi ymmärtää tuota Super nannyjen kehittämää ideaa.
 
[QUOTE="Hanna";22495685]Suosittelen lukemaan Väestöliiton Kiukkukirjan. Löytyy varmaan kirjastostakin, mutta tässä linkki nettisivuille:

Vanhemmuus - Väestöliitto[/QUOTE]

Cacciatoren kiukkukirja pitäisi löytyä jokaisen lapsiperheen kirjahyllystä, se on loistava! Samoin saman ihmisen kirjoittama "Pelastetaan pojat" kannattaa lukea!
 
"mamma"
kuulostaa siltä että tuossa voisi olla osana mustasukkaisuutta vauvasta ja lisäksi meillä on lapset olleet aika rasittavassa iässä ennen eskarivuotta eli 5-6 vuotiaana. Toki jos tuota on jatkunut jo pitkään, esim vuosia, puhuisin neuvolassa.
 

Yhteistyössä