Itse kyllä hyväksyn pornon katsomisen, mutta ymmärrän kyllä, että on ihmisiä jotka eivät siitä lainkaan pidä. Minusta on outoa, että aina penätään että ei saa kieltää eikä edes loukkaantua kun se on ihan normaalia. Joillekin on ihan normaalia vaikka lähteä reissuun ex tempore ilmoittamatta kenellekään ja toiselle on normaalia käydä vähän panemassa sitä sihteeriä siivouskomerossa. Kuka määrittelee mitkä asiat on niitä, joita toisessa pitää vaan hyväksyä?
Jos ap:n mies tosiaan kävisi panemassa työkaveriaan joka päivä salaa, ja peittelisi asiaa, niin olisiko kyseessä ap:n tiukkapipoisuus, koska mitä hän on kieltämään mieheltään mitä mies haluaa? Vai olisiko kuitenkin kyseessä miehen petturuus? Se, että asia on suurimmalle osalle yhdentekevä tai ainakin todella pieni, ei tarkoita, etteikö se jollekin toiselle voisi olla suuri ja merkittävä asia. Toiselle ihmiselle valehteleminen on juuri sitä pettämistä. Ja tosiaan usein nämä valehtelijat itse omasta aloitteestaan laskettelevat sitä luikuria menemään, kun huomaavat että toinen ei tykännytkään. Sen sijaan, että parisuhteeseen ilmestynyt kupru oikeasti hoidettaisiin, mennäänkin siitä mistä aita on matalin. Ja sitten kun jää kiinni valehtelusta aloitetaan taas se toisen mollaaminen, kuinka viitsii pikkuasiasta mäkättää. Tuo valehtelu tekee siitä asia paljon suuremman ja loukkaavamman kuin mitä se alunperin olikaan.
Kyllähän sitä lain puitteissa saa vaikka ampua pihalleen tulleen irtokissan, mutta herrajumala minä en sellaisen miehen kanssa olisi, joka niin tekee. Joidenkin mielestä olisi naurettava pikkujuttu, mutta minulle se olisi ihan ehdoton eron paikka. Mutta ainahan se tuntuu olevan vaikeaa ymmärtää, että ihmisillä on eri mielipiteitä, ja niiden muidenkin mielipiteitä voi edes yrittää kunnioittaa sen sijaan että naureskelee kuinka toisessa on jotain vikaa kun se ajattelee eri tavalla.