Muistan ko äiti joskus huusi navetasta mulle ko lähin itkien pois, olin varmaan ekaluokkalainen tai jotaki, en osannu tehä jotaki ja kiukuttelin ko pisti minut yrittään uuestaan ja uuestaan ja lopulta haukku minut typeräksi ja ko lähin siitä niin huuteli perrään että turhaa menen isän tykö sääliä hakemaan, ei se ole minun isä vaan saatana on. Jei.
Koulussa sain muutenki tytöiltä aina kuulla kuinka ruma ja epämuodikas olen. Enkä muuten tosiaan ole ollu. Ei minun kikkarat asettunu mihinkään kampaukseen joten tukkatyyli oli aina sama, mut nätti olen ollu, enkä vain omasta mielestä. Ja vaatteet tavalliset, mittään muotihömpötyksiä mulla ei ole ollu vielä yläasteellakkaan oikeastaan... Ja sen muistan ko koko luokan tytöt kiusas viikon minua siitä ko mulla oli talvihaalari, muilla tytöillä oli housut ja takki. Ja siis ekalla oltiin... Sitte ko isälle sain sanottua niin käytiin viikonloppuna ostamassa housut ja takki mullekki. Minusta ei varmaan tytöt tykänny ko olin poikien suosiossa aina
Samanlainen rämäpää ja häirikkö...
Exä on kuitenki tainnu sanoa pahimmat lausahukset ikinä, en ees kehtaa toistaa niitä. Kuitenki niin pahoja juttuja ja ihan joka päiväsiä että mulla ei eron aikaan ollu itsetuntoa ennää ollenkaan, en arvostanu itteäni enkä rakastanu itteäni yhtään, niin epävarma ihminen ko olla ja voi. Nykynen mies on onneksi minut rakastanu vahvaksi taas :kiss:
Onhan nuita möläyksiä kuullu sieltä ja täältä, nykyään en vaan niin kiinnitä niihin huomiota, tapanani on vittuilla takas.
