Isättömät lapset kärsivät isänpäivänä aikuisten itsekkyydestä

Ydinperhe on hyvin nuori instituutio, ollut olemassa varmaan alle 100 vuotta. Ajatelkaapa, ennen vanhaan perhekuntiin kuuluivat niin isovanhemmat kuin naimattomat sedät ja tädit sekä joskus jopa pari piikaa ja renkiäkin. Puhumattakaan sinun, minun ja meidän lapsista (koska ihmisiä kuoli niin nuorena ja menivät uusiin naimisiin).

Eli niin lyhyen historian perustella on ihan mahdotonta tehdä mitään yleispäteviä teorioita siitä, että ydinperhemalli olisi se kaikkein toimivin. Se on paremminkin perheen kahta vanhempaa erittäin paljon kuormittava malli, kun ei ole lasten hoitovastuun jakajia.

Kerrankin joku aivollinen täällä. Historiaa. :flower:

 

jep,rakkaudettomassa liitossa jossa henkistä ja ehkä fyysistäkin väkivaltaa kannattaa olla,koska se on ydinperhe.
ei toki kannata lähtee,ihan lapsentakia.
huh huh..

 

äitien syy, jos lapset kärsii isättömistä isänpäivistä? :O mites ne häntäheikit, jotka jakaa piliään kaikille horoille auliisti, samalla jakaen sukupulitauteja seuraaville uhreilleen

 

Jaahans jollain ollut huono aamu...

 

Ongelmaan on helppo ratkaisu. Lopetetaan isäpäivän viettäminen.

 

Syyllistys kunniaan! Naiset hävetkää kun ootte saaneet lapsia!

Missäs se sen isän vastuu on kun on ne lapset tehnyt? Onko "ydinperheen" säilyminen sen äidin vastuulla? Entäs se ne perheet, joissa isät ei asu lapsen kanssa, mutta silti ovat hyviä rakastavia ja huolehtivia isiä? Ei se mistään samasta osoitteesta ole kiinni onko lapsella rakastavat vanhemmat.

Käsittääkseni päivä on isän päivä, ei mikään ydinperheen päivä.

 

äitien syy, jos lapset kärsii isättömistä isänpäivistä? :O mites ne häntäheikit, jotka jakaa piliään kaikille horoille auliisti, samalla jakaen sukupulitauteja seuraaville uhreilleen

Joo ei se oo niiden miesten vika. Ne horot vaan levittää jalkojaan kenelle sattuu...

 

jepjep, seksissähän on vain yksi osapuoli ja ehkäisyhän ei ole kuin toisen osapuolen tai vaihtoehtoisesti ei kummankaan ongelma? ja yhdestä kerrastahan ei voi tulla raskaaksi, ja jos tulee, niin aina se toinenhan sen sitten hoitaa?

(sisältää sarkasmia)

 

Miksi aina luullaan, että isät olisivat jotenkin huonoja isiä? Mun lapsilla on hyvät ja rakastavat isät ja pojat saavat olla isiensä kanssa , tyttöni taas ei ole ehtinyt olla isänsä kanssa ja hänen mielestään ei surua tule asiasta jota ei ole ja ongelma se on vasta sitten kun siitä tehdään ongelma.

 

Aika ajattelematonta ja mustavalkoista.
Minä soisin pojalleni isän mielelläni. Tämä vaan ei tule sitä tapaamaan. Mitä minä voin enemmän tehdä. En minä halunnut isätöntä poikaa. Olen surrut ja itkenyt sitä tuhansia kertoja lapsen puolesta. Mutta olipa vaikea arvata että mies joka rakastaa lapsia jättäisi kuitenkin oman poikansa. Ajattelematonta syyllistää äitejä. Minäkin olen levitellyt niitä jalkojani tasan tälle yhdelle lapseni isälle. Minunko vika se todella on, että hän ei kanna vastuutaan. Minunko vastuulla on hänen asiat? Miehessä ei tietnkään mitään vikaa, vaan minussa kun en omannut kristallipalloa!!!! Mieti nyt vähän mitä täällä kirjoittelet! Minä ainakin kannoin vastuun ja olen rakastanut lastani joka hetki ja tehnyt kaikkeni sen eteen jotta sillä olisi asiat hyvin. Mutta kyllä, minähän se viallinen olen eikä sen lapsen isä.

 

miksi se että ei ole ydinperhettä, automaattissti tarkottaisi sitä ettei isä tapaa lapsiaan?
siis vaikka olisi uusperhe kuvioita, niin voihan se lapsi silti isäinpäivänä olla isällään.. miten se estää isäinpäivän juhlistamisen?
se että ei elä ydinperheessä, ei tarkoita sitä etteikö molemmat vanhemmat olisi mukana lapsen elämässä.

 

Kuten jo mainitsin, kuolemantapaukset ovat valitettavia ja niille ei kukaan mahda mitään. Perhe toki selviää isän kuolemasta parhaalla mahdollisella tavalla.

Tarkoitan tätä buumia, että lapsia lykätään kenen kanssa sattuu ja sitten tullaan tänne moukumaan tippa linssissä kun lapsi ihmettelee, miksei isi tule päiväkodin isänpäiväaamiaiselle. Ajan myötä sekin varmaan poistuu traditiona, koska isällisiä lapsia on jo niin vähän ja se syrjii näitä isättömäksi jätettyjä, maailmaan väkisin pukattuja reppanoita.

Kokisin itse äitinä kyllä epäonnistuneeni elämässä, jos lapsellani ei olisi osallistuvaa isää.

aika samoilla linjoilla olen sun kanssa, nyt ja aina ollut sitä mieltä että MIETTIKÄÄ HYVÄT IHMISET kenen kanssa niitä lapsia väsäätte ja koittakaa pysyä yhdessä ja yrittäkään selvittää niitä ongelmia jne. vaikka se isä ei sitten sitä moppia heilutakaan tai puuhipölyjä esiliina kaulassa, niin ei sen takia tarvitse olla heti jättämässä vaan nielkää omat halunne ja tavotteenne ja antakaa sen lapsen pitää se isä!

 

Joskus tulee avioero ja sille ei voi mitään. Ei se ero johdu aina äidistä joka "levittelee haarojaan kaikkialla". Se ero voi johtua isästä joka "tökkii jokaista vastaantulevaa naishenkilöä" tai se voi tulla jostain ihan muista syistä. Minulle tuli ero ja silti tyttäreni on isänsä kanssa hyvin tiiviisti. Nytkin on isänpäivän isänsä ja vaarinsa kanssa ja niin sen pitää ollakin. Minulla on uusi mies, jonka kanssa on lapsia ja hän viettää isänpäivän töissä. So what!? Hänkin on oikein hyvä isä lapsilleen ja viettää tuntitolkulla päivisin lastensa kanssa, ei nyt vaan tänään.

 

Isä on ollut mutta isä ei ollut mulle koskaan isä.
Ei sitä kiinnostanut teinkö sille isänpäiväkortin vai en.

 

aika samoilla linjoilla olen sun kanssa, nyt ja aina ollut sitä mieltä että MIETTIKÄÄ HYVÄT IHMISET kenen kanssa niitä lapsia väsäätte ja koittakaa pysyä yhdessä ja yrittäkään selvittää niitä ongelmia jne. vaikka se isä ei sitten sitä moppia heilutakaan tai puuhipölyjä esiliina kaulassa, niin ei sen takia tarvitse olla heti jättämässä vaan nielkää omat halunne ja tavotteenne ja antakaa sen lapsen pitää se isä!

Elämä on harvoin noin mustavalkoista.

 

Elämä on harvoin noin mustavalkoista.

miten niin???

musta tuntuu että siitä tekemällä tehdään värien kirjo, se on musta valkoista jos elät niin

en tajua miksei elämä ole yksinkertaista, annetaan ja saadaan tasapuolisesti

joskus toinen antaa enemmän ja saa sitten hieman myhemmin sen takaisin

nykyään ilmeisesti pitää saada kaikki heti ja nyt, tai muuten tulee mikäs muukaan kun ERO

 

miten niin???

musta tuntuu että siitä tekemällä tehdään värien kirjo, se on musta valkoista jos elät niin

en tajua miksei elämä ole yksinkertaista, annetaan ja saadaan tasapuolisesti

joskus toinen antaa enemmän ja saa sitten hieman myhemmin sen takaisin

nykyään ilmeisesti pitää saada kaikki heti ja nyt, tai muuten tulee mikäs muukaan kun ERO

Niin mutta jos se isä haluaa lähteä, eikä halua tehdä mitään asian korjaamiseksi, niin miksi se olisi äidin syy.

 

Niin mutta jos se isä haluaa lähteä, eikä halua tehdä mitään asian korjaamiseksi, niin miksi se olisi äidin syy.

ehkä siinä suhteessa on ollut jotain totaalisen vialla, ei se mies halua lähteä hyvästä suhteesta ja tuskin sitä pitää minulta kysyä kun kaikki sen osaavat varmasti itsekin päätellä, eikös

 

miten niin???

musta tuntuu että siitä tekemällä tehdään värien kirjo, se on musta valkoista jos elät niin

en tajua miksei elämä ole yksinkertaista, annetaan ja saadaan tasapuolisesti

joskus toinen antaa enemmän ja saa sitten hieman myhemmin sen takaisin

nykyään ilmeisesti pitää saada kaikki heti ja nyt, tai muuten tulee mikäs muukaan kun ERO

Se ettei joku ymmärrä miksi elämssä on kaikkien värien kirjo ei tarkoita sitä etteikö siinä ihan luonnollisesti niitä värejä ole.
Sinä haluat elää mustavalkoista elämää, puolisosi ei välttämättä tyydykään siihen. Ei ole onnellinen. Mitäs teet? Onko pakko elää onnettomana onnettomassa suhteessa? Millaisen kuvan lapset silloin saavat parisuhteesta ja perheeestä. Millaista mallia ammentavat ja toteuttavat sitten omassa elämässään.
Elämä EI ole mustavalkoista vaikka kuinka niin haluaisimme. Ikävä kyllä.

 

aika samoilla linjoilla olen sun kanssa, nyt ja aina ollut sitä mieltä että MIETTIKÄÄ HYVÄT IHMISET kenen kanssa niitä lapsia väsäätte ja koittakaa pysyä yhdessä ja yrittäkään selvittää niitä ongelmia jne. vaikka se isä ei sitten sitä moppia heilutakaan tai puuhipölyjä esiliina kaulassa, niin ei sen takia tarvitse olla heti jättämässä vaan nielkää omat halunne ja tavotteenne ja antakaa sen lapsen pitää se isä!

Sitten kun sullakin on elämä joskus jotain muuta kuin mustavalkoista marttyyrihöttöä niin palaas kertomaan kokemuksia siitä miten se toinen poski käännetään ja miten lapset saa kyllä hyvän mallin siinä ydinperheessä missä on vaikka vakavaa alkoholi- ja/tai väkivaltaongelmaa. Onhan se sentään ydinperhe.

 

miten niin???

musta tuntuu että siitä tekemällä tehdään värien kirjo, se on musta valkoista jos elät niin

en tajua miksei elämä ole yksinkertaista, annetaan ja saadaan tasapuolisesti

joskus toinen antaa enemmän ja saa sitten hieman myhemmin sen takaisin

nykyään ilmeisesti pitää saada kaikki heti ja nyt, tai muuten tulee mikäs muukaan kun ERO

Ja jos toinen aina vain antaa ja toinen on sitten tyytyväinen siihen että aina vain saa eikä itse tarvitse mitään antaa? Miten sellaista suhdetta muutetaan tasapuoliseksi ja toimivaksi, vai onko sitten tosiaan pääasia että ollaan näennäisesti ydinperhe vaikka todellisuudessa perheessä on yksinhuoltaja jolle mies on yksi lisälapsi.

Ja pliis älä jaksa lässyttää että pitää vaan tehdä se toinen onnelliseksi tai antaa tarpeeksi niin kyllä joskus saa takaisin ja läpä läpä, kun tosiaan kaikki ei ole niin onnekkaita että asiat noin vain aukeais. Jos toinen ei halua, se ei halua. Piste.

 

meillä on ihan normi suhde mieheni kanssa ja lapset näkevät normaalia yhdessä oloa, ei se olekaan mitään ruusuilla tanssimista ja elokuvahöttöä niinkuin nykyään kaikki luulevat

parisuhteen kuuluu olla seksiä ja shampanjaa EI se niin ole ja älkää ihmeessä opettako sellaista lapsillenne, ne raukat eivät ikinä koskaan milloinkaan löydä sitä unelmien prinssiä tai prinsessaa mitä elkuvissa näytetää vaan olkaa normaalissa suhteessa jossa on niitä ylämäkiä ja alamäkiä myös!

 

Ja jos toinen aina vain antaa ja toinen on sitten tyytyväinen siihen että aina vain saa eikä itse tarvitse mitään antaa? Miten sellaista suhdetta muutetaan tasapuoliseksi ja toimivaksi, vai onko sitten tosiaan pääasia että ollaan näennäisesti ydinperhe vaikka todellisuudessa perheessä on yksinhuoltaja jolle mies on yksi lisälapsi.

Ja pliis älä jaksa lässyttää että pitää vaan tehdä se toinen onnelliseksi tai antaa tarpeeksi niin kyllä joskus saa takaisin ja läpä läpä, kun tosiaan kaikki ei ole niin onnekkaita että asiat noin vain aukeais. Jos toinen ei halua, se ei halua. Piste.

anna sille niiiiiiiiiiiin kauan että tunnet sen ja jos se ei anna takaisin niin ÄLÄ tee sen kanssa lapsia, yksinkertaista eikö ja aika mustavalkoista jos sen niin ottaa

 

entäs jos seitsemän vuoden seurustelun jälkeen mennään naimisiin ja vaimo tulee raskaaksi. raskaaksi tultuaan tämä vaimo päättää tunnustaa miehelleen pettäneensä koko seurustelun ajan ja vielä avioliitonkin aikana. Mies yrittää antaa anteeksi ja perheeseen syntyy parin vuoden jälkeen toinenkin lapsi. Samalla mies saa kuulla vaimon jatkaneen pettämistä lupauksista huolimatta, ja kun mies yrittää keskustella asiasta, vaimo aloittaa latelemaan perättömiä syytöksiä miehen pettämisistä vaikka sellaista ei ole koskaan tapahtunut reissutyöstä huolimatta. Kun mies kieltää kaiken, vaimo aloittaa perustelemalla jatkuvan pettämisensä sillä että avioliitossa ollaan myötä ja vastoinkäymisissä ja miehen kuuluu antaa anteeksi. kun mies ei enää suostu sillä vaimo ei aio muuttaa käytöstään, vaimo rupeaa väkivaltaiseksi ja jatkaa edelleen pettämistä. Mies päättää kymmenen avioliittovuoden jälkeen lähteä.

totta kai mies on se kusipää joka julmasti hylkää perheensä ja lapsensa ja sillä perusteella vaimo saa sabotoida lasten tapaamisia, tehdä perättömiä ilmoituksia lastenvalvojalle ja elatusmaksuista huolimatta jättää kaikki lasten leirikouluista vaatteisiin isän maksettavaksi.

että hyvää isänpäivää vaan kaikille.

 

meillä on ihan normi suhde mieheni kanssa ja lapset näkevät normaalia yhdessä oloa, ei se olekaan mitään ruusuilla tanssimista ja elokuvahöttöä niinkuin nykyään kaikki luulevat

parisuhteen kuuluu olla seksiä ja shampanjaa EI se niin ole ja älkää ihmeessä opettako sellaista lapsillenne, ne raukat eivät ikinä koskaan milloinkaan löydä sitä unelmien prinssiä tai prinsessaa mitä elkuvissa näytetää vaan olkaa normaalissa suhteessa jossa on niitä ylämäkiä ja alamäkiä myös!

No minä en voi muuta tuohon sanoa, kuin että exän mielestä elämä pitäisi olla vaan yhtä ylämäkeä. Itse olen sitä mieltä, että niitä alamäkiäkin on, mutta niistä selvitään yhdessä, mutta jos toinen on sitä mieltä, että parempi siinä vaiheessa on lähteä siitä suhteesta, niin mitäs siitä sitten voi tehdä.