Opetatko mielummin lapsellesi että "kaikkea ei voi saada" vai "kaikki on mahdollista jos sen eteen tekee työtä"?

Nalkuttava Talonmies

Aktiivinen jäsen
29.08.2007
28 309
0
36
Opetatko mielummin lapsellesi että "kaikkea ei voi saada" vai "kaikki on mahdollista jos sen eteen tekee työtä"?

joo, toki itsekin käytän ekaa fraasia Prisman leluhyllyllä, mutta tässä on tullut kyllä sellainen olo, että mielummin kannustan lastani ahkeruuteen ja tavoittelemaan isojakin unelmia tuolla jälkimmäisellä tavalla. Mun 4-veeni saa ajoittain siis valita palkintoja (siis leluja) kaupasta, jotka saa omakseen tekemällä ahkerasti töitä. Tietää tarkkaan jo, mistä meidän perheessä leluihin oikeuttavia pisteitä ansaitaan. Ja samallahan sitten hyvin huomaa konkreettisesti, että ihan kaikkeen ei kiinnostus ja rahat tahi aika riitä :D Ja toivon että sama asenne jatkuisi myös myöhemminkin - unelmia voi toteuttaa ahkeralla työllä ja usein joutuu tekemään päätöksiä, mitä haluaa tavoitella.
 
Opetan, että miltei mikä tahansa on saavutettavissa, jos tekee kovasti töitä ja yrittää. Ihminen ON oman onnensa seppä.

Toki käytän "kaikkea ei voi saada"- fraasia esim. silloin kun lapset lukevat lelukirjaa ja miettivät mitä toivoisivat jouluksi.
 
Sekä että, asiasta riippuen. Kaikki kun ei ole mahdollista, vaikka kuinka yrittäisit. Ihmisellä voi olla jokin sairaus, vamma tai ulkoinen ominaisuus, joka rajaa elämässäsi vaihtoehtoja. Sokea ei pääse liikennelentäjäksi vaikka tekisi mitä.
 
Opetan varmaan että kaikkea ei tarvitse saada.
Mutta periaatteena on että ihminen on ns. oman onnensa seppä eli itsestään on mahdollista tehdä kovalla työllä melkein mitä vaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;22308716:
Sekä että, asiasta riippuen. Kaikki kun ei ole mahdollista, vaikka kuinka yrittäisit. Ihmisellä voi olla jokin sairaus, vamma tai ulkoinen ominaisuus, joka rajaa elämässäsi vaihtoehtoja. Sokea ei pääse liikennelentäjäksi vaikka tekisi mitä.

Minusta tämä on sellainen asenneasia. Ekassa luovutaan yrittämättä ja toisessa asian eteen tehdään.

Mullakin on huono näkö ja opo suositteli että jos lentokoneista pitäisin, niin ryhtyisin insinööriksi suunnittelemaan niitä koneita :D Ei toki pidä olla liian rajoittunut, mutta eivät ne unelmat aina ole niin mahdottomia, jos asiaa katsoo eri kanteilta.
 
Molempia minäkin käytän. Toivon että lapseni tekisi saman ahaa-elämyksen jo ajoissa, kuin minkä minä tein vasta aikuisena. Ymmärsin tosi myöhään, että jos aina haluan vaan enemmän ja enemmän, niin en koskaan opi nauttimaan siitä mitä mulla on. Sen tyytyväisyyden haluaisin opettaa.

Toisaalta toki toivon, että lapseni oppivat ymmärtämään että tekemällä saavuttaa. Mitään ei tule ilmaiseksi syliin, mutta kaikki on tavoitettavissa kunhan sen eteen tekee töitä.
 
Ihan hyvä kysymys. Itse olen varmaan taas turhan realisti kun ajattelen ettei ihan kaikkea voi saada vaikka kuinka yrittäisi. Mutta aika paljon silti - vähintäänkin riittävätsi mukavaan elämään - ja toki aina kannattaa mielummin yrittää kun suosiolla nostaa kädet pystyyn.

Itse tosin en usko kaikkea edes tarvivani enkä todellakaan jaksa enkä haluakaan ruveta yrittämään ihan jokaista juttua mikä tuntuisi kivalta. Mielummin vaan mietin mikä elämässä nyt olisi minulle tärkeää ja keskityn sen toteuttamiseen. Toisaalta koen nämä vahvasti omina päätöksinäni ja valintoinani, enkä siis syytä muita tahoja siitä ettei minulla olisi ikinä ollut mahdollisuutta siihen eikä tähän. Mielummin vaan myönnän rehellisesti ettei minulla ollut tarpeeksi kiinnostusta eikä kunnianhimoa edes yrittää.
 
Minusta tämä on sellainen asenneasia. Ekassa luovutaan yrittämättä ja toisessa asian eteen tehdään.

Mullakin on huono näkö ja opo suositteli että jos lentokoneista pitäisin, niin ryhtyisin insinööriksi suunnittelemaan niitä koneita :D Ei toki pidä olla liian rajoittunut, mutta eivät ne unelmat aina ole niin mahdottomia, jos asiaa katsoo eri kanteilta.
Asenneasiahan se on, mutta vähänkin isomman lapsen kohdalla katson, että jonkinlainen realismikin on hyvä olla olemassa. Jos unelma on liikennelentäjä, niin lentokoneiden suunnittelu ei ole sama asia. Vaihtoehtoja sen sijaan on hyvä tarjota, jos sitä suurinta unelmaa ei ole mahdollista toteuttaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kotityöt;22308818:
Meillä kotitöistä jne. ei saa palkkiota, niillä ei ansaita mitään vaan kuuluvat arkeen ja elämään, myös lapsilla.

Lisäyksenä että esikoisn ollessa pieni oli välillä palkitsemista mutta se meni nopeasti siihen, että kaikesta olisi pitänyt palkita tai saada jotain. Lapsen into auttamiseen syntyi siis palkkiosta, oltiin pahasti vikasuunnassa. Nykyään auttelee omaksi ilokseen, onnistuminen, kiitos tai valmis työ on paras palkinto.
 

Yhteistyössä