Toggle sidebar

Mistä huomaa, että arkiväsymys muuttuu uupumukseksi ja masennukseksi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja rajoilla, tai sitten ei
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
R

rajoilla, tai sitten ei

Vieras
Mistä tietää, että hetkellinen ja inhimillinen alakulo alkaa olla liian tuttu ja vallitseva olotila?
Mistä huomaa, että ihmiselämään kuuluva väsymys on askel askeleelta vaihtunut masennukseksi?

Mistä sen tietää ja missä kulkee se joku raja, jonka pitäisi saada ihminen huomaamaan, että kaikki ei ole elämässä ja arjessa oikein?
 
Mulla on se kuuluisa neurologian oppikirja ja muistaakseni siinä lukee, et masentuneelta ei erity ollenkaan kyyneliä. En ehdi tarkistamaan, mut Jorma Palo sanoi niin. MUTTA ei sekään tarkoita, että tarvis lääkettä, vaan täytys saada levätä rauhassa enemmän ja muutenkin järjestellä asiat niin, ettei ota kantaakseen enempää, kuin sillä hetkellä jatkaa - niinku hommien delegoimista jne...Joillekin se on ylivoimainen juttu.... Mut ruokakin on nykyään niin hirveän huonoa, joten aika paljon täytyy siihenkin panna aikaa, et saa sopivaa syötävää kaupasta, kuten itse pyysin kauppiasta tilaamaan ja nyt on jo pari vuotta mennyt kätevästi, kunhan ehdin ne sieltä hakemaan pakkaseen ajoissa:

http://koti.utanet.fi/~paula/kotikokkeli/luomulihapullia.htm
 
vähintään 5 masennusoiretta. Masennuksen pääoireita


Masentunut mieliala suurimman osan aikaa
Väsymys ja voimavarojen puute, tavalliset arkiaskareetkin saattavat tuntua ylivoimaisilta
Unen häiriöt: aamuyön heräily, unensaannin vaikeus
Keskittymiskyvyn laskeminen
Mielenkiinnon häviäminen esim. harrastuksiin
Mielihyvän laskeminen
Painon ja ruokahalun muutokset
Kiinnostus henkilökohtaiseen hygieniaan ja omaan ulkonäköön vähenee
Levottomuus, kiihtyneisyys tai hidastuneisuus
Tuntemukset arvottomuudesta, syyllisyyden tunteet, itsemurha-ajatukset
Kohtuuttomat itsesyytökset
 
Noikaikkihan johtuu liian vähästä nukkumisesta tai katkonaisesta unesta! Valvottaminen on vanh,pia kidutusmuotoja!

Mut eipä mainittu kyyneliä sun luettelossa. Kuka tuon onkaan laatinut?

http://koti.utanet.fi/~paula/kotikokkeli/kulovesi.htm
 
Oireet
Masennus on monimuotoinen sairaus, joka voi oirehtia hyvin monella tavalla. Masentuneella voidaan todeta masennuksen lisäksi mm. seuraavia oireita:

- Kyvyttömyys nauttia sellaisista tekijöistä joista aiemmin on saanut
mielihyvää
- Jatkuva epänormaali väsyneisyys ja jaksamattomuus
- Itseluottamuksen puute
- Syyllisyydentunne, jolle ei ole erityisiä perusteita
- Ajatusten pyöriminen kuoleman ympärillä tai itsetuhoinen käyttäytyminen
- Keskittymiskyvyttömyyttä
- Unettomuutta tai unihäiriöitä
- Ruokahalun muutos


Kaikkia yllä mainituista oireista ei todeta kaikilla masentuneilla, ja toisaalta joitakin oireita voi olla henkilöillä, jotka eivät sairasta masennusta. Jotta voitaisiin puhua varsinaisesta masennustilasta tulee oireiden kestää yhtäjaksoisesti vähintään kaksi viikkoa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jorma Palon kirjat hyllyssä:
Mulla on se kuuluisa neurologian oppikirja ja muistaakseni siinä lukee, et masentuneelta ei erity ollenkaan kyyneliä. En ehdi tarkistamaan, mut Jorma Palo sanoi niin. MUTTA ei sekään tarkoita, että tarvis lääkettä, vaan täytys saada levätä rauhassa enemmän ja muutenkin järjestellä asiat niin, ettei ota kantaakseen enempää, kuin sillä hetkellä jatkaa - niinku hommien delegoimista jne...Joillekin se on ylivoimainen juttu.... Mut ruokakin on nykyään niin hirveän huonoa, joten aika paljon täytyy siihenkin panna aikaa, et saa sopivaa syötävää kaupasta, kuten itse pyysin kauppiasta tilaamaan ja nyt on jo pari vuotta mennyt kätevästi, kunhan ehdin ne sieltä hakemaan pakkaseen ajoissa:

http://koti.utanet.fi/~paula/kotikokkeli/luomulihapullia.htm
Click to expand...
 
Värit tuntuvat häviävän elämästä, tarpoo kuin sumussa jos tarpoo ollenkaan. On vaikea ajatella muuta kuin omaa ahdistusta, vaikea ryhtyä mihinkään. Ärtyneisyyttä, aiemmat iloa tuottaneet asiat eivät enää maistu tai niihin ei pysty edes tarttumaan. Tätä kaikkea ei tarvitse olla koko aikaa ja voi silti olla masentunut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja rajoilla:
Mistä tietää, että hetkellinen ja inhimillinen alakulo alkaa olla liian tuttu ja vallitseva olotila?
Mistä huomaa, että ihmiselämään kuuluva väsymys on askel askeleelta vaihtunut masennukseksi?

Mistä sen tietää ja missä kulkee se joku raja, jonka pitäisi saada ihminen huomaamaan, että kaikki ei ole elämässä ja arjessa oikein?
Click to expand...
noh itellä e imuutu selalseks masenukseksi . mut se että jos jättää jotain sanoamtta siis mitä sydämellä on asiaa niin sitten muuttuu hermostuneemmaksi ja mitään ei oikeen saa aikaan enenkuin on puhunut sen mitä sydämellä on asiaa ulos ja sit helpottaa mut välillä yksi sana on niin vaikee. siis jso vaientaa sen sydmmen äänen niin pirteys vähenee.
mun mielesä se tunteen jakaminen piristää siinä arjessakin
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Värit tuntuvat häviävän elämästä, tarpoo kuin sumussa jos tarpoo ollenkaan. On vaikea ajatella muuta kuin omaa ahdistusta, vaikea ryhtyä mihinkään. Ärtyneisyyttä, aiemmat iloa tuottaneet asiat eivät enää maistu tai niihin ei pysty edes tarttumaan. Tätä kaikkea ei tarvitse olla koko aikaa ja voi silti olla masentunut.
Click to expand...
Se on just noi kadonneet värit, sumu, mielenkiinnon menetys oikeastaan kaikkeen. Jokaisella on joskus veemäisiä päiviä mutta masentuneen koko maailma on muuttunut harmaaksi. Maailmaksi jossa kaikki on turhaa paitsi puutarhanhoito ja sekin on ihan turhaa ilman värejä.
 
Mietiskelen itse tätä samaa täällä. Olen kylä mielestäni ollut aina vähän tällainen. Liikunta ei ole kiinnostanut koskaan, harrastukset ei nappaa. Ei ole mitään "mikä ennen kiinnosti ja nyt ei"
Syön kun huvittaa ja mitä huvittaa. Enemmän yli- kuin alipainoa. Alkoholi rentouttaa ja samalla vähän tuo eloa. Itsetunto matalalla, ollut aina mutta viimeisimmän parisuhteen ja narsistisen miehen jäljiltä olen aivan murskana.
Töissä Käyn kokopäiväisesti, mutta en jaksaisi millään aamulla herätä eikä mikään päivänä kiinnostaisi koko paskaduuni. Töissä esitän aina hyväntuulista. Ehkä se näkyy? En tiedä.
Kavereita eikä ystäviä ole. Miehet ja perhe ovat aina toimittaneet seuran virkaa joten nyt kun olen eronnut ja lapset ovat isoja, olenkin yksin ja yksinäinen. En kovasti kaipaakaan ketään mutta välillä olisi hauska tavata ihmisiä. Siskon kanssa soitellaan.
Peseydyn, meikkaan ja kiharran tukkaa ym naisten touhua, että en sentään sängyn pohjalla makaa koko ajan. Hoidan juoksevat asiat ja siivoan kotona. Hoidan lapsen asiat.
Joku sanoisi että olen ehdottomasti masentunut ja joku ei.
Kaipaan miestä. Kumppania joka olisi vierellä. Se olisi paras asia.
Tässä yksi perspektiivi asiaan. Koen olevani kuitenkin erilainen kuin moni muu ikäiseni..
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Joku sanoisi että olen ehdottomasti masentunut ja joku ei.
Kaipaan miestä. Kumppania joka olisi vierellä. Se olisi paras asia.
Tässä yksi perspektiivi asiaan. Koen olevani kuitenkin erilainen kuin moni muu ikäiseni..
Click to expand...

Toi on ei- toivottua yksinäisyyttä joka on sinällään omiaan vetämään mieltä matalaksi.

Mutta jos masentuneella on puoliso niin se masentunut on puolisolle perässä vedettävä kivireki. Joka ei osaa kaivata yhtään mitään.
Mitä enemmän tunnet, että tulevaisuudella voisi olla annettavana - oli se realistista tai ei - sitä vähemmän olet masentunut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja rajoilla:
Mistä tietää, että hetkellinen ja inhimillinen alakulo alkaa olla liian tuttu ja vallitseva olotila?

Siitä, ettei osaa enää ajatella positiivisesti ja odottaa jo valmiiksi pahinta. Normaali huoli on kääntynyt joka hetkiseksi taisteluksi eikä mikään enää jaksa kiinostaa eikä ole uskallusta mitään toteuttaa.

Mistä huomaa, että ihmiselämään kuuluva väsymys on askel askeleelta vaihtunut masennukseksi?

Väsymys on koko aikaista ja se on enemmän mielestä kehoon kuin kehosta mieleen. Eli haluttomuus tehdä asioita ja niiden inspiroimattomuus. Toinen on jatkuva murehtimisen stressitila jolloin keho ei yksinekrtaisesti jaksa jatkuvan ajattelun alta enää toimia.

Mistä sen tietää ja missä kulkee se joku raja, jonka pitäisi saada ihminen huomaamaan, että kaikki ei ole elämässä ja arjessa oikein?
Click to expand...

Kun et jaksa enää nousta aamuisin ylös, ja mielesi täyttää vain tyhjät/negatiiviset ajatukset. Tämä nyt ensimmäisenä kertoo ettei olla ehkä aivan oikeassa suunnassa. Jotain tarttis tehä.
 
Mistä tietää, että hetkellinen ja inhimillinen alakulo alkaa olla liian tuttu ja vallitseva olotila?

-Siitä, ettei osaa enää ajatella positiivisesti ja odottaa jo valmiiksi pahinta. Normaali huoli on kääntynyt joka hetkiseksi taisteluksi eikä mikään enää jaksa kiinostaa eikä ole uskallusta mitään toteuttaa.

Mistä huomaa, että ihmiselämään kuuluva väsymys on askel askeleelta vaihtunut masennukseksi?

-Väsymys on koko aikaista ja se on enemmän mielestä kehoon kuin kehosta mieleen. Eli haluttomuus tehdä asioita ja niiden inspiroimattomuus. Toinen on jatkuva murehtimisen stressitila jolloin keho ei yksinekrtaisesti jaksa jatkuvan ajattelun alta enää toimia.

Mistä sen tietää ja missä kulkee se joku raja, jonka pitäisi saada ihminen huomaamaan, että kaikki ei ole elämässä ja arjessa oikein?

-Kun et jaksa enää nousta aamuisin ylös, ja mielesi täyttää vain tyhjät/negatiiviset ajatukset. Tämä nyt ensimmäisenä kertoo ettei olla ehkä aivan oikeassa suunnassa. Jotain tarttis tehä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Kun et jaksa enää nousta aamuisin ylös, ja mielesi täyttää vain tyhjät/negatiiviset ajatukset. Tämä nyt ensimmäisenä kertoo ettei olla ehkä aivan oikeassa suunnassa. Jotain tarttis tehä.
Click to expand...
Oot hukannu sun fosfaattilistan! Niitä ei pidä päästää elimistöön yhtään, jos on taipumusta tuollaiseen! Tosiväsyneenä et jaksa edes lukea siitä ja syöt ja juot "vahingossa" mitäsattuu:-(
Jaksatko nyt lukea tuon esimerkiksi, kirjasta Kalenteri sivulla 202:

Aina ei tule ajatelleeksi kirjoista, kuinka lukutaito, mittaaminen yms. on erikseen sekä kirjoitustaito, mutta myös paperin valmistaminen! Kalenteri-kirjassa mainitaan sivulla 194:

"Oppineet, insinöörit, tiedemiehet, taiteilijat tungeksivat Bagdadiin valtakunnan kaikista kolkista, ja heitä kunnioitettiin ja heille maksettiin hyvin. Monet toivat mukanaan käsikirjoituksia, ja abbasidien ajan alusta tuli kääntämisen kulta-aikaa. Julkaisuhankkeesta tuli suunnattoman paljon yksinkertaisempi, kun ensimmäinen paperitehdas avattiin Bagdadissa vuonna 794. Siinä käytetyn menetelmän arabit olivat oppineet kiinalaiselta vangilta, joka oli jäänyt kiinni Samarkandinvalloituksessa vuonna 712, nykyisessä Afganistanissa. Keksintö välitettiin Euroopaan vuosisatoja myöhemmin juuri sopivasti myöhäiskeskiajan oppineille helposti valmistettavaksi ja edulliseksi materiaaliksi, jolle he saattoivat kirjoittaa antiikin teosten käännöksensä."

Kerro sitten oma tulkintasi asiasta;-)
Linkit pitäis katsoa kans, että ymmärtäis asian(y)
 

Similar threads

V
Mistä tietää ettei avioliittoa kannata enää jatkaa?
Viestiä
21
Luettu
2K
Aihe vapaa
kyllä
K
T
Vinkkejä, mistä motivaatiota pieniin muutoksiin arjessa ja elämäntavoissa!
Viestiä
9
Luettu
660
Aihe vapaa
ap.
A
V
Mistä tietää että ihminen ei kuuntele tai sitä ei kiinnosta?
Viestiä
0
Luettu
830
Aihe vapaa
vierailija
V
S
Mistä tukihenkilö näin heikolle ihmiselle?
Viestiä
2
Luettu
2K
Aihe vapaa
"..."
?
P
TODELLA; TODELLA PITKÄ purkaus.
Viestiä
24
Luettu
1K
Aihe vapaa
"vieras"
V

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa