Jos mies ei ole missään vaiheessa antanut syytä epäillä ongelmaa, miksi siitä pitää tehdä sellainen? Vertailun vuoksi voidaan ulottaa tämä koskemaan niin alkoholinkäyttöä, harrastustoimintaa kuin pornon katsomista. Silloin kun kyse on siitä että "se" (se = valitse mikä tahansa edellämainituista tai keksi itse) alkaa vaikuttaa koko perheen elämään haitallisesti, siitä pitää todella keskustella ja pyrkiä ongelmista eroon, mutta ei siltikään uhkailemalla ja painostamalla, vaan tekemällä tarpeen mukaan kompromisseja joihin kaikki voivat olla tyytyväisiä.
Ymmärrän täysin ap:n kiukun valehtelusta, mutta en ymmärrä sitä ettei ap (ja puolustajansa) tunnu näkevän mitään ongelmaa siinä että kielletään puolisolta jotain vain koska HÄN haluaa. Kuinka moni teistä lopettaisi suklaan syönnin jos mies sanoisi että häntä häiritsee se ja haluaa ettei vaimo syö sitä enää? Tai jos palstalla roikkuminen ärsyttää ja haluaa että vaimoke lopettaa sen kokonaan?
Kukin voi valita esimerkkinsä ihan itse, mutta tarkoitan vain että niin kauan kuin tavasta ei koidu haittaa ihmiselle itselleen tai muulle perheelle, mikä siinä on niin iso ongelma? Jokaisen kannattaisi miettiä ihan omalla kohdallaan miksi se on niin iso asia ja mitä itse voi sille tehdä. Jos kyse on esim. huonosta itsetunnosta, ei sitä voi kukaan muu kuin henkilö itse parantaa. Puolison kanssa on asiasta hyvä keskustella ja pyytää apua sen verran mitä nyt odottaa voi, mutta työ on loppujen lopuksi pakko tehdä itse.
Siitä olen ihan samaa mieltä että lupauksiaan ei saa rikkoa, mutta mun mielestä on silti erittäin iso kysymysmerkki tällaisissa tilanteissa onko se lupaus todella tehty omasta vapaasta tahdosta vai sen takia että sillä vältytään taas yhdeltä riidalta ja siirretään niitä ongelmia vähän eteenpäin kun ei juuri nyt jakseta tapella. Tai kun tiedetään että riita on hävitty jo ja sanoi mitä tahansa, joutuu joka tapauksessa vasten tahtoaan saman lupauksen tekemään, niin eiköhän jokainen fiksu skippaa välistä pari vaihetta.