Kun meille syntyi 3. lapsi niin miehemme kanssa sovittiin, että joskus meille saa tulla neljäskin lapsi. Siihen menikin sitten hieman kauemmin kuin ajateltiin. Vauvan tuloa siirrettiin minun toimestani, oli opiskelua, töitä, talonrakentamista ja en olis kyllä siihen rumbaan lasta toivonut oman jaksamiseni takia. Loppujen lopuksi musta alkoi tuntua sille, että en haluakaan enää neljättä lasta, koska pääsin jo lasten suhteen helpolla (lapset nyt 12, 10 ja 9)ja pähkäilin, että jaksanko vauvaa enää hoitaakaan, miten elämä muuttuu jne. Välillä asiasta riideltiinkiin, mieheni oli se vauvakuumeinen en minä. Mutta kas kummaa, niin hän vain sai tartutettua vauvakuumeen minuunkin ja sylissäni on 5 kk aurinko! Aivan ihanaa!
No, nyt sitten olen itsekseni miettinyt, että vieläkö yksi lapsi... Tunne sanoo kyllä, järki ei.Tää on ihan hullua! Miehelleni en ole asiasta puhunut enkä puhu. Hän olisi varmaan heti valmis.