en mä nyt ihan tämmöstä elämää ois halunnu

["vieras"]

Hoitelen täällä yksin lapsia ja kotia kun mies on jatkuvasti töissä. Mies näkee lapsia tunnista puoleentoista tuntia päivässä ja senkin ajan haluaa lukea lehteä ja syödä rauhassa. Kukaan ei koskaan sano rakastavansa minua tai pidä hyvänä, ei edes kiitä, kosketus on jotain aivan liikaa pydettyä

Jotenkin sitä aina oli ajatellut, että myös mies osallistuisi arkeen ja tekisimme koko perheen voimin joskus jotain mukavaa ja mies leikkisi lasten kanssa. Niin ja olisi tietenkin toivonut myös, että saisi edes joskus tuntea olevansa rakastettu tai edes hiukan arvokas. Töissä ollessani minua sentään arvostettiin, mutta nyt ei ole edes sitä

Anteeksi tämä avautumiseni, on vaan niin paha mieli tänään Ja joo, ihan itse olen mieheni valinnut ja lapseni tehnyt, joten tiedän, että en saisi valittaa... on vaan niin huono päivä...

 

[Maira]

:hug: Tiedän tunteen, justiinsa taas sain puhelimessa kuulla miehen tulevan kotiin hyvällä tuurilla ilta 8:mennessä, lähti aamulla puol 4..Yksin täällä ollaan ja eloa pyöritetään..

 

[St. Brigitten]

:hug: Meillä mies on töiden jälkeen vielä treeneissä, joskus jopa kaksissa. Viikonloppuisin monesti pelireissuilla. Onneksi kuitenkin sen ajan mitä on kotona, osallistuu arkeen erinomaisesti.

Sano sun miehelle miltä susta tuntuu, puhu sille ja pura hälle sun tunteita. Ja mitä tuohon arvostukseen tulee, niin kyllä sua arvostetaan. Ainakin sun lapsesi arvostaa sitä, että olet heidän kanssaan kotona!

 

[Kismett]

Tuollaista se on täälläkin usein. Mies tekee iltaisin töitä koneella. Viikonloppuisin se on kyllä kiitettävästi läsnä (ellei ole harrastamassa).

 

["a p"]

:hug: Meillä mies on töiden jälkeen vielä treeneissä, joskus jopa kaksissa. Viikonloppuisin monesti pelireissuilla. Onneksi kuitenkin sen ajan mitä on kotona, osallistuu arkeen erinomaisesti.

Sano sun miehelle miltä susta tuntuu, puhu sille ja pura hälle sun tunteita. Ja mitä tuohon arvostukseen tulee, niin kyllä sua arvostetaan. Ainakin sun lapsesi arvostaa sitä, että olet heidän kanssaan kotona!

Ja itkuhan tästä viestistä tuli (tuo, että lapseni arvostaa taisi olla se itkun laukaisija tällä kertaa ) herranjestas ku sitä ollaan tänään herkillä... ihan itteäkin ihmetyttää tämä

 

[PeggyBundy]

Täällä ihan samanlaista...silloin saattaa sanoa jotain nättiä kun on jotain vailla....

 

[:(]

Koeta saada asiat selvitettyä miehesi kanssa ennen kuin on liian myöhäistä... Meillä tilanne se, että olen niin väsynyt ja masentunut, että olen tehnyt vaikka mitä. Odottelen sossun tätien käyntiä, kutsua sairaalaan vieroitushoitoon (masennuslääkkeet) jne... Älä anna asioiden mennä näin pitkälle!

 

[St. Brigitten]

[QUOTE="a p";22388141]Ja itkuhan tästä viestistä tuli (tuo, että lapseni arvostaa taisi olla se itkun laukaisija tällä kertaa ) herranjestas ku sitä ollaan tänään herkillä... ihan itteäkin ihmetyttää tämä [/QUOTE]

Sitä se on välillä! Näkisitpä minut joskus, hih.

 

[sq]

tiedän tunteen. jaksamisia <3

 

[gfdsaqwer]

Koeta saada asiat selvitettyä miehesi kanssa ennen kuin on liian myöhäistä...

Siinä viisautta, joka on ikuista.
Jos taloudellinen tilanne sallii, laittaisin hiukan rahaa kotiapuun /lastenhoitoon.
Se auttaa osaltaan, ja auttaa alkuun.

ttosiasia aika monelle, että Suomessa tehdään liian pitkiä työpäiviä, jos on kokoaikainen vakituinen työpaikka. Ei ole helpoin asia saada balanssiin aikaresurssia.
Kun sitä ei lisää tule vuorokausiin.