Isättömät lapset kärsivät isänpäivänä aikuisten itsekkyydestä

Saatan olla äärikonservatiivi, mutta todisteet puhuvat kyllä puolestaan, etteivät nämä kaikenmaailman "vaihtoehtoiset perhemallit" vain toimi!

Et ole äärikonservatiivi, vaan ahdasmielinen kiihkoilija. Tiedän monia ydinperheitä, joissa lapsilla tasan tarkkaan olisi paremmat oltavat ja onnellisempi elämä, jos vanhemmat eroaisivat. Ei se, että vanhemmat asuvat yhdessä, takaa kuule vielä mitään onnellista lapsuutta.

 

Meidän "isä" meni ja otti itselleen 18-vuotta nuoremman naisen, ja hylkäsi samalla meidät, ei vastaa sähköposteihin eikä viesteihin ym. Olen jo 30-vuotias, mutta joka isänpäivä ahdistun siitä syystä, ettei minulla ollut kunnollista isää. Sääliksi käy pienet lapset, joiden isä on hentukka. Tiedän ihan hyviäkin perheitä, joissa isällä on kaikenmaailman irtohyppyjä silloin tällöin.

 

anna sille niiiiiiiiiiiin kauan että tunnet sen ja jos se ei anna takaisin niin ÄLÄ tee sen kanssa lapsia, yksinkertaista eikö ja aika mustavalkoista jos sen niin ottaa

Huomaa että olet aika naiivi Mutta hyvä että teillä menee niin hyvin ettei ole tuollaisia ongelmia, silloin tosin tuskin kannattaa toisiakaan neuvoa

 

Jokainen joka ahdasmielisesti ajattelee että vain yksi malli on ainoa oikea, on uskomattoman tyhmä. Jos on oikeasti niin suppea ettei ymmärrä ettei kaikilla ole siinä ydinperheessä sellaiset oltavat että sitä voisi sietää, saati että siitä voisi olla lapsille mitään muuta kuin haittaa, ei voi mitään, mutta silloin ne mielipiteensä kannattaa pitää ihan ominaan. Aina ei ole kyse siitä etteikö jaksaisi yrittää ja yrittää, aina vain antaa saamatta itse mitään, kun joskus siitä tilanteesta vaan kärsii jo lapsetkin niin paljon että esim. yh-perheenä eläminen on paljon parempi vaihtoehto kaikille. Eikä se silti tarkoita että lapset isänsä menettäisi.

 

Huomaa että olet aika naiivi Mutta hyvä että teillä menee niin hyvin ettei ole tuollaisia ongelmia, silloin tosin tuskin kannattaa toisiakaan neuvoa

miten niin naiivi?

tarkoitin tuolla "anna sille niiiin kauan" että olette yhdessä kauan ennenkuin alatte tekemään lapsia että varmasti tunnet sen tulevan lapsesi isän niin ei tule yllätyksiä
en tarkoittanut ANNA vaan anna

 

Aika ajattelematonta ja mustavalkoista.
Minä soisin pojalleni isän mielelläni. Tämä vaan ei tule sitä tapaamaan. Mitä minä voin enemmän tehdä. En minä halunnut isätöntä poikaa. Olen surrut ja itkenyt sitä tuhansia kertoja lapsen puolesta. Mutta olipa vaikea arvata että mies joka rakastaa lapsia jättäisi kuitenkin oman poikansa. Ajattelematonta syyllistää äitejä. Minäkin olen levitellyt niitä jalkojani tasan tälle yhdelle lapseni isälle. Minunko vika se todella on, että hän ei kanna vastuutaan. Minunko vastuulla on hänen asiat? Miehessä ei tietnkään mitään vikaa, vaan minussa kun en omannut kristallipalloa!!!! Mieti nyt vähän mitä täällä kirjoittelet! Minä ainakin kannoin vastuun ja olen rakastanut lastani joka hetki ja tehnyt kaikkeni sen eteen jotta sillä olisi asiat hyvin. Mutta kyllä, minähän se viallinen olen eikä sen lapsen isä.

Ei kannata pahoittaa mieltään palstan kommenteista. On olemassa paljon lapsia, joilla on sekä huono isä että äiti. Sinun lapsellasi on sentään hyvä äiti. On myös olemassa todella paljon mukamas hyviä perheitä, joissa on mukamas hyvä isä ja näin ei todellakaan ole. Lapsi voi kärsiä isättömyydestä siis myös ydinperheessä.

 

toivottavasti sulla ap on nyt oikein hyvä olo kun olet päässyt julkituomaan nämäkin ajatuksesi.

varmasti tiedät että tämänkaltainen teksti on ehkä hieman väärässä paikassa palstalla jossa suurin osa ihmisitä on jo vanhempia, silloin on aivan turha enää ruveta moralisoimaan sitä, kuinka joku on ehkä tehnyt lapsia väärän miehen kanssa.

mutta toki jos pääasia on päästä kertomaan mielipiteensä tietäen että se on hyvin monen ihmisen mielestä vain ja ainoastaan loukkaavaa ja aiheuttaa pahan mielen, onneksi olkoon. olet varmasti onnistunut tavoitteessasi. hyvää isänpäivää sulle ja sun ydeinperheellesi. toivottavasti miehesi ei ihastu työkaveriin

 

MIKSI YH:ta n nykyään niin paljon? miksi niin monelta lapselta viedään mahdollisuus siihen ydinperheeseen? ei se voi olla että kaikki miehet ja naiset löytävät juuri sen väärän kumppanin ja kaikki ne tuntevat tarpeeksi kauan toisensa ettei tule näitä huonoa suhteita missä ei stten tunnetukaan sitä paria kunnolla ja pitää erota kun ei se ollutkaan sellainen ja sellainen ja sitten ne lapset eivät saakaan elää molemien vanhempien kanssa

 

miten niin naiivi?

tarkoitin tuolla "anna sille niiiin kauan" että olette yhdessä kauan ennenkuin alatte tekemään lapsia että varmasti tunnet sen tulevan lapsesi isän niin ei tule yllätyksiä
en tarkoittanut ANNA vaan anna

Naiivi siten että kuvittelet ettei ihmiset voi muuttua, ettei vahinkoja voi tapahtua, ettei elämäntilanteet ja ympäristö voi ajaa ihmistä niin pahoihin paineisiin ettei kestä lisäksi vielä sitä paskaa suhdettakin jne. Ja erittäin naiivi siten, ettet tajua että tosiaan joskus se toinen ihminen (=isä) saattaa vain päättää että tää oli tässä ja lähteä. Miten sekin on äidin vika? Ai niin, oli yhdestä ihmisestä kiinni että suhde oli niin paska että toinen rakastui vieraaseen tai päätti että haluaakin taas neljänkympin kriisissä olla sinkku tms. Tilanteet ja elämä kato on..

 

Mä koen, että oli jopa helpotus kun ydinperhe hajosi. Isällä on aina ollut toisia naisia ja alkoholiongelma. Kännipäissään isä oli väkivaltainen äitiäni kohtaan ja kävi häneen käsiksi. Olen varmaan ap:n mielestä vähän huono ihminen kun en osannut arvostaa ydinperhettäni :-O

 

MIKSI YH:ta n nykyään niin paljon? miksi niin monelta lapselta viedään mahdollisuus siihen ydinperheeseen? ei se voi olla että kaikki miehet ja naiset löytävät juuri sen väärän kumppanin ja kaikki ne tuntevat tarpeeksi kauan toisensa ettei tule näitä huonoa suhteita missä ei stten tunnetukaan sitä paria kunnolla ja pitää erota kun ei se ollutkaan sellainen ja sellainen ja sitten ne lapset eivät saakaan elää molemien vanhempien kanssa

Miksi ihmisille tulee alkoholi- ja mielenterveysongelmia? Miksi niin moni lapsi elää ydinperheessä jossa on silti vain yksi osallistuva ja välittävä vanhempi? Miksi on niin paljon hyviä ja pitkään kestäneitä parisuhteita jotka kariutuvat lapsen tulon tuomiin muutoksiin kun mies tajuaakin ettei halua luopua siitä näennäisestä sinkkuelämästä kun toista vuosikymmentä saanut aikuisiällä mennä ja tulla miten haluaa? Miksi ihmiset pitkänkin parisuhteen jälkeen rakastuu toiseen tai huomaa ettei enää rakastakaan kumppania, eikä halua jäädä paskaan suhteeseen pelkästään lasten takia? Miten paljon onkaan niitä aikuisia lapsia jotka toivoisivat että vanhemmat olisi eronneet jo paljon aikaisemmin, mutta ovat joutuneet kärsimään ahdistavasta perhepiiristä vain ksoka on noudatettu tuota kristillistä 'ydinperhe on ainoa oikea' mallia, huolimatta siitä miten paljon kaikki kärsii? MIKSI?!

 

Miksi ihmisille tulee alkoholi- ja mielenterveysongelmia? Miksi niin moni lapsi elää ydinperheessä jossa on silti vain yksi osallistuva ja välittävä vanhempi? Miksi on niin paljon hyviä ja pitkään kestäneitä parisuhteita jotka kariutuvat lapsen tulon tuomiin muutoksiin kun mies tajuaakin ettei halua luopua siitä näennäisestä sinkkuelämästä kun toista vuosikymmentä saanut aikuisiällä mennä ja tulla miten haluaa? Miksi ihmiset pitkänkin parisuhteen jälkeen rakastuu toiseen tai huomaa ettei enää rakastakaan kumppania, eikä halua jäädä paskaan suhteeseen pelkästään lasten takia? Miten paljon onkaan niitä aikuisia lapsia jotka toivoisivat että vanhemmat olisi eronneet jo paljon aikaisemmin, mutta ovat joutuneet kärsimään ahdistavasta perhepiiristä vain ksoka on noudatettu tuota kristillistä 'ydinperhe on ainoa oikea' mallia, huolimatta siitä miten paljon kaikki kärsii? MIKSI?!

Täysi peesi tälle!

Nimim. yksi niistä jotka toivovat, että vanhemmat olisivat eronneet paljon aikaisemmin kuin sitten lopulta erosivat.

 

No mutta, nyt meidän onnellisen ydinperheen osallistuva kahden lapsen isä on juonut aamukahvinsa ja syönyt isänpäiväkakkunsa joten mä menen suihkuun. Mustavalkoista päivää muillekin isällisille ja isättömille, enemmän ja vähemmän osallistuvia isiä omistavien lasten äideille ja niille joiden lapsilla ei isää ole. Muista että sinun perheesi on se ainoa oikea. Terkuin aika isätön mutta onnellinen yh:n lapsi

 

Olen aloittajan kanssa jokseenkin samoilla linjoilla. Lähipiirissäni on yksi tälläinen äiti, joka ei käsitä isän merkitystä lapselle, tekee vaan lapsia sitoutumatta kehenkään. On kolmelle eri isälle lapsi.

 

Olen miettinyt tuota, että mitä sanon lapselle kun hän joskus kysyy miksei hänellä ole isää. Raskaana siis vasta olen. Tulevan vauvan isälle olen antanut mahdollisuuden, haluaisin että hän olisi lapsen elämässä vaikkemme olekaan yhdessä. Asian vuoksi olen nyt jo itkenyt. Minä siis olen itsekäs kun päätin pitää lapsen enkä teettänyt aborttia? Voi kai sen joku niinkin ajatella..

Mielestäni se ei ole niin paha jos vanhemmat eivät asu yhdessä, mutta lapselle olisi kumminkin tärkeää tietää kuka hänen isänsä on.

Itse olin 7v kun vanhemmat erosivat eikä se ole koskaan ollut minulle ongelma. Joskus ihmettelenkin miten joillekin vanhempien ero, tai aikuisille ero puolisosta on lasten vuoksi niin vaikeaa, mutta ihmiset ovat erilaisia.

 

Minä kun luulin että paras perhe on se jossa on hyvä ja turvallista olla, jossa on rakastavia ihmisiä ympärillä riippumatta biologisista suhteista. Erään tuttavani sanoin toteaisin että isä ei ole se joka on äidin siittänyt vaan se joka seuraa joulujuhlanäytelmiä tippa linssissä päiväkodissa ja koulussa ja joka valvoo lapsen unta tämän ollessa sairaana.

 

Ei tuo minun isätön lapseni kovin kärsivältä vaikuta. Onnellinen ja tasapainoinen on.
Tälläinen yhden aikuisen ja yhden lapsen perhemalli on ollut hyvin toimiva.

Onnellista isänpäivää vain ap:n perheelle. On ihan hyvä tuntea empatiaa kärsiviä lapsia kohtaan, mutta vain jos siihen on aihetta.

 

Olen miettinyt tuota, että mitä sanon lapselle kun hän joskus kysyy miksei hänellä ole isää. Raskaana siis vasta olen. Tulevan vauvan isälle olen antanut mahdollisuuden, haluaisin että hän olisi lapsen elämässä vaikkemme olekaan yhdessä. Asian vuoksi olen nyt jo itkenyt. Minä siis olen itsekäs kun päätin pitää lapsen enkä teettänyt aborttia? Voi kai sen joku niinkin ajatella..

Voi mitä itsekkyyttä! Sinähän et tietenkään mitenkään voi tarjota lapselle tasapainoista ja rakastavaa lapsuutta kun et kyennyt lapsen isää lapseen sitouttamaan. Mutta älä murehdi suotta, eiköhän sinut täällä kivitettäisi jos abortin olisit tehnyt. Sittenpä vasta nämä äärikonservatistit pääsisivätkin innostumaan.

 

No johan oli aloitus taas Siis voiko jonkun ajattelukanta olla noin mustavalkoinen? Toivottavasti Siperia (tai elämä ) ei sinua vielä kouluta.

Tiivistään, ap, kantani tähän sydämellä ajateltuun ja julkituotuun mielipiteeseesi yhteen lempi tv-sarjani lauseeseen:

Sarja: Tahdon asia Henkilöhahmo: Nenna Tiutinen

"Jumalan kiitos, että ME osataan elää oikein!"

 

Et sitten ole koskaan kuullut puhuttavan että ero on parempi kuin huono parisuhde. Ja perusteluiksi riittää lapset. Lapset vaistoavat kaiken. Joten moni ero on ollut paljon parempi jo lastenkin kannalta.
On paljon lapsia jotka toivovat vanhempien eroa koska elämä kotona ei ole enää hyvää...

Mun mielipide on, että ajattelet hyvin itsekkäästi.

 

Voi mitä itsekkyyttä! Sinähän et tietenkään mitenkään voi tarjota lapselle tasapainoista ja rakastavaa lapsuutta kun et kyennyt lapsen isää lapseen sitouttamaan. Mutta älä murehdi suotta, eiköhän sinut täällä kivitettäisi jos abortin olisit tehnyt. Sittenpä vasta nämä äärikonservatistit pääsisivätkin innostumaan.

Niin, jos olisinkin abortin tehnyt niin kaikki olisivat sitä mieltä että voi miten itsekäs olinkaan kun en antanut lapselle mahdollisuutta elämään ja kyllä sitä ilman isääkin pärjää! Aborttia kyllä harkitsin, mutta suoraansanottuna en kovinkaan vakavasti, pikemminkin muodon vuoksi. Ja olen nyt ikionnellinen päätöksestäni, paras päätökseni ikinä on ollut pitää tämä lapsi eikä tuleva yksinhuoltajuus kauhistuta!

 

Ap on selvä provo, mutta vastaan silti.

Mä olen eronnut likan isästä, mutta ei siinä erotessa sellaasta tapahtunut, että exä olisi lapsestaan eronnut vaan ihan on mukana likan elämässä. Likka on siitä onnellisessa asemassa, että hänellä on isänpäivänä muistettavana isänsä lisäksi 2 paappaa, mun äitin mies ja mun paappa. Äitienpäivänä kun ei ole kuin yksi mummu jota muistaa...

Mun serkut ovat lapsena/teininä joutuneet sitten kärsimään isänpäivänä sen takia, että isänsä meni ja kuoli. Siinä ehkä on se isänkaipuu suurempi kuin joku typerä juhlapäivä....

 

Voi tätä aiheenaloittaja parkaa ja muitakin jotka hänen kantaansa niin paljon puoltaa. Todellakin olette kasvaneet pumpulissa ja perhe-elämääkin voi elää aidosti ja oikeasti vain ydinperheessä. Minä olen saanut varsin "onnellisen" lapsuuden ydinperheessä. Isä haukkui ja löi meitä. Kerran kävelin ulkona 12 tuntia koska en halunnut että isä huutaa meille. Isä petti. Äiti antoi aina anteeksi. Jos äiti ei antanut anteeksi niin isä hakkasi että antoi anteeksi. Minun piti välillä tulla väliin että ei lyö äitiä pahemmin.

Onneks äitini sai sitten sinun mielestäsi kunniakkaan eron, isä tappoi itsensä 49 vuotiaana ja äiti on nyt leski. Hän on nyt onnistunut elämässään? Pitämään perheen kasassa kaikki nämä vuodet.
Seurauksena ydinperheessämme on äiti, joka on kuin hakattu koira, alkoholiongelmaa on kehissä. 3 nuorta aikuista lasta, joilla kaikilla on ongelmia. Meidän ajatusmaailma on että anteeksi kun olen olemassa, sori kun olen syntynyt. Emme uskalla katsoa silmiin, koska pelottaa jos joku sanoo pahasti. Kaikilla on enemmän tai vähemmän ollut masennusta.

Nyt olen pienen lapsen äiti. Mieheni jonka kanssa olin kihloissa ja lapsi yhdessä hankittiin muuttui. Hän käyttää alkoholia ja on väkivaltainen. Isänpäivänä hän huitelee jossain. Ei välitä. Pyysin häntä tulemaan ja kakun leipomaan mutta ei kiinnostanut. Erosimme, tottakai tuntuu että olen epäonnistunut, mutta en halua lapsestani yhtä rikkinäistä ihmistä kuin minä olen. Kierre ja paha olo on katkaistava.

Kun puhutaan nuorista joilla on yleisesti paha olla, se ei tarkoita että he olisivat isättömistä yh perheistä. Eikös näillä kouluampujillakin ollut ah niin ihanat ja onnistuneet ydinperheet? Myös ydinperheessä on paha olla kun pysytään kiinni kun on vain pakko. Minä ja sisarukseni elettiin kulisseissa ulkoapäin näytti että kaikki on kunnossa, mutta sisällä talossa asui hirviö jota kutsuttiin isäksi ja jonka luonta haluttiin niin paljon pois, mutta äiti ei koskaan halunnut lähteä.

Enkä nyt yleistä että isät olisivat niitä pahoja vaan yleensä ydinperhe aatteen puolesta, ei se aina ole hyväksi. Ydinperheen tyrannisoija voi olla myös äiti. Meidän tapauksessa näin.

 

Niin, jos olisinkin abortin tehnyt niin kaikki olisivat sitä mieltä että voi miten itsekäs olinkaan kun en antanut lapselle mahdollisuutta elämään ja kyllä sitä ilman isääkin pärjää! Aborttia kyllä harkitsin, mutta suoraansanottuna en kovinkaan vakavasti, pikemminkin muodon vuoksi. Ja olen nyt ikionnellinen päätöksestäni, paras päätökseni ikinä on ollut pitää tämä lapsi eikä tuleva yksinhuoltajuus kauhistuta!

Niinpä. Toivotan sinulle onnellista odotusta ja paljon mahtavia hetkiä syntyvän lapsesi kanssa. Tärkeintä ei todellakaan ole ydinperhe vaan rakastavia ja turvallisia aikuisia lapsen ympärillä.

 

Et ansaitse edes vastausta.