Kuka voi rehellisesti myöntää ajattelevansa, että lapset kuuluu enemmän äidille kuin isälle?

Tänne ei siis tarvitse ilmottautua jos ajattelee isän ja äidin olevan tasa-arvoisia vanhempia.

Aika karu olisi ollut mun ja siskoni lapsuus, jos vanhempiemme eron jälkeen oltaisin "kuuluttu" äidillemme.

 

Kyllähän se näin on. Äiti kantaa lasta vatsassaan, synnyttää tämän ja ruokkii (toivottavasti) ainoana ekan puolisen vuotta.
Äiti se on joka rakastaa ja asettaa rajat. Äidin syliin tullaan hakemaan turvaa.
Isä on hyvä leikittäjä

Jos sun miehesi ei osaa olla kunnollinen vanhempi, ei se tarkoita sitä ettei kukaan muu mies voisi olla.

 

Mä uskon että mummokin saattaa olla lapselle paljon tärkeempi kuin isä. Isä on tietysti rtakas jos sellanen on, mutta mummokin voi olla rakkaampi.

Mutta ÄITI siis on aina se tärkein lapselle. Kysykää vaikka lapsiltanne, kyllä ne tietää.
"Äiti on lapsen sydän ja lapsi äidin sydän".

"Mother's love never ends!"

 

Tottakai äiti on erityinen. Ainakin pitäisi olla. Vauva luo symbioosisuhteen yhteen ihmiseen, yleensä äitiin, koska äiti on se joka hoivaa, ruokkii ja täyttää kaikki tarpeet. Vauva kokee olevansa yhtä äidin kanssa ja se on täysin luonnollista. Isällä on oma tehtävänsä, huolehtia äidistä ja lapsesta, mutta eri tavalla.

Kyllä lapset tällä tavalla ovat enemmän äidin kuin isän, biologinen ja psyykkinen tosiseikka.

 

[QUOTE="vieras";22363060]Jos isi olisi vaikka kuukauden poissa, niin huusholli ja lapset olis samassa jamassa kun isi tulisi takasin, mutta jos minä lähtisin vain viikoksi, niin eivät tulis toimeen. Mies se ei pystyis pyörittää toimivaa arkea kolmen lapsen kanssa.[/QUOTE]
Niin, sun miehesi ei pystyisi. Aika moni mies pystyy.

 

Minusta lapsia ei pitäisi eron jälkeen edes määrätä äidille, joka omii tuolla tavalla lapset ja väittää "omistavansa" heidät isää enemmän. Se on sairasta. Lapsi on ihan oma yksilönsä ja kummatkin vanhemmat voivat olla hänelle yhtä tärkeitä. Ei lapsi "kuulu" yhtään enempää äidille kuin isällekään. Terveessä, normaalissa perheessä ei tarvita mitään kahtiajakoa.

Olette siis sitä mieltä, että lapsen biologinen äiti, joka synnytyksen jälkeen hylkää lapsensa, on lapsen adoptioäitiä tärkeämpi lapselle? Tai alkoholisti/huumeäidit, lapsiaan pahoinpitelevät, lapsiaan hyväksikäyttävät äidit? Vaikka äiti kantaa, synnyttää ja yleensä imettää, ei mikään takaa sitä, että äiti olisi vauvavaiheen ylittävälle lapselle tärkeämpi tai läheisempi. Vauvavaiheessa näin yleensä on. Lapselle läheinen on se, joka häntä hoitaa, rakastaa, hellii, huolehtii jne. Myös lapsen ja vanhempien luonteet vaikuttavat asiaan. On siis typerää väittää, että äiti olisi aina ja kaikissa perheissä tärkeämpi.

Jos teidän lastenne isät on lapsilleen etäisiä, olette vaan perustaneet perheen vääränlaisen miehen kanssa ja/tai omineet lapset. Jos isä on hyvä ja vastuullinen isä ja saa tilaa osallistua lasten elämään yhtä paljon kuin äiti, on hän lapsille ihan yhtä rakas ja kykenee yhtä hyvin heitä hoitamaan. Hyvä äiti antaa lasten isälle mahdollisuuden olla yhtä rakas vanhempi...näin lapsen asiat on parhaiten, kun hänelle on aina edes yksi maailman rakkain vanhempi kasvattamassa häntä, jos toinen menehtyy tms.

 

[QUOTE="vieras";22363214]Jos sun miehesi ei osaa olla kunnollinen vanhempi, ei se tarkoita sitä ettei kukaan muu mies voisi olla.[/QUOTE]

Vaikka mies ois millanen superisä ja vaikka se synnyttäs lapsen anuksestaan, se ei koskaan voi olla lapselle äiti. Piste.

 

[QUOTE="vieras";22363229]Minusta lapsia ei pitäisi eron jälkeen edes määrätä äidille, joka omii tuolla tavalla lapset ja väittää "omistavansa" heidät isää enemmän. Se on sairasta. Lapsi on ihan oma yksilönsä ja kummatkin vanhemmat voivat olla hänelle yhtä tärkeitä. Ei lapsi "kuulu" yhtään enempää äidille kuin isällekään. Terveessä, normaalissa perheessä ei tarvita mitään kahtiajakoa.

Olette siis sitä mieltä, että lapsen biologinen äiti, joka synnytyksen jälkeen hylkää lapsensa, on lapsen adoptioäitiä tärkeämpi lapselle? Tai alkoholisti/huumeäidit, lapsiaan pahoinpitelevät, lapsiaan hyväksikäyttävät äidit? Vaikka äiti kantaa, synnyttää ja yleensä imettää, ei mikään takaa sitä, että äiti olisi vauvavaiheen ylittävälle lapselle tärkeämpi tai läheisempi. Vauvavaiheessa näin yleensä on. Lapselle läheinen on se, joka häntä hoitaa, rakastaa, hellii, huolehtii jne. Myös lapsen ja vanhempien luonteet vaikuttavat asiaan. On siis typerää väittää, että äiti olisi aina ja kaikissa perheissä tärkeämpi.

Jos teidän lastenne isät on lapsilleen etäisiä, olette vaan perustaneet perheen vääränlaisen miehen kanssa ja/tai omineet lapset. Jos isä on hyvä ja vastuullinen isä ja saa tilaa osallistua lasten elämään yhtä paljon kuin äiti, on hän lapsille ihan yhtä rakas ja kykenee yhtä hyvin heitä hoitamaan. Hyvä äiti antaa lasten isälle mahdollisuuden olla yhtä rakas vanhempi...näin lapsen asiat on parhaiten, kun hänelle on aina edes yksi maailman rakkain vanhempi kasvattamassa häntä, jos toinen menehtyy tms.[/QUOTE]

Löytyy palstalta sentään fiksujakin tyyppejä! Täysin samaa mieltä!

 

Hei sä, joka kirjoittelet liukuhihnalta noita "äiti on ehdoton ykkönen" -tyylisiä viestejäsi: vaihda edes kirjoitus- ja tekstin asettelutyyliä välillä, niin ei nolota niin paljon sun puolestasi...

 

Vaikka mies ois millanen superisä ja vaikka se synnyttäs lapsen anuksestaan, se ei koskaan voi olla lapselle äiti. Piste.

No ei voi olla äiti, mutta se on ISÄ, joka on lapselle ihan yhtä tärkeä. :O Mulle oli molemmat vanhemmat lapsena yhtä tärkeitä, mutta isä oli se turvallisempi.

 

[QUOTE="joo";22363222]Tottakai äiti on erityinen. Ainakin pitäisi olla. Vauva luo symbioosisuhteen yhteen ihmiseen, yleensä äitiin, koska äiti on se joka hoivaa, ruokkii ja täyttää kaikki tarpeet. Vauva kokee olevansa yhtä äidin kanssa ja se on täysin luonnollista. Isällä on oma tehtävänsä, huolehtia äidistä ja lapsesta, mutta eri tavalla.

Kyllä lapset tällä tavalla ovat enemmän äidin kuin isän, biologinen ja psyykkinen tosiseikka.[/QUOTE]

Peesi. Ja side on kiinni koko elämän.. vaikka venyy ja paukkuukin.

 

[QUOTE="polly";22363185]Miehet on tehty spermatankeiksi ja fyysisiin askareisiin. Ei vanhemmiksi.[/QUOTE]

Ja naiset on tehty nyrkin ja hellan väliin lapsten ja kodin hoitajaksi, miesten seksuaalisten tarpeiden tyydyttäjiksi, ei työelämään tms. Vähän hataraa yrittää pelkästään biologian perusteella ottaa kantaa asioihin.

 

[QUOTE="vieras";22363247]No ei voi olla äiti, mutta se on ISÄ, joka on lapselle ihan yhtä tärkeä. :O Mulle oli molemmat vanhemmat lapsena yhtä tärkeitä, mutta isä oli se turvallisempi.[/QUOTE]

Ei isä voi koskaan korvata äitiä.

 

[QUOTE="papu";22363221]Mä uskon että mummokin saattaa olla lapselle paljon tärkeempi kuin isä. Isä on tietysti rtakas jos sellanen on, mutta mummokin voi olla rakkaampi.

Mutta ÄITI siis on aina se tärkein lapselle. Kysykää vaikka lapsiltanne, kyllä ne tietää.
"Äiti on lapsen sydän ja lapsi äidin sydän".

"Mother's love never ends!"[/QUOTE]

Koskee siis myös insestiäitejä? Hekö rakastavat lapsiaan ja lapsi heitä?

 

Taitaa olla Lunis harmaana, joka suoltaa näitä "äiti on paras"- viestejä. Säälittävää.

 

[QUOTE="vieras";22363229]Minusta lapsia ei pitäisi eron jälkeen edes määrätä äidille, joka omii tuolla tavalla lapset ja väittää "omistavansa" heidät isää enemmän. Se on sairasta. Lapsi on ihan oma yksilönsä ja kummatkin vanhemmat voivat olla hänelle yhtä tärkeitä. Ei lapsi "kuulu" yhtään enempää äidille kuin isällekään. Terveessä, normaalissa perheessä ei tarvita mitään kahtiajakoa.

Olette siis sitä mieltä, että lapsen biologinen äiti, joka synnytyksen jälkeen hylkää lapsensa, on lapsen adoptioäitiä tärkeämpi lapselle? Tai alkoholisti/huumeäidit, lapsiaan pahoinpitelevät, lapsiaan hyväksikäyttävät äidit? Vaikka äiti kantaa, synnyttää ja yleensä imettää, ei mikään takaa sitä, että äiti olisi vauvavaiheen ylittävälle lapselle tärkeämpi tai läheisempi. Vauvavaiheessa näin yleensä on. Lapselle läheinen on se, joka häntä hoitaa, rakastaa, hellii, huolehtii jne. Myös lapsen ja vanhempien luonteet vaikuttavat asiaan. On siis typerää väittää, että äiti olisi aina ja kaikissa perheissä tärkeämpi.

Jos teidän lastenne isät on lapsilleen etäisiä, olette vaan perustaneet perheen vääränlaisen miehen kanssa ja/tai omineet lapset. Jos isä on hyvä ja vastuullinen isä ja saa tilaa osallistua lasten elämään yhtä paljon kuin äiti, on hän lapsille ihan yhtä rakas ja kykenee yhtä hyvin heitä hoitamaan. Hyvä äiti antaa lasten isälle mahdollisuuden olla yhtä rakas vanhempi...näin lapsen asiat on parhaiten, kun hänelle on aina edes yksi maailman rakkain vanhempi kasvattamassa häntä, jos toinen menehtyy tms.[/QUOTE]

Lukekaa JÄRKEÄ, tämä kirjoitus on sitä!

 

[QUOTE="joo";22363222]Tottakai äiti on erityinen. Ainakin pitäisi olla. Vauva luo symbioosisuhteen yhteen ihmiseen, yleensä äitiin, koska äiti on se joka hoivaa, ruokkii ja täyttää kaikki tarpeet. Vauva kokee olevansa yhtä äidin kanssa ja se on täysin luonnollista. Isällä on oma tehtävänsä, huolehtia äidistä ja lapsesta, mutta eri tavalla.

Kyllä lapset tällä tavalla ovat enemmän äidin kuin isän, biologinen ja psyykkinen tosiseikka.[/QUOTE]

No entä jos vauvavaiheen jälkeen isä on koti-isänä monta vuotta. Yhäkö äiti on automaattisesti läheisempi?

 

[QUOTE="vieras";22363239]Löytyy palstalta sentään fiksujakin tyyppejä! Täysin samaa mieltä![/QUOTE]

No vaikka äiti ois narkkari, niin silti lapsi aina kaipaa juuri äitiään. Äiti on lapsen jumala, sille lapsi on lojaali vaikka se ois miten kamala ihminen.

Isää lapsi ei kaipaa tai puolusta, jos se huonoksi osottautuu.

 

Vaikka mies ois millanen superisä ja vaikka se synnyttäs lapsen anuksestaan, se ei koskaan voi olla lapselle äiti. Piste.

Eikä äiti voi olla lapselle isä, piste. On tutkittu, että isä on tyttären itsetunnon kannalta tärkeämpi kuin äiti.

 

[QUOTE="vieras";22363259]Ei isä voi koskaan korvata äitiä.[/QUOTE]
Ei toki, eikä äiti isää.

 

No vaikka äiti ois narkkari, niin silti lapsi aina kaipaa juuri äitiään. Äiti on lapsen jumala, sille lapsi on lojaali vaikka se ois miten kamala ihminen.

Isää lapsi ei kaipaa tai puolusta, jos se huonoksi osottautuu.

Eli sinä määräisit huoltajuuden ennemmin narkkariäidille tai pahoinpitelevälle äidille kuin isälle?

 

[QUOTE="vieras";22363278]No entä jos vauvavaiheen jälkeen isä on koti-isänä monta vuotta. Yhäkö äiti on automaattisesti läheisempi?[/QUOTE]

Varmasti isästä tulee hyvin läheinen, mutta se ei kai ollutkaan pointtina tässä. Vaan se että äidillä on erityinen rooli, asema lapsen elämässä.

Äiti tutustuu lapseensa jo kun tämä on kohdussa. Kun lapsi syntyy, äidillä on suhde jos lapseen, kun taas isä vasta tutustuu lapseensa. Äiti imettää lastaan, antaa omaa maitoaan lapselle, isä ei tätä pysty tekemään. Isä ei vaan voi koskaan olla äiti.

On huonoja äitejä ja hyviä isiä. On isiä, jotka ovat läheisempiä lapsilleen kuin äiti. Mutta silti äiti on lapselle aina erityinen.

 

[QUOTE="vieras";22363291]Eli sinä määräisit huoltajuuden ennemmin narkkariäidille tai pahoinpitelevälle äidille kuin isälle?[/QUOTE]

En tietenkään määräis, mutta lapsen sydämestä äitiä ei voi viedä.
Ja se myös kärsii siitä loppuelämänsä, että sitä äidinsyliä ei ole.

 

[QUOTE="vieras";22363285]Ei toki, eikä äiti isää.[/QUOTE]

Isä ei ole äidin veroinen, kyllä sen voi korvata tai olla korvaamatta.

 

En jaksanut lukea koko ketjua, mutta aika useinhan se niin menee, että äiti on se ykkönen.
Varsinkin silloin, kun lapset on pieniä. Ja usein myös isompanakin.

Eron jälkeen voi olla, että isää ei tavata paljonkaan. Ja ainakin mun lapsilla kävi niin, että sitten isompana alkoivat kaivata myös isää. Totta kai, toista vanhempaansa.

Ei se isä mikään "turha ihminen" ole. Mutta aika usein äiti on se, joka on "aina läsnä".
Ja se johtuu vain meidän naisten ja miesten eroavaisuuksista. Niistä tippaleipä- ja putkiaivoista, you know...

Mutta ap:n kysymykseen vastaan, että kyllä se on se äiti se juttu.