Tahdon poliisikouluun, mies vastustaa:(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja unelmaa kohti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
U

unelmaa kohti

Vieras
Olen tällainen 28-vuotias naisihminen ja nyt vasta on käynyt selväksi, että poliisiksi mä haluankin. Olen opiskellut ravintolakokiksi aiemmin ja sen jälkeen muutaman vuoden kemiaa yliopistossa, kun en ole tiennyt, mitä oikeasti haluan. Töissä olen koko ajan, myös yo:ssa kirjoilla.

Nyt tiedän, poliisin ammatti olisi minulle varmasti hyvä vaihtoehto, käynyt mielessä aiemminkin, mut en ole uskaltanut toteuttaa, kun kuvittelin, että pitää olla akateeminen tutkinto. Pääsykokeet ovat haastavat, mutta mulla on hyvä kunto ja uskon, että selviäisin muutenkin.

Mies ei nyt innostu suunnitelmastani. Koulu kestäisi 3,5 vuotta, ei ole edes pitkä aika. Jos en pääse nyt seuraavassa haussa, menen armeijaan puoleksi vuodeksi (tai vuodeksi jos on pakko), luulisi sillä irtoavan sitten vaadittavat pisteet. Jos siis ei ihan pieleen mene muuten.

Ei ole kertonut mulle, miksi ei pidä ajatuksesta. Mun elämänihän tämä kuitenkin on. Toki mulle tulisi eteen paikkakunnan vaihdos ja mahdollisesta inttiajasta aiheutuva ero, mutta onhan nuo asiat järkättävissä ja koulu ei kestä ikuisesti.

Harmittaa, kun toinen ei tue ollenkaan. En halua tehdä loppuelämääni kokin hommia ja kemia taas ei ole mun ala, ehkä joskus saan ne fm-paperit, mutta sillä asialla ei ole todellakaan kiire.
 
Ymmärrän sinällään miestäsi, että hän epäröi, onko se poliisin homma sittenkään sekään sinun alasi. Jos kerran olet kokeillut jo muutamaan ja todennut etteivät ne ole sinun juttusi ja nyt olet päättänyt haluta jotain mistä sinulla ei ole mitään kokemusta, niin tottakai se mietityttää.
 
Sinä päätät itse oman ammattisi, eikä mies. Jos mies saa valita mitä ammattia saat harjoittaa niin mistä oikein itse saat päättää?

Niinpä. Ehkä taustalla on se, että emme sitten näkisi niin usein ja ns. normaali elämä järkkyisi hetkeksi enemmän kuin jossain muussa opinahjossa. Ja onhan se tietysti ammattina perinteisen miehinen ja jossain määrin vaarallinenkin, sekin saattaa aiheuttaa vastarintaa.
 
Oletko selvittänyt millaista poliisin työ on. Vuorotyötä, vakipaikkaa varten pitää olla valmis muuttamaan. Työssä kohtaa enimmäkseen ihmiselämän synkän puolen. Koulutus on tosiaankin sisäoppilaitosmaista ja läsnäolopakko on joka aineessa eikä hyväksilukuja juuri ole.
 
[QUOTE="vieras";22378992]Kuka mies haluaisi olla kimpassa varusmiehen ja poliisimiehen kanssa?:D[/QUOTE]

Enhän minä nyt sentään mieheksi muutu armeijan ja poliisikoulun myötä. Mikä noissa on niin vastenmielistä naisen suorittamana? Kiinnostaisi tietää:)
 
Huomaa, että aloittaja on täysin irtaantunut todellisuudesta.

Aloittaja käy heittää nopeen armeijan tost noin vain ja sit poliisi kouluun ja sit huomaa, että perkele tämähän on yhtä tylsää kuin kaikki edelliset duunit ja taas mennään ja miestä vituttaa.
 
[QUOTE="vieras";22379013]Oletko selvittänyt millaista poliisin työ on. Vuorotyötä, vakipaikkaa varten pitää olla valmis muuttamaan. Työssä kohtaa enimmäkseen ihmiselämän synkän puolen. Koulutus on tosiaankin sisäoppilaitosmaista ja läsnäolopakko on joka aineessa eikä hyväksilukuja juuri ole.[/QUOTE]

Olen selvittänyt asiaa juurta jaksain, tiedän mm. edellämainitut asiat, enkä näe ongelmia asioissa. Työnkuva on siis tiedossa, tuskin on herkkua läheskään aina. Opiskelussa läsnäolopakko ei ahdista, sellaistahan se opiskelu on. 3,5 vuotta on aika lyhyt aika ihmisen elämässä, varsinkin jos ala on mieleinen.
 
[QUOTE="alkup.";22379017]Enhän minä nyt sentään mieheksi muutu armeijan ja poliisikoulun myötä. Mikä noissa on niin vastenmielistä naisen suorittamana? Kiinnostaisi tietää:)[/QUOTE]

Jos et mieheksi niin jätkäksi sitten. Jotenkin säälittäviä nämä naispoliisit. Ovat jotenkin olevinaan jotain, vaikka eivät pysty samaan kuin miespoliisit.
 
[QUOTE="alkup.";22379004]Niinpä. Ehkä taustalla on se, että emme sitten näkisi niin usein ja ns. normaali elämä järkkyisi hetkeksi enemmän kuin jossain muussa opinahjossa. Ja onhan se tietysti ammattina perinteisen miehinen ja jossain määrin vaarallinenkin, sekin saattaa aiheuttaa vastarintaa.[/QUOTE]

Eihän poliisin ammatti ole mitenkään vaarallinen. Jos haluat vaarallisen ammatin niin mene raksalle töihin.
 
[QUOTE="vieras";22379077]Kiirusta pitää. Aikuisen naisen on varmaan mukava olla teinipoikien kanssa samaan aikaan intissä. :D[/QUOTE]
Eiköhän hän lopeta armeijan niin kuin 90 % naisista ennen sitä parin kuukauden rajaa kun vielä pääsee livohkaan.
 
Ihme viestejä... Armeijaan menevistä naisista suurin osa suorittaa sen loppuun, tuolla yhdellä vastaajalla ei ole kyllä faktoja selvillä. Naispoliisit eivät ole mitään jätkiä, kaikki tuntemani naispoliisit ovat ERITTÄIN naisellisia. Joidenkin mielestä näköjään naisia ei saisi olla poliisina lainkaan... Tunnen armeijan käyneitä naisia, joiden miehet eivät ole asiaa lainkaan vastustaneet tai ihmetelleet. Tunnen myös naispoliiseja, joiden miesten mielestä asiassa ei ole mitään ihmeellistä. Käsittämättömän vanhoillista porukkaa löytyy vielä nykypäivänä. Ilmeisesti nainen saisi olla ainoastaan sairaanhoitaja ja opettaja, ja vain siihen asti kunnes menee naimisiin, sitten pitää jäädä kotiin ja leipoa pullaa kaiket päivät.

Aloittaja: jos haluat poliisikouluun, hakeudu poliisikouluun!
 
Ap, suosittelen etsimään toisen foorumin näille kysymyksille, täältä et saa muuta kuin elämäänsä kyllästyneiden, kapeakatseisten ja kouluttamattomien kotimammojen veetuilua. Heistä itsestään ei olisi opiskelemaan tuollaista, joten heidän pirtaansa ei mahdu, että jostain voisi olla. Tai että ihminen kasvaa ja kiinnostuksen kohteet muuttuvat, eikä kaikkien elämä mene normien mukaan.

Ehkä se poliisi tosiaan on sinun juttusi. Ja entä sitten jos ei olekaan? Se on siinä kohtaa kuitenkin yksi tutkinto plakkarissa sen kokin lisäksi, ei ainakaan tarvitse siivota rappukäytäviä, vaan voi sitten valita haluaako tehdä kokin, poliisin vain vaikka kemistin hommia. Ainakin sinua harmittaisi, jos et menisi kouluun, kun noin paljon kiinnostaa. Enkä näe, että opiskelusi olisi keneltäkään pois.

Inttikin voi olla ihan mukava kokemus, se on asenteesta kiinni. Ne nuoret pojatkin voi olla ihan hyviä tyyppejä jos itse ei heittäydy ylimieliseksi vanhemmaksi naiseksi. Onko sitten kivempi olla hetki armeijassa tulevaa ammattia varten kuin opiskella epäkiinnostavaa alaa ja puutua luentosalin penkillä?
 
[QUOTE="vieras";22378992]Kuka mies haluaisi olla kimpassa varusmiehen ja poliisimiehen kanssa?:D[/QUOTE]

Minun mieheni =)

Kun mietin armeijaa ja poliisikoulua, mieheni oli täysillä tukemassa minua. Tulin kuitenkin raskaaksi ja armeija jäi sen takia, nyt olen samanikäinen kuin ap eli 28v. ja armeija ei enää tule kysymykseen. Poliisikoulusta haaveilen edelleen, olen myös kokki :D Ja yo. Kuntoa minun täytyy kasvattaa mutta muuten selviän pääsykokeista kyllä. Tavoitteeni on poliisiammattikorkeakoulussa ja tekniikan laboratoriossa/rikospaikkatutkinnassa.

Mies on täytenä tukena edelleen, on minusta ylpeä =)
 
[QUOTE="Milla";22379239]Minun mieheni =)

Kun mietin armeijaa ja poliisikoulua, mieheni oli täysillä tukemassa minua. Tulin kuitenkin raskaaksi ja armeija jäi sen takia, nyt olen samanikäinen kuin ap eli 28v. ja armeija ei enää tule kysymykseen. Poliisikoulusta haaveilen edelleen, olen myös kokki :D Ja yo. Kuntoa minun täytyy kasvattaa mutta muuten selviän pääsykokeista kyllä. Tavoitteeni on poliisiammattikorkeakoulussa ja tekniikan laboratoriossa/rikospaikkatutkinnassa.

Mies on täytenä tukena edelleen, on minusta ylpeä =)[/QUOTE]
Miksi mies on ylpeä, ethän sä ole tehnyt mitään? Sitten kun oikeasti pääset sinne kouluun ja valmistut sieltä niin sitten voi olla ylpeä.

Nyt nuo kaikki on vain haahuilua.
 
Armeijaan alat olla liian vanha. Poliisiksi ei kannata opiskella sen puolesta, että niillä on todella huono työtilanne tällä hetkellä. Mutta jos siitä huolimatta haluat mitä haluat, niin sitten varmasti elät tilanteen mukaan.
 
Poliisiksi pyrkimisestä en näe mitään valittamista. Yritä ihmeessä jos oikeasti haluat. Sinne on tietääkseni kova karsinta, joten jos läpi pääset niin kertoo kai se jotain soveltuvuudesta (elleivät valintakriteerit ole ihan pielessä).

Jos en pääse nyt seuraavassa haussa, menen armeijaan puoleksi vuodeksi (tai vuodeksi jos on pakko), luulisi sillä irtoavan sitten vaadittavat pisteet. Jos siis ei ihan pieleen mene muuten.

Tämä kohta suunnitelmistasi vähän häiritsee. Menisitkö siis armeijaan lähinnä saadaksesi siitä etua poliisiksi pääsemiseen? En suosittele. Tunnetusti armeijan tarkoitus on ihan muu kuin antaa potkua uralle, ja sodan syttyminen sinun reserviläisaikanasi ON mahdollista vaikka se kaukaiselta ajatukselta näyttääkin. Intin käyneenä suosittelen asepalvelusta sinänsä mielelläni muillekin, mutta en siinä tapauksessa jos pääasiallisena/ainoana motiivina on hyöty ammatinvalinnassa tai kokeilunhalu.

Sitä paitsi armeijan antama hyöty poliisiksi pääsemiseen ei ole todellisuudessa niin suuri kuin yleisen käsityksen mukaan. Varsinaisia pisteitä siitä saa vain työkokemuskuukausien muodossa, ja ne sinulla lienee muutenkin jo plakkarissa. Pärstäkerroinlisää intin käymisestä voisi periaatteessa saada, mutta yhtä hyvin sitä voisi tulla vaikka työskentelystä baarissa hankalien asiakkaiden parissa.
Kuitenkin nykypäivänä lähes kaikki poliisiksi hakevat miehet ja hyvin monet naisetkin ovat suorittaneet asepalveluksen, joten varmaan valitsijoilla on jo tiedossa ettei se kerro ihmisestä paljoakaan. Kaikenkarvaiset ihmiset sen kuitenkin läpi kahlaavat.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kuka mies haluaisi olla kimpassa varusmiehen ja poliisimiehen kanssa?:D

Vaikken mies olekaan, niin en kyl itsekään suostuis asumaan saman katon alla poliisin kanssa. Ymmärrän miestäsi hyvin: jos haluaisin poliisin vaimoksi, alkaisin seurustelemaan poliisin kanssa. En halunnut poliisin vaimoksi, joten valitsin tavallisen miehen. Jos mies nyt päättäis alkaa poliisiksi, sais miettiä kahteen kertaan, kumpaa tahtoo enemmän: poliisin uraa vai perhettä kanssani. Mummot kyttää, mammat kyttää, naapurit kyttää ja jos yhtäkkiä ois kotonakin kyttä, niin ei ois mun koti enää.
 

Yhteistyössä