Pieniä ilonaiheita

Hei, mulla on lähes samanlainen matkalaukku! Äidin mummon vanha.

 

Teinitytön huoneeseen yhdelle seinälle boordi postikorteista:

Tämä on ihana. Tyttö tykkää varmasti

 

Hei, mulla on lähes samanlainen matkalaukku! Äidin mummon vanha.

Nuo ovat kovin kauniita, eikös?
Ja jotenkin se vanha vaneri tuntuu suloiselle sormenpäidenkin alla. Sileä ja silti täynnä tarinaa...

 

Tämä on ihana. Tyttö tykkää varmasti

Juuh. On ollut ihan mielissään.
Sängyllä olevat koristetyynyt hän on joskus ommellut ihan itse isosiskonsa kouluprojektin "jätepaloista".

 

Nuo ovat kovin kauniita, eikös?
Ja jotenkin se vanha vaneri tuntuu suloiselle sormenpäidenkin alla. Sileä ja silti täynnä tarinaa...

Juu. Mun oma on yöpöytänä.

 

Juu. Mun oma on yöpöytänä.

Sinun on tavallaan "parempikin" kun sillä on tarina, side menneisiin sukupolviin.

 

Pieni ilonaihe löytyi kesällä sukulaisen navetan vintistä huolellisesti pakattuna. Ketjut lyhennettiin ja palat ovat tallessa. Ollut varmaan vanhan talon eteishallin valaisin.

Yksi kupu vähän rikki ja ehjä on haussa Avotakan palstalla.

 

Pieni ilonaihe löytyi kesällä sukulaisen navetan vintistä huolellisesti pakattuna. Ketjut lyhennettiin ja palat ovat tallessa. Ollut varmaan vanhan talon eteishallin valaisin.

Yksi kupu vähän rikki ja ehjä on haussa Avotakan palstalla.

Wow! Aivan ihana!
Onnittelut upean löydön johdosta.

 

Wow! Aivan ihana!
Onnittelut upean löydön johdosta.

Kiitosta vaan. Siellä oli myös tosi koristeellinen sivustavedettävä yksin kappalein ja paljon vanhoja pulloja etiketteineen.=)

 

Ihania esineitä ja kuvia :heart:

Toivottavasti tämä jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja... .

 

Kiitosta vaan. Siellä oli myös tosi koristeellinen sivustavedettävä yksin kappalein ja paljon vanhoja pulloja etiketteineen.=)

Kuulostaa varsinaiselle aarreaitalle.
Hienoa. Olen iloinen puolestanne.

Minun tyttäristäni yksi osti taannoin miehensä kanssa talon, jonka ulkohuoneet ovat myös osoittautuneet aarreaitoiksiksi. Vasta pieni osa on koluttu läpi ja vaikka mitä jo löytynyt.
Tytär itse ei niinkään ole talonpoikaisantiikin perään (sisutaa pikemminkin 70-luvun retrona) joten minulla ja sisaruksillaan on melkoisen vapaat kädet aarteenetsinnässä.
Olen yrittänyt pysyä kohtuullisena eli arvokkaammat esineet usutan nuorison myymään jotta saavat kipeästi kaipaamaansa rempparahaa. Mutta sitten sitä vähemmän arvokasta pientä kivaa kiikutan kyllä itsellenikin...

Ihan äsken "kinasin" vävyn kanssa siitä että "kannattaako" palasina olevaa peilipiironkia kasata saatikka myydä. Lopulta anopinmuru antoi periksi.
Ja paria päivää myöhemmin toi minulle löytämänsä maitotonkat + pullon hyvää viiniä kiitokseksi. Kysyi että riittääkö kiitos ja hali, vai haluanko, jotta tatuoi otsaansa, jotta "Äitini tietää kaiken"?

Olivat nimittäin vaihtaneet sen "romukasan" uuteen pakastin-jääkaappiyhdistelmään ja valtavan iloisia kaupasta.

 

Ihania esineitä ja kuvia :heart:

Toivottavasti tämä jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja... .

Joo. Ja toivottavasti muutkin osallistuvat.
Kauniista esineistä tulee hyvälle tuulelle.

 

Meillä on vaan tällainen epäkäytännöllisempi matka-arkku Pahoittelen huonoa kuvanlaatua.



Remmejä siinä ei ole tallessa, mutta kai siinä sellaiset on joskus olleet. On tuo ainakin Oulussa ja Joensuussa käynyt Taustalla näkyy muuten yksi hylätty ja meille rahdattu kirjahylly sekä anoppilan navetasta pelastettu lahojalkainen peilipöytä. Jalat on kyllä korjattu jo

 

Meillä on vaan tällainen epäkäytännöllisempi matka-arkku Pahoittelen huonoa kuvanlaatua.

Tuommoinen kelpaisi minullekin! Tiedän just mihin sen laittaisinkin: Saunan pukuhuoneeseen shampoille jne.
Siellä on nyt sellainen pieni vanha huutokaupasta 2 eurolla ostettu arkku, mutta se on oikeastaan vähän liian pieni ollakseen funktionaalinen.

 

Aivan ihana koti kerrassaan! :heart:

Täytyykin tutustua tuohon blogiin paremmalla ajalla... =)

 

Kiitos.

Ja tervetuloa toki tutustumaan. Tosin pelkään, että blogi on vähän "hankala" tulokkaalle. Olen kirjoittanut sitä kovin kauan ja meitä on monta, joten siellä sisäisiä viittauksia ja paljon nimiä jne.
Mutta mikäli jokin asia jää vaivaamaan niin saa aina kysyä.

 

Kuulostaa varsinaiselle aarreaitalle.
Hienoa. Olen iloinen puolestanne.

Minun tyttäristäni yksi osti taannoin miehensä kanssa talon, jonka ulkohuoneet ovat myös osoittautuneet aarreaitoiksiksi. Vasta pieni osa on koluttu läpi ja vaikka mitä jo löytynyt.
Tytär itse ei niinkään ole talonpoikaisantiikin perään (sisutaa pikemminkin 70-luvun retrona) joten minulla ja sisaruksillaan on melkoisen vapaat kädet aarteenetsinnässä.
Olen yrittänyt pysyä kohtuullisena eli arvokkaammat esineet usutan nuorison myymään jotta saavat kipeästi kaipaamaansa rempparahaa. Mutta sitten sitä vähemmän arvokasta pientä kivaa kiikutan kyllä itsellenikin...

Ihan äsken "kinasin" vävyn kanssa siitä että "kannattaako" palasina olevaa peilipiironkia kasata saatikka myydä. Lopulta anopinmuru antoi periksi.
Ja paria päivää myöhemmin toi minulle löytämänsä maitotonkat + pullon hyvää viiniä kiitokseksi. Kysyi että riittääkö kiitos ja hali, vai haluanko, jotta tatuoi otsaansa, jotta "Äitini tietää kaiken"?

Olivat nimittäin vaihtaneet sen "romukasan" uuteen pakastin-jääkaappiyhdistelmään ja valtavan iloisia kaupasta.

En minäkään ilman lupia tuota navetan parvea tonkinut. Rakennus on purkuun menossa ja tätini pyysi hakemaan käyttökelpoiset pois tuntiessaan minun taipumukseni haalia kaikkea.
(terv. blogisi lukija since 2005)

 

Tämän nimi voisi olla vaikka "Kaikki kiertää" eli lokerikon teki vanhin poikani esikoistyttären talon eteiseen aikoinaan "mittatilaustyönä". Siinä säilytettiin vaunupeittoja, koreja jossa oli lapsia ja pipoja jne.

Sittemmin se muutti toiseksi vanhimman tyttären asuntoon ja toimi ompelukankaiden säilytyspaikkana.

Nyt se on ollut jo jonkin aikaa minulla. Oikasti haluan tuohon kohtaan sitten joskus maailmassa sellaisen 1930-luvun vanhan liinavaatekaapin, mutta Sen Oikean kohdalle osumista odotellessa tuokin on osoittautunut suorastaan yllättävän funktionaaliseksi.

 

Hedelmälaatikko on halpakauppaostos, mutta hedelmät ovat itsesään se mikä tekee siitä mielestäni kauniin:

Ja asetelmahan ei koskaan ole kahtena päivänä samanlainen, kun sitä syödään ja täytetään koko ajan.

 

Päivän kuvana jauholaarit keittiöstä.
Toisessa 10 kg venhäjauhoja, toisessa 10 kg hiivaleipäjauhoja:

Nämä on halpa-hallista Toisella puolella lukee "pesupulveria" Mulla on pyykinpesuaine samanmoisessa.

 

Pieni ilonaihe löytyi kesällä sukulaisen navetan vintistä huolellisesti pakattuna. Ketjut lyhennettiin ja palat ovat tallessa. Ollut varmaan vanhan talon eteishallin valaisin.

Yksi kupu vähän rikki ja ehjä on haussa Avotakan palstalla.

mummolla oli tuollainen. Setä peri sen. Edelleen minusta todella kaunis

 

Nämä on halpa-hallista Toisella puolella lukee "pesupulveria" Mulla on pyykinpesuaine samanmoisessa.

Joo, Halpahallista.
Mullakin on se pesuainepurkki, mutta nämä ovat isompia eli oikeasti tarkoitettu koiranruoalle. Toimii hyvin kyllä jauhoillekin.

 

Tuossa se vähän pienempi pyykinpesujauheen purkki. Kiva sekin.

 

Oikeaoppisinta olisi tietenkin sisustaa selkeästi yhden tyylin mukaan. Todellisuudessa omille silmille kodikkainta ja käytännössä fukntionaalisinta on usein monen tyylin sekamelska.
Tässä keittiön työpöydän nurkasta, uutta ja vanhaa sekaisin:

 

Tykkään tuosta puisesta ämpäristä (vai onko sille joku hienompi nimi?), jossa on keittiön työvälineitä! Minulla on kaksi purkkia toimittamassa samaa virkaa ja ovat aivan liian täynnä ja kun otan jonkun härpättimen, kolme muuta singahtaa jonnekin.