N
nyt ottaa päähän..
Vieras
Juu elikkä olen jo 1,5v tapaillut erästä miestä. Hän on yleisin puolin mukava, huomioonottava jne kiva tapaus. Otin kesän alussa itselleni löytökoiran. Asuin tällöin vielä yksin ja ei oltu puhuttu yhteenmuutosta mitään. Mies oli iloinen uudesta koirastani koska hänelläkin on lemmikkejä ollut. Noh, sitten päätettiin mennä kihloihin ja tämän myötä sitten mies ehdotti yhteenmuuttamista.
Nyt on asuttu noin 50 neliön kämpässä muutama kuukausi ja miehestä on tullut aivan kamala!
Koirani on siis löytökoira jota on aiemmin kohdeltu kaltoin. Se on 2v vanha pehmeäluonteinen narttu. Tullessaan se ei ollut edes sisäsiisti. Nyt se on sisäsiisti ja peruskäskyt alkaa olla hallinnassa, samoin suurimmat arkuudet yms on menneet ohi jo. Mutta yksinolo, kuten monilla tällaisilla koirilla, tuottaa ongelmia. Kun vielä asuin täysin yksin koira tuhosi yksin jäätyään asunnosta varsin paljon. Sohvanjalassa on hampaanjälkiä, puisen jakkaran istuinosaa on nakerreltu, lattialistasta puuttuu paloja ja vaatekaapin kulmasta aika iso sälö. Yhden oven on raapinut rumille jäljille.
Kuitenkin ajan ja koulutusten myötä koiran tilanne on alkanut helpottaa. Nykyään ei enää tuhoa ovia jne ja yksinolo sujuu hyvin radion ollessa päällä. Jos joku kiinnostava esine jää matalalle niin kyllä se vieläkin päätyy koiran hampaisiin mutta monesti on nykyään jo oppinut että vain nukkuu sängyllä / kaluaa puruluuta kun oon töissä, 6h joka päivä samaan aikaan.
Mies on kuitenkin totaalisen tympääntynyt koiraan. Alussa koira pelkäsi miehiä kamalasti ja myös tätä avokkiani. Kuitenkin pitkän ajan jälkeen syntyi luottamusta vaikka koira vieläkin vähän kauempaa miestä kiertää eikä oikein viihdy tämän lähellä. Mutta ei enää suoranaisesti pelkää kuten alussa jolloin miehen ääni kadullakin sai koiran pelästymään, jähmettymään ja laskemaan alleen yms ikävää.
Nyt tämä äijä sitten valittaa minulle koiran tekemistä tuhoista. Mitään hänen tavaroitaan koira ei ole koskenut, vain minun omia juttujani. Valittaa myös siitä kun lattialistaa on syöty yms eli kaikkea mitä on tapahtunut ennen kuin hän asuntoon tuli ja mistä hän tiesi ennen muuttoa! Koska koira on nyt tämän eroahdistuskoulutukseni alla niin en ole kauheasti reissaillut missään. Jos reissaan niin koira tulee sitten mukaan.
Miehellä on eri työajat kuin minulla ja hän sanoo, ettei jaksa koiraa ollenkaan. Uhkailee koko ajan, että "joku kerta kun sä tuut töistä niin mä oon pamauttanu tuota rakkia ysimillisellä silmien väliin" ja "mä hirtän ton koiran" tai "kuristan tota niin että silmät purskahtaa päästä". Hän ei siedä edes nähdä koiraa! Koira on käytökseltään tosi kiltti kun olemme kotona eikä tee silloin mitään pahaa ja on rauhallinen. Kerran katsottiin telkkaria ja koira tassutteli rauhallisesti keittiöstä olohuoneeseen omalle pedilleen nurkkaan. Mies pomppasi ylös sohvalta ja tarttui koiraa kaulapannasta ja REPI ja RAAHASI sen pois huoneesta ja kun yritin mennä väliin että sinä et perkule siihen koiraan koske, niin tämä alkaa sättimään että MINUN EI TARVI KOTONANI TUOTA KOIRAA KATTELLA! Ei siis siedä edes samassa paikassa oloa koiran kanssa!
Moittii sitä, kun ostan koiralle ruokaa. En osta kalleinta mutta kuitenkin ok laatuista ja itse tienatuilla rahoilla. Käytän itse koiran lenkillä yms eli miehen ei tarvi tehä mitään, välillä kyllä on itse omasta halustaan vienyt koiran lenkille.
En kestä sitä, kun mies puhuu koko ajan paskaa niskaan koiran takia ja katsookin eläinparkaa hullunkiilto silmissä. Aiemmin ihanasta miehestä kuoriutui tuollainen paskiainen..
Olen monta kertaa sanonut hänelle ihan rauhallisena että koira on alkanut edistyä koulutuksessa, eikä tällasia asioita hetkessä synny se hänenkin koiria omistaneena pitäisi tietää, ja jos minun täytyy jommastakummasta valita niin se on ukko joka häipyy.
Tähän tulee tietysti vastaukseksi vain rääkymistä ja vittuilua...
Mitä teen :/
Nyt on asuttu noin 50 neliön kämpässä muutama kuukausi ja miehestä on tullut aivan kamala!
Koirani on siis löytökoira jota on aiemmin kohdeltu kaltoin. Se on 2v vanha pehmeäluonteinen narttu. Tullessaan se ei ollut edes sisäsiisti. Nyt se on sisäsiisti ja peruskäskyt alkaa olla hallinnassa, samoin suurimmat arkuudet yms on menneet ohi jo. Mutta yksinolo, kuten monilla tällaisilla koirilla, tuottaa ongelmia. Kun vielä asuin täysin yksin koira tuhosi yksin jäätyään asunnosta varsin paljon. Sohvanjalassa on hampaanjälkiä, puisen jakkaran istuinosaa on nakerreltu, lattialistasta puuttuu paloja ja vaatekaapin kulmasta aika iso sälö. Yhden oven on raapinut rumille jäljille.
Kuitenkin ajan ja koulutusten myötä koiran tilanne on alkanut helpottaa. Nykyään ei enää tuhoa ovia jne ja yksinolo sujuu hyvin radion ollessa päällä. Jos joku kiinnostava esine jää matalalle niin kyllä se vieläkin päätyy koiran hampaisiin mutta monesti on nykyään jo oppinut että vain nukkuu sängyllä / kaluaa puruluuta kun oon töissä, 6h joka päivä samaan aikaan.
Mies on kuitenkin totaalisen tympääntynyt koiraan. Alussa koira pelkäsi miehiä kamalasti ja myös tätä avokkiani. Kuitenkin pitkän ajan jälkeen syntyi luottamusta vaikka koira vieläkin vähän kauempaa miestä kiertää eikä oikein viihdy tämän lähellä. Mutta ei enää suoranaisesti pelkää kuten alussa jolloin miehen ääni kadullakin sai koiran pelästymään, jähmettymään ja laskemaan alleen yms ikävää.
Nyt tämä äijä sitten valittaa minulle koiran tekemistä tuhoista. Mitään hänen tavaroitaan koira ei ole koskenut, vain minun omia juttujani. Valittaa myös siitä kun lattialistaa on syöty yms eli kaikkea mitä on tapahtunut ennen kuin hän asuntoon tuli ja mistä hän tiesi ennen muuttoa! Koska koira on nyt tämän eroahdistuskoulutukseni alla niin en ole kauheasti reissaillut missään. Jos reissaan niin koira tulee sitten mukaan.
Miehellä on eri työajat kuin minulla ja hän sanoo, ettei jaksa koiraa ollenkaan. Uhkailee koko ajan, että "joku kerta kun sä tuut töistä niin mä oon pamauttanu tuota rakkia ysimillisellä silmien väliin" ja "mä hirtän ton koiran" tai "kuristan tota niin että silmät purskahtaa päästä". Hän ei siedä edes nähdä koiraa! Koira on käytökseltään tosi kiltti kun olemme kotona eikä tee silloin mitään pahaa ja on rauhallinen. Kerran katsottiin telkkaria ja koira tassutteli rauhallisesti keittiöstä olohuoneeseen omalle pedilleen nurkkaan. Mies pomppasi ylös sohvalta ja tarttui koiraa kaulapannasta ja REPI ja RAAHASI sen pois huoneesta ja kun yritin mennä väliin että sinä et perkule siihen koiraan koske, niin tämä alkaa sättimään että MINUN EI TARVI KOTONANI TUOTA KOIRAA KATTELLA! Ei siis siedä edes samassa paikassa oloa koiran kanssa!
Moittii sitä, kun ostan koiralle ruokaa. En osta kalleinta mutta kuitenkin ok laatuista ja itse tienatuilla rahoilla. Käytän itse koiran lenkillä yms eli miehen ei tarvi tehä mitään, välillä kyllä on itse omasta halustaan vienyt koiran lenkille.
En kestä sitä, kun mies puhuu koko ajan paskaa niskaan koiran takia ja katsookin eläinparkaa hullunkiilto silmissä. Aiemmin ihanasta miehestä kuoriutui tuollainen paskiainen..
Olen monta kertaa sanonut hänelle ihan rauhallisena että koira on alkanut edistyä koulutuksessa, eikä tällasia asioita hetkessä synny se hänenkin koiria omistaneena pitäisi tietää, ja jos minun täytyy jommastakummasta valita niin se on ukko joka häipyy.
Tähän tulee tietysti vastaukseksi vain rääkymistä ja vittuilua...
Mitä teen :/
