Perheen varallisuus vaikuttaa lapsen kaverisuhteisiin

[kitimarja]

ap: lle. voit miettiä, kuinka paljon lapsesi kavereista on tosiystävia ja kuinka paljon perseennuolijoita, jotka haluavat sen takia olla lastesi kanssa, kun heillä on varaa kaikkeen ja näyttävät varallisuutensa? Minä taas uskon, että tosiystävyys ei katso varallisuutta.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="vieras";22359116]Ihmettelin AP:n kirjoituksessa juuri sitä kohtaa, että miksi AP ei itse maksanut sen lapsen osuutta, jonka vanhemmilla ei ollut rahaa...? Myös meillä nimittäin on ollut itsestään selvää, että mikäli kaverilla ei ole ollut rahaa lähteä esim. huvipuistoon, on hänet sinne kustannettu, eikä todellakaan jätetty reissusta.[/QUOTE]
Tuossa kustantamisessa on kyllä olemassa ongelmakin. Eli kenet niistä lapsen kavereista kustantaa. Ei mullakaan esim olisi ollut mahdollisuutta maksaa viiden lapsen Linnanmäki-reissuja. Aina on nimittäin olemassa se riski, että muut kaverit saavat tietää asiasta ja sitten miettivät, miksi toi kustannettiin, mutta mua ei. Joillain lapsilla kun saattaa olla se tilanne, että perheellä kyllä olisi varaa kustantaa oma lapsi mukaan, mutta eivät halua, koska eivät pidä reissua tarpeellisena.

 

["vieras"]

Eikö tässä just viime viikolla keskusteltu siitä miten "köyhä" ostaa nuorten mielestä 30e kännykän. Eli kannattaa vähän suhteuttaa siihenkin lausuntoon näitä juttuja. Jos ei jonkun kerran pääse huvipuistoon tai muuhun huvitukseen niin ei se välttämättä tarkoita sitä että perhe olisi köyhä, vaan että siellä nyt saatetaan priorisoida joku toinen asia tuon huvipuistokäynnin edelle. Esimerkiksi se, että mennään oman perheen kesken ulos syömään tms.

Elämä on valintoja myös aikuisilla, ei kaikkea haluamaansa läheskään aina voi saada. Rikas on se joka on onnellinen siitä mitä hänellä jo on.

On olemassa paljon myös oikeasti vähävaraisia perheitä joissa todella mietitään miten saaaaan kaupasta ruokaa, ja se on sitten asia erikseen. Mun mielestä kuitenkaan sellainen perhe joka ei joka kerta päästä tenavaansa toisen perheen mukana huvipuistoon, ja maksa tälle ranneketta ei tarkoita sitä että perhe olisi köyhä.

 

[Keittiönoita]

ap: lle. voit miettiä, kuinka paljon lapsesi kavereista on tosiystävia ja kuinka paljon perseennuolijoita, jotka haluavat sen takia olla lastesi kanssa, kun heillä on varaa kaikkeen ja näyttävät varallisuutensa? Minä taas uskon, että tosiystävyys ei katso varallisuutta.

Musta on kyllä hirvittävän surullista ajatella, että vähävaraisten perheiden lapset olisivat kavereita paremmin toimeentulevien perheiden lasten kanssa vain sen vuoksi, että hyötyvät kaverisuhteesta jotenkin Mutta voit olla kyllä oikeassakin. Ainakin kuopuksen kavereista mun on tosi vaikea uskoa, että vain rahan vuoksi olisivat kuopuksen kavereita.

 

["vieras"]

Tuossa kustantamisessa on kyllä olemassa ongelmakin. Eli kenet niistä lapsen kavereista kustantaa. Ei mullakaan esim olisi ollut mahdollisuutta maksaa viiden lapsen Linnanmäki-reissuja. Aina on nimittäin olemassa se riski, että muut kaverit saavat tietää asiasta ja sitten miettivät, miksi toi kustannettiin, mutta mua ei. Joillain lapsilla kun saattaa olla se tilanne, että perheellä kyllä olisi varaa kustantaa oma lapsi mukaan, mutta eivät halua, koska eivät pidä reissua tarpeellisena.

Niin, onko perhe köyhä jos vanhemmat eivät pidä huvipuistoreissua kaverin kanssa tarpeellisena?

 

[Hoodrat]

Tässä pätee vanha sanonta: "hyvä antaa vähästä, paha ei paljostakaan"

Meillä opetettiin ihan pienenä, kuinka toisille annetaan. En ole tajunnut sitä ennenkuin nyt kun luin ap:n kirjoituksen.

Vaikka olimme keskivertoa alemmasta varallisuusluokasta, isä autokuski ja äiti kaupassa töissä + meitä 3 lasta niin silti olimme ns. rikkaampia kuin esim paras kaverini, jonka piirrustuspaperitkin oli faijan keräämistä vanhoista tulosteista.
Muistan kyllä yhdenkin korkeasaarireissun, jonka vanhempani kustansivat parhaalle ystävälleni, sekä laskettelureissun pohjoiseen, jossa paraskaverini oli tätini käytettynä ostamilla välineillä ja tätini kustantamana, koska halusin kaverin, ja juuri tuon kaverin, mukaan sinne. Sukulaisemme sitten lähtivät jeesimään asiassa.

Vaikka meillä ei ole ollut rahaa niin kyllä minä harrastin lautailua, laskettelua sekä tanssia ja huilunsoittoa. Meillä vain priorisoitiin asiat. Välineet käytettyinä, kausikorttiin säästettiin itse lahjarahoista jne..

Vaikka minulla nykypäivänä olisi kuinka paljon rahaa tahansa niin olen opettanut lapsille antamaan. Jokainen omatunnon ja varallisuuden mukaan.

Kyllä meillä vielä nykypäivänäkin pätee kaveripiirissä se, että "no mä ostan jos sul on tiukkaa" "osta sä sit ens kerralla" (tai joskus 10 vuoden päästä)

Ei me edes odotettu mitään tuollasia huvipuisto ym retkiä. Ne oli harvinaisuutta ja hyvä niin.
Niin tulee olemaan/on myös meidän lapsille sellaisia "spesiaalijuttuja", nuo hoplopit, lintsit sun muut.

Ap voisi mennä itseensä ja miettiä vähän..

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="vieras";22359245]Niin, onko perhe köyhä jos vanhemmat eivät pidä huvipuistoreissua kaverin kanssa tarpeellisena?[/QUOTE]
Niinpä!!!! Perheissä voi olla rahankäytön marssijärjestys erilainen. Pitäisikö maksaa sellaisenkin lapsen reissu, jonka vanhemmat eivät halua reissua maksaa?

 

[A.S]

No niin, nyt jo päästään teilausosastolle. Täällä vakuutellaan jo jokatoisessa viestissä, miten kaikki varakkaat ovat pinnallisia, epäaitoja ja materialistisia. Tämä jos mikä on ennakkoluuloista stereotypian lietsomista. Hokeman "Raha ei tee onnelliseksi" voi nähdä myös toisessa valossa "Raha ei tee onnettomaksi"

Seurasin taannoin tällä palstalla yhtä keskustelua, jossa hyvätuloisen perheen äidille valistettiin, miten hänen rikas miehensä käy vieraissa, vaihtaa nuorempaan, lapset ovat pinnallisia, äiti materialistinen jne..Kyllä ihme kateellista porukkaa on, mikäli ei voi tajuta, että hyvätuloisuus ei poista mahdollisuutta ihan tasapainoiseen ja tervettä itsetuntoa tukevaan kasvatukseen.

Meillä on rahaa, enkä saa siitä sädekehääni kiiltämään, vaikka eläisimme miten vaatimattomasti. Asumme mielummin tilavasti, omistamme kesähuvilan, veneen ja lapsemme saa harrastaa mitä haluavat. Tekeekö se meistä jotenkin pinnallisia? Olisimmeko parempia ihmisiä, jos asuisimme tällä tulotasolla vaatimattomasti vuokrakolmiossa, emme matkustelisi ja jonottaisimme terveysasemalla? Tuskin..

Ja vertaus, että tekeekö minut onnelliseksi yksityinen lääkärikäynti? No ei helvetissä tee, mutta jos minulla on vaihtoehtoina tilata vaivattiomasti netistä aika korvalääkärille haluamanani ajankohtana tai lähteä jonottamaan 2 tunniksi päästäkseni jonkun kandin vastaanotolle terveysasemalle..niin kummanhan valitsen.

 

[chef]

Mä luulen, että siinä MLL:n teettämässä tutkimuksessa yksi keskeinen asia olikin juuri tuo. Siis se, että useimmilla perheillä on kuitenkin varaa tarjota lapsilleen sekä kohtuuhintaisia harrastuksia että niitä leffassa tai kahvilassa käyntejä. Jos olet kaveriporukan ainoa, jolla ei ole varaa, niin silloin helposti jää syrjään kaveriporukasta.

Voi olla, että se oli se pointti.

Ja totta on sekin että jos olet porukan ainoa rahaton ja jäät ulkopuolelle siksi ettei ole varaa, niin toki siitä porukasta sitten jää silloin syrjään. Mutts...äh, en mä tiedä. Mun mielestä tämä vaan on melko utopistinen asia.

Mä henk. kohta kai sitten olen aina pyörinyt about saman tulotason omaavien kanssa, koska ei meidän porukasta ole ketään koskaan ulkopuolelle jätetty rahan takia.
Tosin muistan kyllä että teininäkin piffattiin kaverille kahvi jos toinenkin, jotta päästiin koko porukalla Amarilloon kahville. Ja vielä tänä päivänäkin tarjotaan kaverille drinkki jos toinenkin, jottei yhteinen baarireissu jää väliin siksi ettei jollakulla ole rahaa.

Me on aina oltu pienituloisia...siis silloin kun olin lapsi, enkä nyt aikuisenakaan ole isotuloinen. Ehkä siksi en ole koskaan törmännyt siihen ettei joku pääsisi samoihin kuvioihin lapseni, tai aiemmin itseni kanssa. Mein kuviot kun lienee sitten ihan tylsiä, kun niihin ei koskaan ole hirmuisesti rahaa tarvittu

 

["vieras"]

Niinpä!!!! Perheissä voi olla rahankäytön marssijärjestys erilainen. Pitäisikö maksaa sellaisenkin lapsen reissu, jonka vanhemmat eivät halua reissua maksaa?

Hyvä pointti Keittis! Ja toisaalta sekin, että voidaanko vanhemmuutta ja paremmuutta vanhemmuudessa mitata sillä miten paljon rahaa vanhemmat laittavat lapseen ja lapsen harrastuksiin. Jos saa kaiken mitä naapurin Villellä on, ja koska naapurin Matilla on mönkijä, pitää saada mönkijäkin?

Ihan vaan sillä ajatuksella että kun alkaa vertaamaan itseään muihin, vaikka ihan aikuinenkin, niin jollain on aina uudempi ja hienompi auto...

 

[BitchAl]

Olen itse köyhästä perheestä ja koin lapsena jääväni yhdestä ja toisesta paitsi. Äiti oli kuitenkin kekseliäs ja näppärä käsistään niin mulla oli aina tosi kivoja vaatteita mistä on jäänyt hyvät muistot.

Kyllä omien lapsien lapsuus kyllä näyttää helpommalta kun pääsee yksityiselle lääkääriin ja saa harrastaa mitä haluaa. Me ei juuri osteta lapsille leluja muuten kuin synttärinä ja jouluna. Pyörät, harrastusvälineet ja pulkat sun muut sitten lisäksi muulloin. Lapset ovat oppineet ettei kaikkea saa, varsinkaan aina ja heti.

Olen kuitenkin ap:n kanssa samaa mieltä siitä että kyllä se lapsen elämä on erilaista kun perheellä on rahaa. Lapseni eivät tiedä mitään siitä millaista on kun jääkaapissa ei ole kuin valo ja millaista on saada sossun maksamat silmälasit jne. Kaikki lasteni kaverit asuvat omakotitaloissa ja muksut ovat ihan ihmeissään pienistä kerrostaloasunnoista. Kaikilla lasten kavereilla on lelua ja peliä joka lähtöön... Ollaan yritetty opettaa rahan arvoa ja varsinkin esikoinen tajuaa jo ettei kaikkea voi saada ja lapset osaavat myös odottaa jotakin uutta juttua, välillä jopa usean kuukauden.

Luulisin että heidän maailmankuvansa on erilainen kuin omani, koska meillä on omassa kodissa punttisali, 2 saunaa jne. Itse kökötin pienessä kaksiossa äidin ja siskon kanssa.

 

["vieras"]

.Kyllä ihme kateellista porukkaa on, mikäli ei voi tajuta, että hyvätuloisuus ei poista mahdollisuutta ihan tasapainoiseen ja tervettä itsetuntoa tukevaan kasvatukseen.

Meillä on rahaa, enkä saa siitä sädekehääni kiiltämään, vaikka eläisimme miten vaatimattomasti. Asumme mielummin tilavasti, omistamme kesähuvilan, veneen ja lapsemme saa harrastaa mitä haluavat. Tekeekö se meistä jotenkin pinnallisia? Olisimmeko parempia ihmisiä, jos asuisimme tällä tulotasolla vaatimattomasti vuokrakolmiossa, emme matkustelisi ja jonottaisimme terveysasemalla? Tuskin..

Hyvätuloisuus sinänsä ei poista mahdollisuustta tasapainoiseen ja tervettä itsetuntoa tukevaan kasvatukseen. Mutta se että sinä luokittelet lapsesi kaverin köyhäksi, koska heillä ei ole varaa tai halua huvipuistomaksun maksamiseen, on sitten jo toinen asia. Sinä tässä kohdalla muodostat sen johtopäätöksen että lapsesi on onnellisempi kun pääsee huvipuistoon ja tämä toinen onneton koska ei pääse? Ja alleviivaat sitä vielä sillä että tätä samaista kaveria on pyydetty sinne useampia kertoja?

Miksi pitää kääntää puukkoa haavassa ja alleviivata sitä että tällä toisella lapsella ei ole jotakin mitä omallasi on? Onko se ihan oikeasti kaveruussuhteiden mittari, pääseekö puistoon vai ei? Vai oletko opettanut lapsellesi oman pinnallisen ajattelusi siitä, että jos itse ajaa Mersulla ei voi olla kaveri niiden kanssa jotka ajavat Ladalla?

Ihan vaan siksi kysyn että omalla paikkakunnalla yksi paikkakunnan varakkaimmista henkilöistä näyttää vastaantullessa siltä, kuin olisi rutiköyhä, mutta todellisuudessa on varakkaampi kuin suurin osa yhteensä.

 

[A.S]

[QUOTE="vieras";22359382]Hyvätuloisuus sinänsä ei poista mahdollisuustta tasapainoiseen ja tervettä itsetuntoa tukevaan kasvatukseen. Mutta se että sinä luokittelet lapsesi kaverin köyhäksi, koska heillä ei ole varaa tai halua huvipuistomaksun maksamiseen, on sitten jo toinen asia. Sinä tässä kohdalla muodostat sen johtopäätöksen että lapsesi on onnellisempi kun pääsee huvipuistoon ja tämä toinen onneton koska ei pääse? Ja alleviivaat sitä vielä sillä että tätä samaista kaveria on pyydetty sinne useampia kertoja?

Miksi pitää kääntää puukkoa haavassa ja alleviivata sitä että tällä toisella lapsella ei ole jotakin mitä omallasi on? Onko se ihan oikeasti kaveruussuhteiden mittari, pääseekö puistoon vai ei? Vai oletko opettanut lapsellesi oman pinnallisen ajattelusi siitä, että jos itse ajaa Mersulla ei voi olla kaveri niiden kanssa jotka ajavat Ladalla?

Ihan vaan siksi kysyn että omalla paikkakunnalla yksi paikkakunnan varakkaimmista henkilöistä näyttää vastaantullessa siltä, kuin olisi rutiköyhä, mutta todellisuudessa on varakkaampi kuin suurin osa yhteensä.[/QUOTE]

En puhunut kuin siitä, että vähätuloisempien lapset voivat todellakin jäädä paitsi jostain, juurikin vanhempien tulotasojen vuoksi.

 

[endie2]

minusta se on ihan normaalia, että jollekin on arkisempaa se mikä on jollekin muulle luksusta.eikä siitä tarvitse kenenkään "mennä itseensä" , kuten joku tuolla ap:lle ehdotti.
periaatteessahan me kaikki suomalaiset voita mennä itseemme sitten,koska aina löytyy maailmasta joku jolla menee huonommin.

 

[-----]

Mun mielestä lasta ei pidä opettaa siihen, että jatkuvasti tarvitaan maksullisia elämyksiä. Eipä opi arvostamaan mitään tavallista. Onnellisuuteen ei tarvita mitään alppilomaa tai jatkuvasti huvipuistoreissuja.

 

[endie2]

Mun mielestä lasta ei pidä opettaa siihen, että jatkuvasti tarvitaan maksullisia elämyksiä. Eipä opi arvostamaan mitään tavallista. Onnellisuuteen ei tarvita mitään alppilomaa tai jatkuvasti huvipuistoreissuja.

ei tarvita ei, mutta jos ne ovat jollekin perheelle "arkea" ja niihin on mahdollisuus, miksi ei niitä alppilomia voisi viettää ?
ja mitä sitten on "tavallinen". kuka sen määrittelee ? eikö se ole jokaiselle perheelle vähän erijuttu kumminkin.
jollekulle on ihan tavallista että loppukuusta ei ole jääkappissa juustoa ja makkaraa ja jollekin on tavallista että ulkomaanlomilla käydään viisi kertaa vuodessa.

 

[Mep]

Mun mielestä lasta ei pidä opettaa siihen, että jatkuvasti tarvitaan maksullisia elämyksiä. Eipä opi arvostamaan mitään tavallista. Onnellisuuteen ei tarvita mitään alppilomaa tai jatkuvasti huvipuistoreissuja.

Istua vaikka laiturin nokassa uittamassa varpaitaan kesällä vedessä, vaikka oliskin oma mökki. Joskus mahtavat elämykset vaan vaativat vähän "taustavarallisuutta".

Voi tätä kateellisten maata.

 

[-----------]

Istua vaikka laiturin nokassa uittamassa varpaitaan kesällä vedessä, vaikka oliskin oma mökki. Joskus mahtavat elämykset vaan vaativat vähän "taustavarallisuutta".

Voi tätä kateellisten maata.

Mä itse olen ollut se lapsi, joka on päässyt perheensä kanssa ulkomaille joka vuosi. Ne eivät ole erottaneet mua mitenkään kavereistani, en ole ollut onnellisempi ja parhaimmat asiat ovat kliseisesti ilmaisia. En ole todellakaan kateellinen kenellekään. Mun mielestä ap:n pointti vaan on niin typerä.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="vieras";22359322]Hyvä pointti Keittis! Ja toisaalta sekin, että voidaanko vanhemmuutta ja paremmuutta vanhemmuudessa mitata sillä miten paljon rahaa vanhemmat laittavat lapseen ja lapsen harrastuksiin. Jos saa kaiken mitä naapurin Villellä on, ja koska naapurin Matilla on mönkijä, pitää saada mönkijäkin?

Ihan vaan sillä ajatuksella että kun alkaa vertaamaan itseään muihin, vaikka ihan aikuinenkin, niin jollain on aina uudempi ja hienompi auto...[/QUOTE]

Mun mielestä vanhemmuutta ei mitata sillä, paljonko on varaa investoida rahallisesti lapseensa. Mutta mä ymmärrän hyvin sen, miltä lapsesta tai nuoresta tuntuu, kun kaverit lähtevät leffaan ja itse ei pääse mukaan. Lapselle eikä usein vielä teinillekään ole väliä, johtuuko se siitä, että vanhemmilla ei ole rahaa vai siitä, että vanhemmat eivät halua antaa rahaa. Mun mielestä ongelma vaan kasvaa siinä vaiheessa, kun osa teineistä menee kesätöihin ja osa ei. Pitäisikö kesätöissä käyvän teinin kustantaa niiden kavereidensa, jotka joko haluavat pitää kesän lomaa tai eivät saaneet kesätöitä, leffaliput?

Omien lasteni kavereiden kohdalla olen huomannut sellaisenkin asian, että osalla teinejä on matkakortti, jolla voi reissata pitkin pääkaupunkiseutua julkisilla ihan niin paljon kuin sielu sietää, ja osalla taas ei. 17 v maksaa jo aikuisten maksun, joten bussilla stadiin ja takaisin maksaa kertalipuilla 8 e. Siihen päälle leffalippu + mahdolliset syömiset. Kahviloita tässä lähiössä ei ole ja noihin pubeihin ei enää klo 18 jälkeen alaikäiset pääse. Joten jos nuoriso haluaa jonnekin kahvilaan, niin sitten on mentävä kauemmas. Osalle nuorista tämä tarkoittaa, että sen kahvikupin hinnan lisäksi pitää olla myös bussimatkarahat.

 

[------------]

ei tarvita ei, mutta jos ne ovat jollekin perheelle "arkea" ja niihin on mahdollisuus, miksi ei niitä alppilomia voisi viettää ?
ja mitä sitten on "tavallinen". kuka sen määrittelee ? eikö se ole jokaiselle perheelle vähän erijuttu kumminkin.
jollekulle on ihan tavallista että loppukuusta ei ole jääkappissa juustoa ja makkaraa ja jollekin on tavallista että ulkomaanlomilla käydään viisi kertaa vuodessa.

Sanoin: lasta ei pidä opettaa siihen, että jatkuvasti tarvitaan maksullisia elämyksiä. Tiedän perheitä, joissa lapset ei todellakaan arvostaa enää yhtään mitään (esim. annoin syntymäpäivälahjaksi 7v pojalle pari kirjaa, ei sanonut edes kiitos ja valitti vanhemmilleen kun ei saanutkaan sitä isoa legolinnaa), koska ovat saaneet jatkuvasti kaikenmaailman elämyksiä. Jotain on pielessä, jos lapsen "elämykset" vaikuttaa selvästi kaverisuhteisiinkin. Silloin niitä on todellakin liikaa. Kesässä ei tarvita montaa huvipuistoreissua tai kylpylälomaa, kohtuus kaikessa, eikä ne silloin vaikuta ystävyyssuhteisiin.

 

[Keittiönoita]

Mun mielestä lasta ei pidä opettaa siihen, että jatkuvasti tarvitaan maksullisia elämyksiä. Eipä opi arvostamaan mitään tavallista. Onnellisuuteen ei tarvita mitään alppilomaa tai jatkuvasti huvipuistoreissuja.

Ei pidäkään. Mutta ikävä tosiasia on, että kun lapsi - varsinkin poika - täyttää 12 vuotta, se ei ole kovin toivottu enää yhtään mihinkään. Tarkoitan tällä sitä, että nuoret eivät saa lorvia yhtään missään. Ei ostarilla, ei taloyhtiön pihalla, ei leikkipuistossa....tietyssä iässä lapsista tulee ei-toivottuja henkilöitä. Käsi sydämelle: kuinka moni ei edes joskus olisi tuntenut lievää ärtymystä nähdessään nuorisoporukan norkoilevan jossain? Osa nuorista viettää sitten aikaansa kahviloissa, mutta niissäkään ei saa istuskella, jos ei tilaa mitään. Ei tarvita mitään ulkomaanmatkoja tai mönkijöitä, mutta jossainhan nuortenkin pitää saada olla ilman, että heti on joku kääkkä ajamassa pois.

 

[KUlli]

Varattomuus vaikuttaa perusturvallisuuden tunteeseen ja se tekee myös katkeraksi. Jos joutuu jakamaan sisarusten kanssa huoneen, saa aina käytetyt vaatteet ja lelut, joutuu kinuamaan viikkokausia halpaa tavaraa itselleen ennen kuin vanhemmat ostaa sen, ei päääse ikinä lomalle ulkomaille...

 

[endie2]

Sanoin: lasta ei pidä opettaa siihen, että jatkuvasti tarvitaan maksullisia elämyksiä. Tiedän perheitä, joissa lapset ei todellakaan arvostaa enää yhtään mitään (esim. annoin syntymäpäivälahjaksi 7v pojalle pari kirjaa, ei sanonut edes kiitos ja valitti vanhemmilleen kun ei saanutkaan sitä isoa legolinnaa), koska ovat saaneet jatkuvasti kaikenmaailman elämyksiä. Jotain on pielessä, jos lapsen "elämykset" vaikuttaa selvästi kaverisuhteisiinkin. Silloin niitä on todellakin liikaa. Kesässä ei tarvita montaa huvipuistoreissua tai kylpylälomaa, kohtuus kaikessa, eikä ne silloin vaikuta ystävyyssuhteisiin.

ok. mutta minusta se on sitten jotenkin hullua, että jos perhe vaikka tykkä matkustella ja heillä on siihen mahdollisuus, niin he eivät voisi tehdä sitä vain koska ettei lapset "tottuisi liian hyvään".
se, että lapset ei arvosta mitään,ei minusta liity oikeastaan mitenkään varakkuuteen. tiedän "perusduunari"perheitä perustuloilla, joissa lapset ei arvosta mitään saamansa vaan kaikki laitetaan melkolailla paskaks heti ( autoradat, pelikoneet ).ja eivät todellakaan saa "kaikkea".

meillä on muuten 7-v ja ollaan tavallisesti tienaavia.hän vois ihan yhtä hyvin nurista jos ei saisi mielekästä lahjaa :ashamed: kovasti koitetaan kitkeä pois,mutta lapset on .. vielä se aika tulee kun tuokin hihkuu iloa kun saa vaikka pehmeitä paketteja, uskosin

 

[Kulli jatkaa]

Tulee semmonen perusturvan puute, ei jaksa yrittää mitään kun ei koskaan ole saanut mitään.

Ihan kuin mun lapsuus.

Nyt menee ok:sti. On työpaikka ja voin ostaa kaikki vaatteet ja tavarat mitä haluan )

 

["vieras"]

Varattomuus vaikuttaa perusturvallisuuden tunteeseen ja se tekee myös katkeraksi. Jos joutuu jakamaan sisarusten kanssa huoneen, saa aina käytetyt vaatteet ja lelut, joutuu kinuamaan viikkokausia halpaa tavaraa itselleen ennen kuin vanhemmat ostaa sen, ei päääse ikinä lomalle ulkomaille...

Vaikea ymmärtää miten perusturvallisuus järkkyy siitä jos ei ikinä pääse lomalle ulkomaille, mutta mä taidan vaan ajatella asioista totaalisen eri tavalla kuin sinä.

Minusta varattomuus on sitä että ei ole rahaa ostaa tarvittavia vaatteita tai varusteita ja että lapsi kokee jäävänsä ystäväpiirin ulkopuolelle viikkorahansa pienuuden tms asian takia. Mutta joutuuko joku oikeasti ystäväpiirin ulkopuolelle siksi ettei koskaan pääse ulkomaille? Julmaksi menee jos näin on. En sitäpaitsi tiedä haluaisinko että lapseni kuuluu tuollaiseen kaveripiiriin.

Minun mielestäni meillä aikuisilla on kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa siihen, millaiseksi materialismin kierteeksi lapsen/nuoren elämä voi mennä. Olin järkyttynyt kuullessani että päiväkodin omalelupäivässä pitää olla tietynlaisia leluja tai ei pääse leikkiin. Tässä kohdalla päiväkodin henkilökunnan pitäisi puuttua asiaan, jos tuollaista ilmenee.