Kostaako Jumala minulle: heti sen jälkeen, kun erosin kirkosta, meillä todettiin homevaurio

Se oli prosessi, johon vaikutti useampikin asia varmasti jollain tavalla. Ei kuitenkaan mitään megaluokan henkilökohtaista kriisiä ollut taustalla. Pikkuhiljaa ajatukset kulkivat tosiaan siihen, ettei fundamentalistinen uskonnäkemys vaikuttanut oikealta. Monet asiat siinä olivat ehkä jotenkin selitettävissä (verrattuna esim. tieteelliseen maailmankuvaan), mutta sitten kun alkoi ynnäilemään, kuinka paljon selitettävää oikeastaan onkaan ja kuinka kirjava tilkkutäkki siitä oikein syntyykään, niin se muun muassa vaikutti uskon horjumiseen. Eli yksi yksittäinen epäloogisuus Raamatussa / uskossa ei varsinaisesti haitannut, mutta sitten kun huomasi, että niitä saa vähän väliä olla selittelemässä vähintäänkin itselleen, niin se alkoi haitata.

Sitten tosiaan valuin noihin muihin suuntiin, mutta huomasin, etteivät niitäkään voi pitää oikein totena. Olisin ehkä halunnut uskoa (tai välillä halusin, välillä en), mutta en yksinkertaisesti saattanut pitää kristinuskon oppia totena. Tämä tuntuu olevan ainakin joillekin uskoville vaikea ymmärtää. Eli että en ole jotenkin "vihainen Jumalalle" tai jotain, vaan että yksinkertaisesti en vain pidä uskottavana, että Jumala olisi, tai ainakaan lähellekään sellainen kuin kristinusko kuvaa. Pidän itseäni agnostikkona, joidenkin jumalien suhteen (kristittyjen ja muslimien ainakin) ateistina.

Ok, pystyn jotenkin tavoittamaan nuo ajatukset. Mulle kans on tullut useita kertoja sellaisia kohtia, joita en ole oikein voinut selittää järjelle. Eräiden Raamattuun perehtyneiden ihmisten kautta olen sitten tavoittanut sen punaisen langan. Uskohan ei sillä tavalla ole kuitenkaan järjellä selitettävässä. Se ydin kristinuskossa on Rakkaus, jota Jumala osoitti Jeesuksessa. Ja se ei mene järkeen, mutta se kyllä murtaa sydämen, kun saa kohdata Jumalan, Hänen suuruutensa ja viisautensa. Mä ajattelen, että Jumalaa ja Hänen tekojaan on aivan mahdoton koskaan ymmärtää, kuin pikku hippunen. Niinkuin Raamattu sanoo, että Jumalan tyhmyys on paljon ylempi meidän viisauttamme. Mutta nyt heräsi uteliaisuus, että millaisena sä Jumalan näet. Siis, kun kristinusko ei sitä jumalakuvaa pysty täyttämään?

 

Pidän itseäni agnostikkona, joidenkin jumalien suhteen (kristittyjen ja muslimien ainakin) ateistina.

Aika mielenkiintoinen ilmaus.

 

OK. Eli aika neutraalia - kuulostaa terveeltä siinä mielessä.

iIhan avoin kysymys se vain. Satuin vain nimittäin PR/KD älämölön aikoihin täällä törmäämään erääseenkin ketjuun, jossa joku ex-funkku-mikälie yritti herutella uskovaisten ärsytysnaspulaa ikäänkuin sisäpiiritiedon avulla tyylliin "eikö olekkin kiusallista,kun....minä kuule olin juuri samanlaisessa tilanteessa...päällimmäiseksi kuvaksi sellaisesta muodostui vain todella epäkypsän katkeran t.ttuuntunut persoonallisuus(häiriö).

Ajattelin tässä vain kokeilla kepillä jäätä.

Musta kuitenkin perusasia on se, ettei Jumala tarttee meistä puolustajaa . Hän kyllä pitää puolensa itse. Mutta jostain syystä meille ihmisille on tärkeä puolustaa omia kantojamme ja osoittaa olevamme oikeassa .

 

Mutta nyt heräsi uteliaisuus, että millaisena sä Jumalan näet. Siis, kun kristinusko ei sitä jumalakuvaa pysty täyttämään?

En siis nää Jumalaa minkäänlaisena siinä mielessä, että uskoisin jonkun tietynlaisen Jumalan olevan olemassa. Voin kyllä ajatella jonkinlaisten yliluonnollisten asioiden / hahmojen olemassaoloa, mutta ne on lähinnä teoreettisia mahdollisuuksia kuin sellaisia, että todella uskoisin jonkun olevan olemassa.

Kristinuskon Jumalasta selkeän kokonaiskuvan muodostaminen on itseasiassa yllättävän vaikeaa, jos sitä lähtee oikein miettimään. Jumala (puhun tässä siis siitä käsityksestä, mikä minulla on krist. Jumalasta, johon en usko) on hyvin persoonakeskeinen. Sekä Juutalaisuuden eli VT:n puolella että UT:n puolella keskeistä on jollain tapaa se, että on Jumalan puolella. VT:ssä se vain ilmeni kansaan kuulumisena, jolloin Jumala antoi (vastoin tappokieltoa) oikeuksia tappaa jotain kansoja tieltään yms. Ja Uudesta sitten nousee tämä Jeesuksen (Jumalan persoona, taas) kautta pelastumisen käsitys. Älkää nyt suuttuko (ja toivottavasti en joudu tästä helvettiin), tämä kuva kuulostaa ehkä hieman pikkusieluiselta. Siis siltä, että tärkeää ei olekaan se, että ihmisillä, eläimillä ja kaikilla olisi hyvä olla vaan se, että kaikki pyörii sen Jumalan persoonan ympärillä. Näin pari ajatusta. Pitäisi mennä nukkumaan.

 

Aika mielenkiintoinen ilmaus.

Olen sikäli agnostikko, että minusta on turhanaikaista kieltää lähtökohtaisesti kaikkia jumaluuksia, jonka joku filosofi saattaa kahvitunnilla keksiä. Mutta joidenkin tiettyjen jumaluuksien kohdalla olen ajatellut asiaa enemmän, ja tullut niiden kohdalla siihen lopputulokseen, että tuohon en usko.

 

En siis nää Jumalaa minkäänlaisena siinä mielessä, että uskoisin jonkun tietynlaisen Jumalan olevan olemassa. Voin kyllä ajatella jonkinlaisten yliluonnollisten asioiden / hahmojen olemassaoloa, mutta ne on lähinnä teoreettisia mahdollisuuksia kuin sellaisia, että todella uskoisin jonkun olevan olemassa.

Kristinuskon Jumalasta selkeän kokonaiskuvan muodostaminen on itseasiassa yllättävän vaikeaa, jos sitä lähtee oikein miettimään. Jumala (puhun tässä siis siitä käsityksestä, mikä minulla on krist. Jumalasta, johon en usko) on hyvin persoonakeskeinen. Sekä Juutalaisuuden eli VT:n puolella että UT:n puolella keskeistä on jollain tapaa se, että on Jumalan puolella. VT:ssä se vain ilmeni kansaan kuulumisena, jolloin Jumala antoi (vastoin tappokieltoa) oikeuksia tappaa jotain kansoja tieltään yms. Ja Uudesta sitten nousee tämä Jeesuksen (Jumalan persoona, taas) kautta pelastumisen käsitys. Älkää nyt suuttuko (ja toivottavasti en joudu tästä helvettiin), tämä kuva kuulostaa ehkä hieman pikkusieluiselta. Siis siltä, että tärkeää ei olekaan se, että ihmisillä, eläimillä ja kaikilla olisi hyvä olla vaan se, että kaikki pyörii sen Jumalan persoonan ympärillä. Näin pari ajatusta. Pitäisi mennä nukkumaan.

Tosiaan ois hyvä mennä nukkuun . "Kaikilla ois hyvä olla". Sehän nimenomaan on Jumalan tahto. Ja kun Jumala loi ihmisen kuvakseen, kuka muu kuin Hän tietää, mikä on ihmiselle parasta ja tuottaa syvintä iloa? Jumalalla on ihmistä kohtaan hyvä tahto. Ei Jumalallakaan ollut aina hyvä olla ja varsinkaan kun Hän riippui ristillä viattoamana, meidän takiamme. Ja se, miksi meillä ei ole aina hyvä olla, riippuu monesta asiasta. Päällimmäisenä tulee mieleen synti ja omat valintamme. Sitten toisten pahat teot meitä, lähimmäsiämme, ympäristö jne kohtaan. Jumala on persoona, ei mikään pelkkä henki jossain universumissa. Hän on oikeasti Rakkaus, joka välittää meistä, ihan jokaisesta, myös susta :heart:

 

"Kaikilla ois hyvä olla". Sehän nimenomaan on Jumalan tahto. Ja kun Jumala loi ihmisen kuvakseen, kuka muu kuin Hän tietää, mikä on ihmiselle parasta ja tuottaa syvintä iloa? Jumalalla on ihmistä kohtaan hyvä tahto.

Toki voidaan ajella, että elämän keskikokoiset vastoinkäymiset johtavat kohti jotakin suurempaa hyvää / estävät suuremman pahan, jos asioita haluaa ajatella sitä kautta. Mutta helvetti ei ole tällä tavoin selitettävissä. Se on iänkaikkinen tulimeri, jossa ihmisiä kidutetaan niin, etteivät he saa yön eikä päivän lepoa. Ja tämä kaikki ei tule siitä, että olisi tehnyt elämänsä hirveyksiä. Vaan elänyt ihan tavallisen elämän, yrittänyt toimia enimmäkseen hyvin, tössinyt joskus jossain asiassa mutta jättänyt muut ihmiset tarkoituksellisesti rääkkäämättä. Kun ei vain osannut muljauttaa aivoijaan siihen asentoon, että Jeesus olisi Jumalan poika.

Ajattelet ehkä, että maailmankaikkeus on sellainen, ja Jeesus siltä pelasti. Mutta miksi kaikkivaltias Jumala loisi sellaisen maailmankaikkeuden. Miksi?

 

Olen sikäli agnostikko, että minusta on turhanaikaista kieltää lähtökohtaisesti kaikkia jumaluuksia, jonka joku filosofi saattaa kahvitunnilla keksiä. Mutta joidenkin tiettyjen jumaluuksien kohdalla olen ajatellut asiaa enemmän, ja tullut niiden kohdalla siihen lopputulokseen, että tuohon en usko.

Siis enempi kuitenkin esim. panteismiin tai polyteismiin kallellaan kuin monoteismiin(?) Siksikin vähän ihmettelin.

Nyt en oikein muutenkaan saa kyllä oikein otetta siihen miten näitä asioita miellät, mutta eipä se tämän paivän asia olekaan.

 

Mutta helvetti..... Se on iänkaikkinen tulimeri, jossa ihmisiä kidutetaan...

Siis ihan oikeasti ajattelet / ajattelit tuo helvetin noin konkreettisen ajattelun kautta?

 

Siis enempi kuitenkin esim. panteismiin tai polyteismiin kallellaan kuin monoteismiin(?) Siksikin vähän ihmettelin.

Nyt en oikein muutenkaan saa kyllä oikein otetta siihen miten näitä asioita miellät, mutta eipä se tämän paivän asia olekaan.

Ei, ei ei. En ole toistaiseksi nähnyt uskontoa, joka minusta vaikuttaisi vakuuttavalta. Ajattelin enemmänkin filosofisia kokonaisuuksia. Esimerkiksi voisin hyvin kuvitella, että olemassa olisi jumaluus, joka olisi maailmankaikkeuden luonut lainalaisuuksineen, mutta ei olisi kiinnostunut ihmisten ajatuksista itsestään. (Joku lennokkaampi voisi ajatella, että maailman loi oikeasti joku autistinen nero jumala, mutta kunnian tuli ottamaan palvonnanhimoisempi jumala.)

 

Toki voidaan ajella, että elämän keskikokoiset vastoinkäymiset johtavat kohti jotakin suurempaa hyvää / estävät suuremman pahan, jos asioita haluaa ajatella sitä kautta. Mutta helvetti ei ole tällä tavoin selitettävissä. Se on iänkaikkinen tulimeri, jossa ihmisiä kidutetaan niin, etteivät he saa yön eikä päivän lepoa. Ja tämä kaikki ei tule siitä, että olisi tehnyt elämänsä hirveyksiä. Vaan elänyt ihan tavallisen elämän, yrittänyt toimia enimmäkseen hyvin, tössinyt joskus jossain asiassa mutta jättänyt muut ihmiset tarkoituksellisesti rääkkäämättä. Kun ei vain osannut muljauttaa aivoijaan siihen asentoon, että Jeesus olisi Jumalan poika.

Ajattelet ehkä, että maailmankaikkeus on sellainen, ja Jeesus siltä pelasti. Mutta miksi kaikkivaltias Jumala loisi sellaisen maailmankaikkeuden. Miksi?

Nää on niitä kysymyksiä, mitä mäkin mietin joku aika sitten. Mä mietin, että miksi Jumala luo ihmisen, kun Hän näkee jo ennen hänen syntymäänsä, että ihminen menee helvettiin? Kun ihminen on sellainen, että hänellä on taipumus pahaanja ihan kaikki me omien tekojemme kautta ansaitsemme sen kadotuksen. Jeesus tarjoaa pelastusta aivan jokaiselle ja se ei ole järjen asia. Niinkuin Raamattu sanoo, että jokainen on kutsuttu, mutta kaikki eivät ole valittuja. Ja niinkuin se kuningas, joka järjesti ne suuret pidot, hän kutsui valitut, että he tulisivat pitoihin. Mutta syitä oli monia, miksi kutsuja ei pidetty niin tärkeänä. Jumala sanoo, että Hän soisi että kaikki pelastauisivat, ja kaikki on valmiina. Sen kun ottaa vain vastaan. Jeesus tuli ja teki kaikkensa että pelastuisimme. Sen enempää Jumalakaan ei voi tehdä. Koska Hän on oikudenmukainen ja Jumala on pyhä. Synti ei voi tulla sisälle Jumalan valtakuntaan. Js knun otamme Jeesuklsen vastaan, Jumala näkee meidät Hänen kauttaan. Mutta nämä ehkä on sulle jo selviä juttuja?

 

Siis ihan oikeasti ajattelet / ajattelit tuo helvetin noin konkreettisen ajattelun kautta?

No mitenkäs sitten? Fundamentalistisissa piireissä luetaan Raamattua melko kirjaimellisesti, enkä muutenkaan omavaltaisesti tohtisi Jumalan puhetta vakavasta asiasta kääntää vertauskuvalliseksi. Varmempi siis ottaa se sellaisenaan, jos siihen kerran uskoo.

 

Ei, ei ei. En ole toistaiseksi nähnyt uskontoa, joka minusta vaikuttaisi vakuuttavalta. Ajattelin enemmänkin filosofisia kokonaisuuksia. Esimerkiksi voisin hyvin kuvitella, että olemassa olisi jumaluus, joka olisi maailmankaikkeuden luonut lainalaisuuksineen, mutta ei olisi kiinnostunut ihmisten ajatuksista itsestään. (Joku lennokkaampi voisi ajatella, että maailman loi oikeasti joku autistinen nero jumala, mutta kunnian tuli ottamaan palvonnanhimoisempi jumala.)

Tämä on mahdotonta kritsinuskon
Jumalalle, joka sanoo,että jo idullani sinut loin, kaikki pääsi hiukset ovat lasketut, tunnen sinun ajatuksesi jne...Jumala loi meidät OMAKSI kuvakseen. Ja siksikin olisi mahdotonta, ettei Hän olisi persoona.

 

No mitenkäs sitten? Fundamentalistisissa piireissä luetaan Raamattua melko kirjaimellisesti, enkä muutenkaan omavaltaisesti tohtisi Jumalan puhetta vakavasta asiasta kääntää vertauskuvalliseksi. Varmempi siis ottaa se sellaisenaan, jos siihen kerran uskoo.

No näimpä se on. Jumala sanoo, että Hän maksaa kullekin tekojensa mukaan, ihan jokaiselle. Mutta jos ihminen ei halua ottaa sitä Jumalan kädenojennusta ja uskoa pahoja tekojaan anteeksi, kuinka tämä ihminen voisi sitten tulla kuoltuaan Jumalan tykö? Kun Jumala ei kelvannut edes ihmisen eläessä. Väkisin Hän ei vie ketään taivaaseen. Se ei ole rakkauden "lain" mukaista. Sama kun mut naitettaisiin väkisin jollekin, jota en halua puolisokseni .

 

Tämä on mahdotonta kritsinuskon
Jumalalle, joka sanoo,että jo idullani sinut loin, kaikki pääsi hiukset ovat lasketut, tunnen sinun ajatuksesi jne...Jumala loi meidät OMAKSI kuvakseen. Ja siksikin olisi mahdotonta, ettei Hän olisi persoona.

Käkkärämänty. Miksei sitä voi pohtia muunlaisia jumalamahdollisuuksia kuin sitä kristillistä. Varmaankin aika selvää, kuka se tuossa tarinassa oli.

Eli, korostat itsekin tuota, että kristinuskon Jumala on persoona. Ja minusta persoonakeskeisyys muun muassa on ongelma.

 

Mä ajattelen, että kyllä Jumalan saa kyseenalaistaa ja miettiä kaikin tavoin. Sitten kun asian on perinpohjin tutkinut ja päässyt johonkin lopputulokseen, niin ainakin voi sanoa, että asia on punnittu ja voi seisoa tukevasti sillä kalliolla. Mutta Jumalan tunteminen ei ole kuitenkaan järjellä selitettavissa. Niinkuin ei ole esim rakkaus. En osaa lopultakaan sanoa, miksi rakastuin juuri aviomieheeni. Rakkaus ei kysy järkeä.

 

No mitenkäs sitten? Fundamentalistisissa piireissä luetaan Raamattua melko kirjaimellisesti, enkä muutenkaan omavaltaisesti tohtisi Jumalan puhetta vakavasta asiasta kääntää vertauskuvalliseksi. Varmempi siis ottaa se sellaisenaan, jos siihen kerran uskoo.

Mitenkähän sen nyt paremmin selittäisi. Käsittääkseni kr.opin mukaan kadotus on ikuinen ero J:lsta. Jos J:la on Rakkaus, niin ikuinnen peruuttamanton ero rakkaudesta on aika kylmäävä ajatus - pelkästään jo tietoisuutena; ja siihen tetoisuuteen herääminen tuo jo itsessään ikuisen tuskan ihan jo oman tietoisuuden kautta - se kun jos ei häviäkään. Ei siihen silloin mitään konkreettisia tulimeriä tarvita.

 

Käkkärämänty. Miksei sitä voi pohtia muunlaisia jumalamahdollisuuksia kuin sitä kristillistä. Varmaankin aika selvää, kuka se tuossa tarinassa oli.

Eli, korostat itsekin tuota, että kristinuskon Jumala on persoona. Ja minusta persoonakeskeisyys muun muassa on ongelma.

Ok, se sitten on . Mä taas näen että koska mä olen persoona, Jumala on persoona, koska hän loi mut. Ja muuta Jumalaa en voi nähdä niin johdonmukaisena ja rakastavana kuin mun Jumalani. Anteeksi nyt kovasti :heart:. Olen kyllä kahlannut ennen tätä ratkaisuani niitä muitakin jumalia, mutta ei ne auttaneet mua, kun ois tarttenut. Niissä en aistinut sitä loputonta hyväksyntää ja rakkautta. Ne kun oli kaikki multa jotain vailla ja vaatimassa...

 

Mitenkähän sen nyt paremmin selittäisi. Käsittääkseni kr.opin mukaan kadotus on ikuinen ero J:lsta. Jos J:la on Rakkaus, niin ikuinnen peruuttamanton ero rakkaudesta on aika kylmäävä ajatus - pelkästään jo tietoisuutena; ja siihen tetoisuuteen herääminen tuo jo itsessään ikuisen tuskan ihan jo oman tietoisuuden kautta - se kun jos ei häviäkään. Ei siihen silloin mitään konkreettisia tulimeriä tarvita.

Niinkin se on. Jumala on se hyvä, mitä voimme kuvitella, Jumalassa ei ole pahuutta. Ja jos se poistuu, mitä jää jäljelle? Ja sen kun ajattelee ikuisesti

 

Mitenkähän sen nyt paremmin selittäisi. Käsittääkseni kr.opin mukaan kadotus on ikuinen ero J:lsta. Jos J:la on Rakkaus, niin ikuinnen peruuttamanton ero rakkaudesta on aika kylmäävä ajatus - pelkästään jo tietoisuutena; ja siihen tetoisuuteen herääminen tuo jo itsessään ikuisen tuskan ihan jo oman tietoisuuden kautta - se kun jos ei häviäkään. Ei siihen silloin mitään konkreettisia tulimeriä tarvita.

Pointtina ikuinen kärsimys, joka kuuluu Jumalan suunnitelmiin kuitenkin. Kuumuudesta välittämättä.

 

Ei, ei ei. En ole toistaiseksi nähnyt uskontoa, joka minusta vaikuttaisi vakuuttavalta. Ajattelin enemmänkin filosofisia kokonaisuuksia. Esimerkiksi voisin hyvin kuvitella, että olemassa olisi jumaluus, joka olisi maailmankaikkeuden luonut lainalaisuuksineen, mutta ei olisi kiinnostunut ihmisten ajatuksista itsestään. (Joku lennokkaampi voisi ajatella, että maailman loi oikeasti joku autistinen nero jumala, mutta kunnian tuli ottamaan palvonnanhimoisempi jumala.)

Ehkäpä siksi, kun sillä maailmankaikkeudessa erakolla olisi tullut aika pitkäksi omassa yksinäisyydessään. Ja Jumala ei VAADI meiltä palvontaa, vaan se tulee, kun kokee Jumala pyyteettömän rakkauden. Sydämestä nousee vain se palvonta ja ylistys, sitä ei voi estää :heart:

 

Pointtina ikuinen kärsimys, joka kuuluu Jumalan suunnitelmiin kuitenkin. Kuumuudesta välittämättä.

Se on varattuna yksinomaan saatanalle ja hänen enkeleilleen. Ei kenellekään ihmiselle. Jotkut ihmiset vain valitsevat saatanan. Erinäisistä systä. Mutta se ei missään nimessä ole Jumalan tahto. Ja miski ihminen sitten haluaisi viettä ikuisuutta hemmon kanssa, joka ei ollut heidän ystävänsä täällä maan päällä? Kysymys on ihmisen omasta valinnasta, ei Jumalan.

 

Ehkäpä siksi, kun sillä maailmankaikkeudessa erakolla olisi tullut aika pitkäksi omassa yksinäisyydessään.

Alistat tässä nyt hieman Jumalaa. Mallinnat nimittäin Jumalaa niin, että hän toimii samoin kuin ihmiset, vieläpä rajattu ihmisjoukko, nimittäin enimmäkseen keskimääräiset ihmiset. Autistisella nerolla ei aika olisi tullut pitkäksi ilman ihmisiä. Siksipä autistinen ja vallanhaluinen eivät esimerkissäni olleetkaan poissulkevia.

Mainittakoon vielä, että tuo autistinen jumala -teoria ei ole sitten sellainen, mihin oikeasti uskoisin. Kunhan tuli mieleeni eräänä esimerkkinä. Hyvää yötä nyt.

 

Pointtina ikuinen kärsimys, joka kuuluu Jumalan suunnitelmiin kuitenkin. Kuumuudesta välittämättä.

Mihin J:lan suunnitelmiin?

 

Alistat tässä nyt hieman Jumalaa. Mallinnat nimittäin Jumalaa niin, että hän toimii samoin kuin ihmiset, vieläpä rajattu ihmisjoukko, nimittäin enimmäkseen keskimääräiset ihmiset. Autistisella nerolla ei aika olisi tullut pitkäksi ilman ihmisiä. Siksipä autistinen ja vallanhaluinen eivät esimerkissäni olleetkaan poissulkevia.

Mainittakoon vielä, että tuo autistinen jumala -teoria ei ole sitten sellainen, mihin oikeasti uskoisin. Kunhan tuli mieleeni eräänä esimerkkinä. Hyvää yötä nyt.

Hyvää yötä. Mutta autismi on käsittääkseni eräänlainen sairaus. Miksi Jumala olisi sairas? Kun Hän kuitenkin loi näinkin toimivan universumin?