K
kirkosta eronneet tampioita
Vieras
Kommentti: Kirkosta eroavilla aukko yleissivistyksessä?
18.10.2010 15:30
Ensireaktioni oli tyrmistys, kun ensimmäiset tiedot kirkon jäsenten joukkokadosta pulpahtivat julkisuuteen. Siinä missä muut tuntuivat päivittelevän Ylen Homoillassa esiintyneen Päivi Räsäsen rankkoja homomielipiteitä, päivittelin itse kirkosta eroajien perusteluja.
En väheksy lainkaan sitä, kuinka loukkaavina moni koki Räsäsen näkemykset. Monelle on kipeä asia, ettei homoseksuaaleilla ole kirkossa vielä samoja oikeuksia kuin heteroilla.
Mutta en voinut käsittää, miksi ihmeessä joku eroaa kirkosta vedoten siihen, että joku kansanedustaja on jotakin mieltä jostakin?
Jos Räsäsen näkemykset potuttavat, eikö loogisempaa olisi protestoida Kristillisdemokraatteja jättämällä äänestämättä heitä kevään 2011 eduskuntavaaleissa?
Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsäsellä ei ole kirkon sisällä minkään valtakunnan virallista valtaa.
Ovatko peruskoulu, kirkko ja media hoitaneet sivistyksellisen tehtävänsä niin huonosti, etteivät ihmiset vielä 2010-luvullakaan tiedä, ettei Kristillisdemokraatit ole kirkon puolue?
***
Siinä missä peruskoulun uskontotuntien opit tuntuvat haihtuneen monen mielestä, ilmeisesti myös prosenttilasku kaipaa kertausta. Poikkeuksellisen massiivisesta jäsenkadosta huolimatta kirkkoon kuuluu vieläkin liki 80 prosenttia kansasta.
Tästä joukosta Räsäsen - eli yhden kirkon rivijäsenen - mielipide edustaa 0, 000 0002 prosenttia kaikkien jäsenten mielipiteistä.
Ketkä sitten kirkossa käyttävät valtaa? Kirkon ylin päättävä elin on nelivuotiskaudeksi kerrallaan valittava, liki satapäinen kirkolliskokous, jonka jäsenten valintaan voi jokainen kirkon jäsen vaikuttaa joko suoraan tai välillisesti äänestämällä.
Piispainkokous voi antaa esityksiä kirkolliskokoukselle, jonka jäseniä he myös itse ovat.
***
Koskaan aiemmin Suomen luterilaisen kirkon historiassa ei piispakaarti ole ollut yhtä homomyönteinen kuin nyt. Homomyönteisyys riippuu tietysti määritelmästä.
Jos kriteeriksi asetetaan vaikkapa homoliittojen siunaaminen, niin yhdeksästä virassa olevasta piispasta puolet on julkisuudessa ilmaissut suhtautuvansa siihen myönteisesti.
Arkkipiispa Kari Mäkinen ilmaisi jo kauan ennen jäsenkatokohua puoltavansa homoliittojen siunaamista. Samoin Helsingin piispa Irja Askola.
Askola toisti kantansa pari päivää sitten Helsingin Sanomille.
"Kirkon äänihän on monipuolinen, ja esimerkiksi minä kannatan linjaa, jonka mukaan pappi voi siunata homo- tai lesboparin. Pääkaupunkiseudulla papiston enemmistö kannattaa rekisteröidyn parisuhteen siunaamista", Askola sanoi (HS 17.10.2010)
***
Suomi ei ole Pohjois-Korea. Vapaassa, demokraattisessa maassa saa vapaasti kuulua kirkkoon tai olla kuulumatta. Tai erota kirkosta hetken tunnepuuskassa, jos siltä tuntuu.
Toinen vaihtoehto on yrittää vaikuttaa kirkon sisällä, vaikkapa äänestämällä 14. marraskuuta pidettävissä seurakuntavaaleissa.
23 000 ehdokkaan joukosta löytyy taatusti omia mielipiteitä myötäilevä ehdokas - olipa kyse sitten suhtautumisesta homoseksuaaleihin tai johonkin kirkon jokapäiväistä työtä koskevaan asiaan.
Viime kädessä kirkon valta on jokaisella kirkon jäsenellä tasapuolisesti. Kirkon valta ei ole niillä vaan meillä - eli valtavasta erobuumista huolimatta toistaiseksi vielä noin 80 prosentilla Suomen kansasta.
Milla Rautiainen
18.10.2010 15:30
Ensireaktioni oli tyrmistys, kun ensimmäiset tiedot kirkon jäsenten joukkokadosta pulpahtivat julkisuuteen. Siinä missä muut tuntuivat päivittelevän Ylen Homoillassa esiintyneen Päivi Räsäsen rankkoja homomielipiteitä, päivittelin itse kirkosta eroajien perusteluja.
En väheksy lainkaan sitä, kuinka loukkaavina moni koki Räsäsen näkemykset. Monelle on kipeä asia, ettei homoseksuaaleilla ole kirkossa vielä samoja oikeuksia kuin heteroilla.
Mutta en voinut käsittää, miksi ihmeessä joku eroaa kirkosta vedoten siihen, että joku kansanedustaja on jotakin mieltä jostakin?
Jos Räsäsen näkemykset potuttavat, eikö loogisempaa olisi protestoida Kristillisdemokraatteja jättämällä äänestämättä heitä kevään 2011 eduskuntavaaleissa?
Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsäsellä ei ole kirkon sisällä minkään valtakunnan virallista valtaa.
Ovatko peruskoulu, kirkko ja media hoitaneet sivistyksellisen tehtävänsä niin huonosti, etteivät ihmiset vielä 2010-luvullakaan tiedä, ettei Kristillisdemokraatit ole kirkon puolue?
***
Siinä missä peruskoulun uskontotuntien opit tuntuvat haihtuneen monen mielestä, ilmeisesti myös prosenttilasku kaipaa kertausta. Poikkeuksellisen massiivisesta jäsenkadosta huolimatta kirkkoon kuuluu vieläkin liki 80 prosenttia kansasta.
Tästä joukosta Räsäsen - eli yhden kirkon rivijäsenen - mielipide edustaa 0, 000 0002 prosenttia kaikkien jäsenten mielipiteistä.
Ketkä sitten kirkossa käyttävät valtaa? Kirkon ylin päättävä elin on nelivuotiskaudeksi kerrallaan valittava, liki satapäinen kirkolliskokous, jonka jäsenten valintaan voi jokainen kirkon jäsen vaikuttaa joko suoraan tai välillisesti äänestämällä.
Piispainkokous voi antaa esityksiä kirkolliskokoukselle, jonka jäseniä he myös itse ovat.
***
Koskaan aiemmin Suomen luterilaisen kirkon historiassa ei piispakaarti ole ollut yhtä homomyönteinen kuin nyt. Homomyönteisyys riippuu tietysti määritelmästä.
Jos kriteeriksi asetetaan vaikkapa homoliittojen siunaaminen, niin yhdeksästä virassa olevasta piispasta puolet on julkisuudessa ilmaissut suhtautuvansa siihen myönteisesti.
Arkkipiispa Kari Mäkinen ilmaisi jo kauan ennen jäsenkatokohua puoltavansa homoliittojen siunaamista. Samoin Helsingin piispa Irja Askola.
Askola toisti kantansa pari päivää sitten Helsingin Sanomille.
"Kirkon äänihän on monipuolinen, ja esimerkiksi minä kannatan linjaa, jonka mukaan pappi voi siunata homo- tai lesboparin. Pääkaupunkiseudulla papiston enemmistö kannattaa rekisteröidyn parisuhteen siunaamista", Askola sanoi (HS 17.10.2010)
***
Suomi ei ole Pohjois-Korea. Vapaassa, demokraattisessa maassa saa vapaasti kuulua kirkkoon tai olla kuulumatta. Tai erota kirkosta hetken tunnepuuskassa, jos siltä tuntuu.
Toinen vaihtoehto on yrittää vaikuttaa kirkon sisällä, vaikkapa äänestämällä 14. marraskuuta pidettävissä seurakuntavaaleissa.
23 000 ehdokkaan joukosta löytyy taatusti omia mielipiteitä myötäilevä ehdokas - olipa kyse sitten suhtautumisesta homoseksuaaleihin tai johonkin kirkon jokapäiväistä työtä koskevaan asiaan.
Viime kädessä kirkon valta on jokaisella kirkon jäsenellä tasapuolisesti. Kirkon valta ei ole niillä vaan meillä - eli valtavasta erobuumista huolimatta toistaiseksi vielä noin 80 prosentilla Suomen kansasta.
Milla Rautiainen