Sä laitat jonkun linkin kun sulta pyytää edes yhtä kohtaa, joka kieltää ehkäisyn. Et siis oikeasti tiedä, joten en ymmärrä, miksi sä heittelet edes tollasia kysymyksiä ilmaan.
No jo on kummallista. Haluan oppia tuntemaan Raamattua, mitä käskyjä se sisältää todellisuudessa, mitä ei. Mitä käskyjä on, mutta mitä ei noudateta. Noinko ilkeitä siellä seurakunnassa ollaan, jos ateistien lapsi haluaisikin tutustua uskoon ja pohtia oisko se oma juttu.
Tossa on siitä linkistä poimittua tekstiä, siinä on montakin kohtaa niillä numeroilla, mun on vaikea antaa noita Raamatun kohtia kun vasta 2 päivää sitten homokeskustelun innoittamana hain kirkosta Raamatun ja aloin tutkia.
Raamatullinen näkökulma
Onko Raamatulla mitään sanottavaa ehkäisystä? Monet kristityt oikeuttavat ehkäisyn sanomalla, ettei Raamattu missään suoranaisesti kiellä sitä. Historiallisen juutalaisen ja kristillisen opetuksen valossa tiedämme, että ehkäisy oli Raamatun kirjoittajille ja heidän yhteisöilleen itsestään selvä vääryys, joten he eivät ehkä nähneet tarpeelliseksi erikseen luetella ja kieltää sen kaikkia eri muotoja. Tästä huolimatta Raamattu ei täysin vaikene asiasta sekä Vanha että Uusi testamentti antavat syytä uskoa, että Raamattu kieltää ehkäisyn.
Vanha testamentti kertoo, kuinka Onan syyllistyi keskeytettyyn yhdyntään ja kuinka Jumala rankaisi häntä siitä kuolemalla: Silloin Juuda sanoi Onanille: Makaa veljesi lesken kanssa, täytä velvollisuutesi hänen lankonaan ja herätä eloon veljesi suku. Mutta Onan tiesi, ettei lasta pidettäisi hänen omanaan, ja aina kun hän makasi kälynsä kanssa, hän antoi siemenensä mennä maahan, ettei antaisi jälkeläisiä veljelleen. Herran silmissä hänen tekonsa oli paha, ja siksi Herra antoi hänenkin kuolla. (1. Moos. 38:810)
Jotkut ovat yrittäneet selittää, että Onan syyllistyi pikemminkin siihen, että hän ei herättänyt eloon veljensä sukua. Rangaistus tästä teosta oli kuitenkin vain julkinen häpäisy, ei kuolema (5. Moos. 25:710). Sen sijaan kuolemalla rangaistiin Vanhan testamentin laissa poikkeuksetta niitä, jotka syyllistyivät sukupuoliyhdyntään, josta uuden elämän syntymisen mahdollisuus oli poissa. Näihin kuuluivat esimerkiksi homoseksuaaliset aktit (3. Moos. 20:13), miehen sekaantuminen eläimiin (3. Moos. 20:15), naisen ja eläimen parittelu (3. Moos. 20:16).
Psalmit antavat ymmärtää, kuinka vastakkaisia Jumalan ja yhteiskuntamme mielipiteet lastensaamisesta ovat: Jos Herra ei taloa rakenna, turhaan näkevät rakentajat vaivaa
Lapset ovat Herran lahja, kohdun hedelmä on hänen antinsa. Kuin nuolet soturin kädessä ovat nuorena saadut lapset. Onnellinen se mies, jonka viini on nuolia täynnä! (Ps. 127:1,35)
Talon rakentaminen on perheen perustamisen symboli. Jos perhe ei perustu siihen, että lapset ovat aina tervetullut lahja ja siunaus Jumalalta, on vanhempien vaiva turhaa. Jumala ei ylistä onnelliseksi sitä, joka on taidokkaasti ehkäissyt liiat lapset pois, vaan sitä, jolla niitä on runsaaasti. Raamattu sanoo lasten olevan kuin nuolia soturin kädessä kuka haluaisi lähteä sotaan mahdollisimman vähillä nuolilla? Yhteiskuntamme on elämän ja kuoleman kulttuurien välisessä sodassa, ja kristilliset lapset ovat lisäystä elämän ja rakkauden armeijaan mitä enemmän, sen parempi.
Myös Uusi testamentti antaa mitä todennäköisimmin asiaan selvän kantansa. Paavalin kuolemansyntilistassa tuomionsa saa kreikankielinen sana pharmakeia (Gal. 5:20), joka merkitsi erilaisten juomien sekoitusta hämäriin tarkoitusperiin (noituus), joista eräs merkittävä tapaus oli nimenomaan raskauden ehkäiseminen. Kolmesta tapauksesta, joissa pharmakeia tuomitaan Uudessa testamentissa (Gal. 5:20, Ilm. 9:21, 21:8), asiayhteys on jokaisessa seksuaalinen moraalittomuus, ja kahdessa tapauksessa mainitaan lisäksi murhaaminen (Ilm. 9:21, 21:8).
Raamatun opetus avioliitosta on myös olennainen aiheemme kannalta. Avioliiton keksi itse Jumala, ja hän antoi sille kaksi päämäärää: lisääntymisen ja aviopuolisoiden yhtymisen. Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa
(1. Moos. 1:2728) Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi. (1. Moos. 2:24)
Nykyihminen unelmoi seksistä, katsoo ja harrastaa sitä, puhuu siitä ja palvoo sitä, mutta harvoin jos koskaan pohtii sen merkitystä. Jokainen voi kuitenkin ymmärtää, että seksissä toteutuu kaksi luonnollista päämäärää: jälkikasvun tuottaminen ja aviopuolisoiden yhdistyminen (johon kuuluu rakkauden kasvu, nautinto ja tyydytys). Seksissä avioliiton päämäärät yhdistyvät konkreettisesti yhdeksi lihaksi, mutta ehkäisy pyrkii erottamaan nämä päämäärät toisistaan tuhoamalla elämää antavan voiman ja keskittymällä pelkkään nautinnon saamiseen. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako. (Mark. 10:9)
Raamattu osoittaa, että avioliiton ja seksin on tarkoitus kuvastaa Jumalan omaa rakkautta. Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, ja Jumala itse on rakkaus (1. Joh. 4:8). Kuten Pyhässä Kolminaisuudessa Isän ja Pojan välinen Rakkaus on niin tiivis, että se on itsessään elämää antava Persoona, Pyhä Henki, niin myös naisen ja miehen rakkaus kykenee tuottamaan uuden henkilön, antamaan uutta elämää. Avioliiton on myös tarkoitus kuvastaa Kristuksen ja kirkon välistä rakkautta ja liittoa (Ef. 5:2533). Kun kerran avioliitto on luotu sekä Kolminaisuuden elämää antavan rakkauden että Kristuksen ja kirkon välisen suhteen kuvaksi, ei ehkäisyllä ole aviollisessa rakkaudessa mitään sijaa. Vai mitä ehkäisevää onkaan Jumalan ja Kristuksen rakkaudessa?
Ajatukset hermoille käyvistä meluavista lapsista, vanhempien suhdetta vaarantavista liikaa aikaa vievistä ylimääräisistä perheenjäsenistä, liian monen lapsen tuomista taloudellisista ongelmista tai muista helpoista ehkäisyn oikeuttavista tekosyistä eivät olleet Jumalan kansan huolena, vaikkei heillä ollut murto-osaakaan palkastamme, aikaa säästävistä kodinkoneistamme, lapsille suunnitelluista moninaisista ajanvietteistämme, jne.
Sen sijaan he ymmärsivät, mitä on rakkaus. Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä
ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa
Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. (1. Kor. 13:4,5,7) Ehkäisymentaliteetti on kärsimätön ja omaa etua etsivä, ja juuri sen takia rakkautta tuhoava, sillä rakkaus ei pelkää turhautumia eikä kärsimystä, vaan uskoo ja toivoo kaikessa.
Luonnonlaki, ehkäisy ja luonnollinen perhesuunnittelu
Jumalan laki ei ole mielivaltainen, vaan se vahvistaa luonnonlain, joka on jokaisen ihmisen sydämeen kirjoitettu hyvän pahasta erottava moraalinen intuitio. Ihminen voi kuitenkin vapaan tahtonsa takia valita väärin ja sumentaa ymmärryksensä oikeasta ja väärästä, ja harhaanjohdettu yhteiskunta johtaa helposti omat lapsensa samoihin virheisiin. Vaikka harva yhteiskunnassamme tänään suostuisi heti tunnustamaan sydämensä protestoivan ehkäisyä vastaan, ei ole liian uskaliasta väittää, että luonnonlaki todella todistaa ehkäisyn olevan moraalisesti väärin.
Kun lapset ensimmäistä kertaa saavat tietää, miten lapsia tehdään, he monesti päättelevät, että vanhemmat ovat olleet yhdynnässä yhtä monta kertaa kuin perheessä on lapsia ja hämmästyvät kuullessaan, että asian laita ei olekaan niin. Ihminen ymmärtää luonnostaan, että yhdyntä ja lasten saaminen kuuluvat yhteen, aivan kuten ruoka ja ravitseminen kuuluvat yhteen. Harvan on vaikea yhtyä toteamukseen, että seksillä on kaksi tarkoitusta: lisääntyminen ja yhdistäminen. Voimme maalaisjärkeämme käyttämällä tulla siihen tulokseen, että näitä luonnollisesti yhteen kuuluvia tekijöitä ei ole oikein erottaa tosistaan.
Yhdyntä eläimen kanssa, samaa sukupuolta olevan ihmisen kanssa, itsetyydytys, anaali- tai oraaliseksi, ja toisaalta kloonaus tai keinohedelmöitys koeputkessa tuntuvat kaikki ensi kuulemalta oudoilta ja luonnottomilta ne vääristelevät tai niistä puuttuu jotain olennaista (ensimmäisestä ryhmästä hedelmällisyys, toisesta miehen ja naisen yhtyminen).
Jos samaa esimerkkiä sovelletaan ruokaan, voidaan vaivatta ymmärtää, että syömisestäkin saa seksin tavoin jonkinlaista nautintoa (hyvä maku, nälän tyydytys), mutta että syömisen pääasiallinen luonnollinen päämäärä on ihmisen ravitseminen (terveenä pitäminen ja kasvaminen). Koska meissä oleva luonnonlaki kertoo meille tämän, reagoimme intuitiivisesti kielteisesti ja oudoksuen, kun kuulemme, että muinaiset roomalaiset pitivät mässäilyjuhlia, joissa he ensin söivät itsensä täyteen, oksensivat sitten vatsansa tyhjäksi ja söivät lisää saadakseen ruuasta mahdollisimman paljon nautintoa. Samoin tunnistamme bulimian häiriöksi se erottaa, minkä luonto on yhdistänyt.
Tarkoittaako tämä sitä, että joka ikisen yhdynnän tuloksena pitäisi saada lapsi? Saako siis yhdynnässä olla vain silloin, kun tiedetään, että sikiäminen voi todennäköisesti tapahtua? Ei suinkaan luonto (tai Jumala) on säätänyt niin, että nainen voi tulla raskaaksi vain muutamana päivänä kuukaudessa. Emme useimmiten ruokaa syödessämme ajattele ravitsemista, vaan meidät vetää ruokapöydän ääreen halumme tyydyttää nälkämme (emme silti torju ravitsemista oksentamalla). Samoin yhdyntä on luvallista nautinnon saamiseksi, eikä mikään luonnonlaissa tai jumalallisessa laissa estä olemasta yhdynnässä naisen hedelmättöminä aikoina.
Entä jos on olemassa todella vakavia fyysisiä, psyykkisiä tai sosiaalisia syitä olla saamatta lasta tiettynä aikana? Katolinen kirkko ymmärtää tämän intuitiivisesta huolesta nousevan oikeutetun kysymyksen. Kirkko ei vaadi saamaan lapsia vain lastensaannin takia niin useita kuin suinkin mahdollista ottamatta huomioon mahdollisia perheen tilanteeseen raskaasti vaikuttavia tekijöitä. Paavi Paavali VI kirjoitti: kirkko opettaa, että aviopuolisoiden on luvallista ottaa huomioon elämää jatkavassa toiminnassa vaikuttavat luonnolliset vaiheet siten, että ainoastaan hedelmättömiä ajanjaksoja käytetään aviolliseen kanssakäymiseen, ja näin säädellä jälkeläisten syntymistä loukkaamatta mitenkään sitä moraaliopetusta, jonka olemme esittäneet. (HV 16)
Hedelmättömien ajanjaksojen hyödyntäminen tuo useimmille mieleen kalenterirytmin, jota aiemmin käytettiin luonnolliseen syntyvyyden säätelyyn. Monesti tätä metodia ei edes mainita ehkäisykeinona, sillä sitä pidetään niin tehottomana ja epäluotettavana. Nykytekniikka on kuitenkin kehittänyt uusia metodeja, joiden varmuusprosentti ylittää lähes kaikki keinotekoiset ehkäisyvälineet. Luonnollinen perhesuunnittelu (Natural Family Planning eli NFP) on moraalisen hyväksyttävyytensä ja paremman toimivuutensa lisäksi terveellisempi ja halvempi keino säädellä syntyvyyttä kuin keinotekoinen ehkäisy. Lisätietoa NFP:stä tarjoaa mm. Couple to Couple League.
Apostoli Paavali kirjoitti: Älkää keskeyttäkö yhdyselämäänne, paitsi ehkä yhteisestä sopimuksesta joksikin aikaa, jotta voitte keskittyä rukoukseen; palatkaa sitten taas yhteen. (1. Kor. 7:5) NFP:n ansiosta pari, joka ei voi tiettynä aikana vakavista syistä saada lasta, voi yleisesti ottaen jatkaa yhdyselämäänsä (mikään laki ei vaadi heiltä täyttä pidättäytymistä), mutta samalla pidättäytyä yhdynnästä välillä perhe-elämän ja hengellisen elämän hyödyksi. NFP:tä käyttävät parit ovat tilastojen mukaan selvästi ehkäisyä käyttäviä pareja onnellisempia, ja heidän eroprosenttinsa on ällistyttävän alhaiset kaksi prosenttia, kun taas ehkäisyä käyttävistä pareista noin joka toinen päätyy eroon.
Ehkäisyn ja NFP:n hedelmät kertovat siitä, että myös puissa on eroa, että NFP on moraalisesti hyväksyttävä keino säädellä syntyvyyttä, kun taas ehkäisy ei ole. Mutta miten NFP loppujen lopuksi eroaa ehkäisystä, eikö molempien tarkoitus ole säädellä syntyvyyttä? Miksi katolinen kirkko sallii toisen ja kieltää toisen? Vastauksen saamiseksi on ymmärrettävä, ettei tekojen moraalinen arvo perustu vain tekojen tarkoitukseen, vaan myös keinoihin. Rahaa voi saada ansaitsemalla palkkaa tai ryöstämällä pankin tarkoitus ei pyhitä keinoja. Paavi Paavali VI selitti: Näiden kahden tapauksen välillä on todellisuudessa huomattava ero: edellisessä aviopuolisot käyttävät oikeutetusti hyväkseen luonnon järjestystä, jälkimmäisessä he vastustavat sitä pyrkien välttämään elämän syntymisen järjestyksen luonnollista toteutumista. (HV 16)
Ehkä ruokaesimerkkiin palaaminen helpottaa asian ymmärtämistä. Terveydellisistä syistä laihduttaminen voi olla hyvä asia. Tämän hyvän päämäärän voi saavuttaa joko kunnioittamalla syömiseen liittyvää luonnonlakia ja ryhtymällä dieetille (jolloin syödään, nautitaan ruuasta ja tullaan ravituiksi, vaikkakin vähemmän kuin muuten) tai hyökkäämällä luonnollista järjestystä vastaan ja oksentamalla syödyt lihottavat herkut ulos. Jokainen ymmärtää menetelmien moraalisen eron, vaikka päämäärä on sama. Ehkäisy hyökkää hedelmällistä yhdyntää vastaan muuttamalla sen hedelmättömäksi, kun taas NFP jättää jokaisen yhdynnän sellaiseksi kuin se jo luonnostaan on.
