Yksi lapsi riittää.. muita?

Poikamme täyttää kohta vuoden. Aivan ihana veijari, oikea ilopilleri.
Silti tuntuu, että en enempää lapsia halua. Olen aina ollut lapsirakas ja joskus haaveillut isosta perheestä, kun tulin raskaaksi ja synnytin, tajusin että tämä oli eka ja vika kerta.. Synnytys oli pitkä ja kamala kokemus.. Myös alkuajat vauvan kanssa oli kamalaa. Lievä koliikki eikä nukuttu. Lisäksi masennus iski... Onneksi ajat ovat kääntyneet parempaan suuntaan, poika nukkuu hyvin yöt, on terve ja reipas ihanuus.
Silti tuntuu että hän saa jäädä ainokaiseksi.
Joku varmasti sanoo, että juu nii varmaan, ootappa pari vuotta niin kuume iskee.. mutta tuntuu kyllä ettei iske..
Olen niin oman elämän tahtoinen. Tahtoisin tehdä mitä haluan, olla vapaa, tulla ja mennä..
Olen päättänyt että tämä lapsi kasvatetaan rakkaudella ja myöhemmin eletään omaa elämää. Ilman toista tai kolmatta lasta.
Onko muita jotka ovat päättäneet "tyytyä" yhteen lapseen?
Vastauksia kiitos ilman veetuilua...

 

Lisään vielä...
Voi kuulostaa naurettavalta, mutta jotenkin on tullu semmoinen tunnekin, että tämän pojan kuuluu olla vain ja ainoastaan ainoa lapsi. En voisi edes kuvitellakaan hänelle sisaruksia...
outoa mutta jotenkin "vaisto" sanoo niin ^^

 

Ei kai siinä mitään ihmeellistä ole, toiset haluaa vaan sen yhden, toiset kakstoista. That´s it. Ja ei sitä tarvi ees selitellä kellekään, te itse teette omat ratkaisunne.

Meillä on kaksi lasta, ikäero 4,5v. Esikoinen oli yli 3v. ennenkuin tuli ajatus toisesta lapsesta ja sitten ihan kova vauvakuumekin. Sitä ennen olin varma, että esikoinen jää ainokaiseksi, vaikka aika "helppo" vauva ja pikkulapsi oli ollutkin.

 

No me ollaan melkein päätetty jäädä yhteen lapseen. Vauva on 6kk. Oon kuitenkin huomannut lievää vauvakuumetta. Mutta saa nähdä. Voidaan hyvinkin pitäytyä yhdessä. Voi keskittyä helpommin yhden tarpeisiin ja rahaakaan ei kulu niin paljoa.
En ole erityisen lapsirakas vaikka omaani rakastankin yli kaiken. On vaikea kuvitella tuntevansa tällaista rakkautta useampaa lasta kohtaan enkä halua ottaa riskiä ajatellen "että kyllä se rakkaus tulee luonnostaan" jollei tulekaan.

 

Minä haluisin toisen lapsen, mies ei. Kunnioitan hänen päätöstään, joten yksi lapsi riittää. Mutta ei minulla ole mitään tulenpalavaa tarvetta toiseen lapseen. Mutta en osaa sanoa, paljonko tästä halusta johtuu ulkopuolisista odotuksista ("kyllähän lapsella sisarus pitää olla") eikä omasta halusta. Mutta meidän perhe on nyt tässä.

 

Ihan kun olisin kirjoittanut tuon tekstin muutama kuukausi sitten kaikki ajatukset ja jutut täsmää paitsi mulla ei masennusta ole ollut.
Nyt siis meillä reilu vuoden ikäinen joka vihdoin oppinut nukkumaan ja elämä hymyilee Tähän asti siis sitä mieltä ollut että uudelleen en tähän lähde vaikka maailman ihanin lapsi onkin.
Mutta ihan nyt viime aikoina olen alkanut miettimään sitä toista vaikka aikaisemmin olin sata varma että ei enää saa nähä miten mieli vielä muuttuu mutta aluksi palaan vähäksi aikaa töihin ja olisi kiva saada toinen vaikka 3v:n ikäerolla
Ehkä se pitääkin paikkansa että "aika kultaa muistot".

 

Mua kanssa ahdistaa tavallaan se, että ihmiset alkaa heti kritisoimaan toisten päätöksiä ja jankkaamaan sisaruksista ja kuinka väärää se on lasta kohtaan...
Lisäksi hyvä kun on ekan ehtiny synnyttää nii johan kaverit ja mummot kyselee että koskas toinen tulee.. eikö se yksikin muka riitä? :O

 

lapsiraukka. toi on todella väärin että tahallaan jätetään ilman sisaruksia.

 

Mulla taas on kyllä sellainen tunne, että haluaisin toisen lapsen ja tälle pojalle (1 v.) sisaruksen. Mutta mua kanssa vähän pelottaa se vauva ajan rankkuus. Tuntuu, että ainakaan ihan heti en vaan jaksaisi sitä kokea uudelleen. Vaikka ihanaa siinäkin oli paljon, mutta uuvuttavaa silti.

 

[QUOTE="vieras";22419450]Ei kai siinä mitään ihmeellistä ole, toiset haluaa vaan sen yhden, toiset kakstoista. That´s it. Ja ei sitä tarvi ees selitellä kellekään, te itse teette omat ratkaisunne.
[/QUOTE]

Musta tätä taas tarvii selitellä aika paljonkin. Ennen tätä ainokaista ei multa kyselty kuin pari kertaa, mites lasten kanssa (vaikka oltiin yhdessä yli kymmenen vuotta ja kolmekymmentä alkoi olla mittarissa). Nyt kun on yksi lapsi, moni puolituttukin on kysynyt, että koskas teille toinen tulee. Ja kun sanoo, ettei toista tule, niin alkaa kysely, että miksei toista.

 

[QUOTE="vieras";22419472]Ihan kun olisin kirjoittanut tuon tekstin muutama kuukausi sitten kaikki ajatukset ja jutut täsmää paitsi mulla ei masennusta ole ollut.
Nyt siis meillä reilu vuoden ikäinen joka vihdoin oppinut nukkumaan ja elämä hymyilee Tähän asti siis sitä mieltä ollut että uudelleen en tähän lähde vaikka maailman ihanin lapsi onkin.
Mutta ihan nyt viime aikoina olen alkanut miettimään sitä toista vaikka aikaisemmin olin sata varma että ei enää saa nähä miten mieli vielä muuttuu mutta aluksi palaan vähäksi aikaa töihin ja olisi kiva saada toinen vaikka 3v:n ikäerolla
Ehkä se pitääkin paikkansa että "aika kultaa muistot".[/QUOTE]

toi on kyllä totta
Mutta en halua että minulle tulisi edes ajatusta toisesta.. ähh.. vaikea selittää ;D

 

Mulla oli niin, että siihen asti kun lapsi täytti 2 vuotta, olin satavarma, ettei enempää.
Tilanne muuttui ihan pakonomaiseksi tarpeeksi saada lapsi ja haimme apua hedelmöityshoidoistakin sitten loppuviimeksi.

 

Esikoisen ollessa tuon ikäinen, minäkin vaikean raskauden (kun ei mikään ruoka pysynyt sisällä koko raskauden aikana), kivuliaan synnytyksen, lapsen koliikin ja oman masennuksen läpikäyneenä olin tuota mieltä. Ettei mulle enempää lapsia kiitos ja olinpa hölmö, kun en nauttinut ajasta, jolloin saiin tulla ja mennä miten huvittaa jne... Ja samoissa fiiliksissä sinniteltiin siihen asti kunnes lapsi oli 2 ja vähän helpotti. Silloin aloin miettimään, että kuinka kivalta lapsesta tuntuis, jos hällä ois aina leikkikaveri saman katon alla ja pikkuhiljaa aloin itsekin kuumeilla. Esikoinen oli 3,5-vuotias, kun syntyi toinen. Taas parin vuoden ajan olin samoissa fiiliksissä, että tää oli nyt tässä, perheluku on täynnä. Nyt kuitenkin kuopus on jo 4, esikoinen koululainen ja aloin yhä useammin haaveilemaan siitä, kun joskus kolmekymppisenä saisin vielä iltatähden tai peräti kaksi. Siihen on vielä onneksi aika pitkä aika. Näin ne ajatukset välillä muuttuu, vaikka välillä tuntuu, ettei jaksa ja elämä romahtaa, jos "joutuu" käymään saman uudestaan. Se ei tietenkään tarkoita, että kaikilla ajatukset muuttuu, mutta näinkin voi käydä.

 

"Aika kultaa muistot" ei päde ainakaan täällä

Mulla on mailman ihanin 7v tyttö ja enempää en halua. "Sä oot vielä niin nuori, kyllä se vauvakuume sieltä vielä tulee". Näihin lausahduksiin voin aina vastata että on tullutkin, mutta mulla on omat syyni siihen että mulle riittää yksi.

 

[QUOTE="vieras";22419495]Musta tätä taas tarvii selitellä aika paljonkin. Ennen tätä ainokaista ei multa kyselty kuin pari kertaa, mites lasten kanssa (vaikka oltiin yhdessä yli kymmenen vuotta ja kolmekymmentä alkoi olla mittarissa). Nyt kun on yksi lapsi, moni puolituttukin on kysynyt, että koskas teille toinen tulee. Ja kun sanoo, ettei toista tule, niin alkaa kysely, että miksei toista.[/QUOTE]

Tarkoitinkin siis, ettei sitä PITÄISI joutua selittelemään tai puolustelemaan kellekään!

 

[QUOTE="vieras";22419495]Musta tätä taas tarvii selitellä aika paljonkin. Ennen tätä ainokaista ei multa kyselty kuin pari kertaa, mites lasten kanssa (vaikka oltiin yhdessä yli kymmenen vuotta ja kolmekymmentä alkoi olla mittarissa). Nyt kun on yksi lapsi, moni puolituttukin on kysynyt, että koskas teille toinen tulee. Ja kun sanoo, ettei toista tule, niin alkaa kysely, että miksei toista.[/QUOTE]

Niin tota. Mulla yksi kaveri kysyi ekan kerran toisesta lapsesta viikon päästä ensimmäisen syntymästä ja joka kerta kun nähdään muistaa asiaa kysyä. Ja joka kerta sanon, että seuraavaksi tulee koira ja toinen lapsi ei oo suunnitelmissa.
Miehen kanssa rakastetaan ylikaiken tyttöämme ja vaikka hän on aika "helppo" niine i kummallakaan ole sellasta oloa, että toinen lapsi pitäisi hankkia. Kun tyttöä ruvettiin "tekemään" niin kummallakin oli kova halu saada lapsi, nyt ei ole sellaista tullut ja suunnitelmia tulevaisuuteen on vaikka mitä, mutta sitä toista ei siellä näy.

 

Niin tota. Mulla yksi kaveri kysyi ekan kerran toisesta lapsesta viikon päästä ensimmäisen syntymästä ja joka kerta kun nähdään muistaa asiaa kysyä. Ja joka kerta sanon, että seuraavaksi tulee koira ja toinen lapsi ei oo suunnitelmissa.
Miehen kanssa rakastetaan ylikaiken tyttöämme ja vaikka hän on aika "helppo" niine i kummallakaan ole sellasta oloa, että toinen lapsi pitäisi hankkia. Kun tyttöä ruvettiin "tekemään" niin kummallakin oli kova halu saada lapsi, nyt ei ole sellaista tullut ja suunnitelmia tulevaisuuteen on vaikka mitä, mutta sitä toista ei siellä näy.

Tämän voi selittää se, ettei sulla ehkä ollut ennen sitä ensimmäistäkään haaveilta isosta perheestä? Ap mainitsee, että ennen lasta on haaveillut isosta perheestä, mutta lapsen jälkeen tuntuu siltä, ettei enää haluakaan. Mulla oli myös sama juttu ap:n kanssa siinä mielessä, että minäkin haaveilin isosta (tai isommasta kuin yhden lapsen) perheestä silloin, kun ei vielä omia lapsia ollut. Esim. kotileikeissä leikin pienenä, että mulla on monta lasta ja kun minulta kysyttiin pienenä, että montako lasta mä haluan, niin vastasin aina, että kaksi tyttöä. Tämä haave siis on nyt täyttynyt 100%:sti, vaikka esikoisen jälkeen en uskonut enää ryhtyväni koskaan siihen uudestaan.

 

Meillä kans 1v. 2kk tyttö eikä olla haluamassa lisää. Mua myös ärsyttää aina selitellä, että miksi ei toista? Jotenkin kaikki aina olettaa, että toinen tulee ilman muuta. Meidän tyttö on aika vaativa ja kärsimätön, enkä todellakaan voi kuvitella tähän toista lasta pyörimään Sekä miehellä, että itselläni yksi sisarus, joiden kanssa emme ole juurikaan tekemisissä. Minun hermoilleni riittäköön yksi ihana tyttö, jolle voin tarjota riittävästi rakkautta, ruokaa ja vaatteita. Ja muutaman lomamatkan vuodessa

 

Meillä kans 1v. 2kk tyttö eikä olla haluamassa lisää. Mua myös ärsyttää aina selitellä, että miksi ei toista? Jotenkin kaikki aina olettaa, että toinen tulee ilman muuta. Meidän tyttö on aika vaativa ja kärsimätön, enkä todellakaan voi kuvitella tähän toista lasta pyörimään Sekä miehellä, että itselläni yksi sisarus, joiden kanssa emme ole juurikaan tekemisissä. Minun hermoilleni riittäköön yksi ihana tyttö, jolle voin tarjota riittävästi rakkautta, ruokaa ja vaatteita. Ja muutaman lomamatkan vuodessa

Peesaan