Toggle sidebar

nyt on ihan sellainen fiilis, että haluaisi tulla pelotelluksi :D joten.. pinotaanko OUTOJA KOKEMUKSIA, KARMEITA TARINOI

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja SyysYö
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Tämä on tosi tarina, tapahtunut tosin jo about 25 vuotta sitten! Kaverit olivat äitinsä ja pikkuveljensä kanssa (ovat siis kaksoset) vuokranneet mökin sellaisesta maalaistalosta, mökki oli siis vähän matkan päässä päärakennuksesta. Heille selvisi että siinä mökissä oli joskus tapettu joku. He olivat jo aivan IIK kun menivät sinne. Heillä oli iso saksanpaimenkoiransa mukanaan, ja koira kieltäytyi menemästä sinne mökkiin. Siinä vaiheessa olivat jo todellakin IIIIIKKKKKK... Yöllä kun kuului jostain joku pamahdus niin koko porukka juoksi päärakennukseen sisälle ja olivatkin siellä yötä ;)
Kumma tuo eläimen vaisto!!
 
[QUOTE="vieras";22231341]Tämä on tosi tarina, tapahtunut tosin jo about 25 vuotta sitten! Kaverit olivat äitinsä ja pikkuveljensä kanssa (ovat siis kaksoset) vuokranneet mökin sellaisesta maalaistalosta, mökki oli siis vähän matkan päässä päärakennuksesta. Heille selvisi että siinä mökissä oli joskus tapettu joku. He olivat jo aivan IIK kun menivät sinne. Heillä oli iso saksanpaimenkoiransa mukanaan, ja koira kieltäytyi menemästä sinne mökkiin. Siinä vaiheessa olivat jo todellakin IIIIIKKKKKK... Yöllä kun kuului jostain joku pamahdus niin koko porukka juoksi päärakennukseen sisälle ja olivatkin siellä yötä ;)
Kumma tuo eläimen vaisto!![/QUOTE]

Niin on. Tai sitten koira vain pelästyi pamausta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja sisälukutaitoinen;22231369:
Niin on. Tai sitten koira vain pelästyi pamausta.
Click to expand...

Koira oli siis ulkona koko ajan. Tuo pamaus tapahtui siis monta tuntia sen jälkeen kun koira oli kieltäytynyt menemästä sisälle. Pamaus oli yöllä eikä koira koskaan mennyt mökkiin sisälle.
 
Asuttiin vanhemman kerrostalon ylimäisessä kerroksessa, silloinen koiramme lempilelu oli oranssi jääpallo, jonka olisi halunnut aina mukaan ulos. Mieheni vei koiraa pihalle ja taas koiralla oli pallo suussa, mieheni sanoi, ettei sitä voi ottaa mukaan ja otti pallon ja heitti takaisin sisälle. Kävi lenkillä ja tuli sisälle ihmetellen miksi olin laittanut pallon rappukäytävään, no enhän minä sitä sinne ollut laittanut, kuke lie...
Samaisessa talossa vintillä oli häkki varasto, jonka pystyi kiertämään ympäri, otimme koiran mukaan kun veimme varastoon tavaroita. Koira kiersi varaston ympäri ja pysähtyi ensimmäisen häkin eteen ja rupesi haukkumaan, häkissä oli keskellä yksi tuoli, ei muuta. Tämä tapahtui muutaman kerran, sitten emme enää koiraa mukaan ottaneet.
 
[QUOTE="vieras";22231398]Koira oli siis ulkona koko ajan. Tuo pamaus tapahtui siis monta tuntia sen jälkeen kun koira oli kieltäytynyt menemästä sisälle. Pamaus oli yöllä eikä koira koskaan mennyt mökkiin sisälle.[/QUOTE]

Koira on ennustajameedio, joka aavisti tulevan pamauksen.
 
Outo mutta onnellinen tarina:
Tuttavaperhe ajoi Lappiin yön yli, jotta lapset nukkuisivat ja matka olisi helpompi. He ajoivat 100km/h aivan suoraan hirveä päin, koska hirvi seisoi keskellä tietä mutkan takana, ei siis ehtineet tehdä mitään siinä pimeässä, mies ajoi sillä hetkellä. Hirvi tuli suoraan etulasista sisään. Seurauksena pari mustelmaa vanhemmille etupenkillä. Toinen lapsista ei edes herännyt takapenkillä.

Tuollaisesta yleensä ei etupenkillä ainakaan ole mitään mahdollisuutta selvitä hengissä edes!
 
Alkuperäinen kirjoittaja minmin:
Outo mutta onnellinen tarina:
Tuttavaperhe ajoi Lappiin yön yli, jotta lapset nukkuisivat ja matka olisi helpompi. He ajoivat 100km/h aivan suoraan hirveä päin, koska hirvi seisoi keskellä tietä mutkan takana, ei siis ehtineet tehdä mitään siinä pimeässä, mies ajoi sillä hetkellä. Hirvi tuli suoraan etulasista sisään. Seurauksena pari mustelmaa vanhemmille etupenkillä. Toinen lapsista ei edes herännyt takapenkillä.

Tuollaisesta yleensä ei etupenkillä ainakaan ole mitään mahdollisuutta selvitä hengissä edes!
Click to expand...

Tästä opimme sen, että jos on hirvi, niin ei kannata mennä keskelle tietä seisoskelemaan.
 
Tapahtui pari vuotta sitten,papan kuoleman jälkeen. Pikkuveljellä oli tarhassa seuraavana päivänä lelupäivä ja halusi ottaa mukaan sinne papalta saadun vanhan taskulampun. Yleensä lamppu oli kotona aina pikkuveljen kirjahyllyssä,mutta sitä ei löydetty mistään,mäkin etsin sitä sohvan alta ja vaikka mistä kaapeista kun kävin sinä päivänä siellä kylässä,mutta ei näkyny missään. Äiti laittoi sit myöhemmin viestiä,että olivat menneet illalla saunaan ja kun olivat tulleet pois,oli lamppu tököttänyt pystyssä keskellä keittiön pöytää.

Mä oon nähnyt enneunen mun molempien mummojen kuolemasta päivälleen tasan kaks viikkoa ennen niiden tapahtumista.

Loppukesästä näin unen jossa isosiskoni kertoi minulle olevansa raskaana,seisoimme unessa keskellä keltaista lehtikasaa. Viikko sitten sisko soitti ja kertoi tehneensä positiivisen raskaustestin.

Toinen mummoni oli tosi läheinen oman mummonsa kanssa,he kuolivat tasan samanikäisinä päivälleen viidenkymmenen vuoden välein,kuolinajat eroavat puolella tunnilla.
 
20 vuotta sitten isoisäni isän hautajaisissa hautauksen jälkeen poistuimme siskoni kanssa näkö- ja kuuloetäisyyden päähän muista hautajaisvieraista vaihtamaan kuulumisia keskenämme. Sorruimme jopa kikattelemaan jollekin hauskalle asialle. Kikatukseni katkesi äkkiä. Näkymättömän käden läiskäisy oikeaan poskeeni muistutti, missä me oikein olimmekaan.
Palailimme hieman kalpeina molemmat kiltisti ja vaisusti sukulaistemme pariin :)
 
Thaimaassa, edellisessä asunnossamme käveli yöllä länsimainen mies, aluspaidassa ja boksereissa, kaljuuntuva, silmälasipäinen pitkä mies. Kävi vettä hakemassa keittiöstä. Nimeltään Bill.

Ei kai siinä muuta, kuin että talossa siis asuimme vain me.

Muutama päivä, ehkä viikko, kului ja posti toi William XXXX:lle osoitetun kirjeen. Kun asiaa selviteltiin, sain kuulla, että Bill oli kuollut, eikä kukaan ollut tehnyt ilmoitusta postiin...
 
asun talossa, jossa on kuollut kolme ihmistä.

öisin kuuluu joskus alakerrasta lautojen narinaa, ihan kuin joku kävelisi siellä. olen nähnyt myös unia yhdestä kuolleesta, unessa tiedän hänen olevan kuollut, mutta silti hän istuu tai kävelee ihan normaalisti, sanoo vain, että tuli takaisin.
 
Ai niin... rakas isoäitini kävi kuolinyönään hvästelemässä sekä minut, että äijän erikseen. Äijä oli havahtunut siihen, kun jokin oli pehmeästi ja lämpimästi paijannut häntä ja ensimmäinen ajatus oli ollut, että kissahan se siinä puskee... vaan meillä ei ollut kissaa. Sama kävi minulle. Minä tunnistin Mormorin.
 
Tapahtui muutamia vuosia sitten. Mummuni kuoli kotiinsa yöllä ehkä noin neljän jälkeen. Aamun valjetessa muut talon asukkaat ihmettelivät miksi mummuni ulkovaraston ovi oli auki. Soittivat ovikelloa, kukaan ei avannut ovea. Tytär löysi äitinsä menehtyneenä.
Jos varaston ovi ei olisi syystä tai toisesta auennut niin olisi saattanut mennä tovi ennen kuin mummun kuolema olisi huomattu, asui yksin.
 
Toisessa asunnossa Thaimaassa oli murhattu ladyboy... asiakas oli närkästynyt, kun täti olikin setä.
Eräänä yönä olivat keksit kadonneet: äijä syytti minua, mutta en ollut niitä syönyt, ei ollut edes roskia hujan hajan, kuten minun jäljiltäni aina on. Eikä ollut äijä itsekään niitä syönyt. Ovet olivat luonnollisestikin lukossa.

Se jälkeen toin ka-tooille omat keksit.
 
pistetään vähän komikkaakin joukkoon: yhtenä hämärtyvänä iltana kävelin olohuoneeseen ja säpsähdin , kun kalpea isopäinen hahmo heilui parvekkeella ihan ikkunan takana.. noh, eihän sinne mikään humanoidi ollut laskeutunut vaan taapero oli jossain välissä piipahtanut partsilla ja jättänyt ilmapallon jälkeensä :laugh:
 
Viimeksi muokattu:
On meillä kotikummituskin, naapurin vanhaisäntä-vainaa.

Kuvailin miehen kerran äijälle, ulkonäön, tupakkamerkin ja nimeä myöten oikein. Ikinä en ollut kuullut hänestä tai nänyt kuvia. Ei ole äijä sen jälkeen paljoa naureskellut jutuilleni.

Mutta viime syksynä kotikummitus nauroi, kun yritin selvitellä verkkoja ja irrotella haukia, ei ollut ikinä nähnyt yhtä huonoa verkkojen selvittäjää, kuulemma.
 
Vuosia sitten mentiin pikkuveljen kanssa vanhaa, hylättyä mökkiä katsomaan. Sinne meni polku metsän läpi. Pikkuveli jäi portaille lukemaan vanhoja lehtiä, astuin tupaan, kiersin takan ja astuin kamarin kynnyksen yli. Silloin kuului huoneen nurkasta ääni, se oli kuin murahtelua, sekoitus ihmisen ja eläimen ääntä ja vähän vihamielinen. Sanaakaan sanomatta syöksyimme veljen kanssa ulos mäelle ja juoksimme kauemmas.
Emme uskaltaneet mennä sisälle enää, mutta olimme hetken talon samalla nurkalla mistä ääni kuului ja taas kuului outoa ääntä.
Talosta ei ole enää jäljellä kuin kivijalka.
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa